EU:n perintöasetuksen tuomat muutokset

Tarve perintöä koskevan sääntelyn yhtenäistämiselle

Uusi yhtenäinen sääntely perintöasioissa on vähentänyt perintöasioihin liittyvää epävarmuutta EU:n alueella, sillä perintöä koskevat kansalliset säännökset poikkeavat EU:n jäsenvaltioiden välillä huomattavasti. Perintöön liittyvien asioiden lopputuloksen ennustaminen olikin ennen asetusta erittäin hankalaa. Perintöasetuksella säädellään aikaisemmasta poiketen mm. vainajan kuoleman jälkeen tapahtuvan kaikenlaisen omaisuuden, oikeuksien ja velvollisuuksien siirtymisestä ja sitä sovelletaan sekä lakimääräiseen perimykseen että testamentin nojalla tapahtuvaan perimykseen, ellei vainajan testamentissa ole määrätty toisin.

Perintöasetuksen soveltamisen ulkopuolelle ovat jättäytyneet Iso-Britannia, Irlanti ja Tanska, joita lukuun ottamatta perintöasetuksen yhtenäisiä toimivalta- ja lainvalintamääräyksiä sekä päätösten tunnustamista ja täytäntöönpanoa koskevia määräyksiä sovelletaan kaikissa EU:n jäsenvaltioissa. Asetuksen soveltamisalan ulkopuolelle on puolestaan jätetty esimerkiksi verotus kokonaisuudessaan.

Perintöön sovellettavan lain määräytyminen

Perintöasetuksen mukaan vainajalla on rajoitettu mahdollisuus määrätä perintöönsä sovellettavasta laista testamentissa olevalla määräyksellä. Ilman erillistä määräystä vainajan omaisuus jaetaan sen jäsenvaltion lain mukaan, jossa vainajalla oli kuollessaan asuinpaikka tai johon vainajalla oli läheisempi liittymä.

Asuinpaikan määrittäminen voi joissain tilanteissa olla hankalaa, erityisesti vainajan oleskeltua useammassa eri valtiossa tai mikäli hänellä on ollut kiinteät siteet johonkin muuhun valtioon kuin asuinvaltioonsa. Määritettäessä perintöä koskevissa asioissa, minkä maan viranomainen on toimivaltainen, on viranomaisen suoritettava asetuksen mukainen yleisarviointi perittävän olosuhteista erityisesti kuolemaa edeltäneinä vuosina ja kuolinhetkellä. Tällöin arvioidaan oleskelun kestoa, syitä ja olosuhteita sekä oleskelun säännöllisyyttä viimeisessä asuinvaltiossa. Näin ollen esimerkiksi vainajan kansalaisuudella tai kotipaikalla ei ensisijaisesti ole merkitystä asuinpaikkaa määriteltäessä. Asuinpaikka ei myöskään välttämättä vaihdu asetuksen tarkoittamalla tavalla, vaikka perittävä olisi asunut esimerkiksi työnsä vuoksi pitkänkin aikaa ulkomailla.

Asuinpaikan määrittäminen saattaa asetuksen mukaan usein olla haasteellista ja sen osalta voidaan päätyä myös perillisten kannalta käytännössä ei-toivottuun lopputulokseen. Tämän vuoksi onkin suositeltavaa ottaa lainvalintaa koskeva määräys testamenttiin perintösuunnittelua tehtäessä. Testamentissaan perittävä voi rajoitetusti määrätä perimykseensä sovellettavasta laista asuinpaikkaperiaatteesta poiketen. Sovellettavaksi laiksi voidaan ottaa sen valtion laki, jonka kansalainen perittävä on määräyksen tehdessään tai kuolinhetkellään.

Mikäli perittävä on useamman valtion kansalainen, voi hän määrätä sovellettavaksi minkä tahansa kansalaisuusvaltionsa lain. Suomen kansalaisen, joka asuu tällä hetkellä tai on aikeissa tulevaisuudessa muuttaa asumaan toiseen EU:n jäsenvaltioon, on aiheellista laatia testamentti, jossa määrätään, minkä maan lakia sovelletaan hänen perinnönjakoonsa. Koska EU-jäsenvaltioiden lainsäädännöt perintöoikeudessa poikkeavat huomattavasti toisistaan ja saattavat johtaa yllättäviin lopputuloksiin, useimmissa tilanteissa Suomen kansalaisen on tarkoituksenmukaisinta valita kuolemansa jälkeen tapahtuvaan perinnönjakoon sovellettavaksi Suomen lakia viimeisen asuinpaikan lain sijasta.

Eurooppalainen perintötodistus

Perintöasetuksen yhteydessä on otettu käyttöön eurooppalainen perintötodistus. Todistus annetaan siinä jäsenvaltiossa, jonka tuomioistuimet ovat toimivaltaisia ko. perintöä koskevassa asiassa. Perintötodistus on tarpeen niissä tilanteissa kuin kuolleella henkilöllä on omaisuutta useammassa eri EU-maassa. Perintötodistuksen avulla esimerkiksi perintönä saadun omaisuuden rekisteröinti sijaintimaassa helpottuu huomattavasti.

Perintötodistuksen antaa Suomessa Uudenmaan maistraatti ja todistus laaditaan EU-komission vahvistamalle lomakkeelle. Huomionarvoista on, että perintötodistusta voidaan hakea vasta perittävän kuoleman jälkeen ja aikaisintaan 17.8.2015 tai sen jälkeen kuolleen henkilön osalta. Perintötodistuksesta käyvät ilmi kaikki vainajan kuolinpesän osakkaat ja sen avulla perilliset, testamentin toimeenpanija ja jäämistön hoitajat voivat todistaa asemansa ja toimivaltansa kuolinpesässä. Tämä yksinkertaistaa kuolinpesän käytännön asioiden hoitamista.