PWC Uutishuone

Euroopan Unioni lisää valvontaa jäsenvaltioiden väliseen verokilpailuun tiukentamalla yritysverotuksen käytännesääntöjä

EU jatkaa toimiaan oikeudenmukaisen verokilpailun edistämiseksi sekä haitallisten verotoimien tunnistamiseksi ja hillitsemiseksi. Jäsenvaltioiden valtionvarainministerit pääsivät yhteisymmärrykseen ensimmäisestä päivityksestä yritysverotuksen käytännesääntöihin.

Group of EU memberstate flags waving in wind Court of Justice building in Luxembourg: EU, Belgium, Bulgaria, Czech Republic, Denmark, Germany, and Estonia

Yritysverotusta koskevat käytännesäännöt (engl. Code of Conduct) muodostavat jäsenvaltioiden hallitusten välisen poliittisen sitoumuksen haitallisen verokilpailun ja veronkierron kitkemiseksi unionin sisällä. Sääntöjen avulla pyritään tunnistamaan ja torjumaan sellaisia verotoimia – verosääntelyä ja hallinnollisia toimenpiteitä – jotka ovat haitallisia muiden jäsenvaltioiden veropohjille, ja joilla voisi olla vaikutusta yhtiöiden sijoittautumiseen jäsenvaltioiden välillä. Sitoumuksen laatii EU:n neuvoston työryhmä, joka koostuu jäsenmaiden veroasiantuntijoista.

Yritysverotusta koskeva sitoumus on laadittu vuonna 1997, eikä sitä ole aiemmin päivitetty. Neljännesvuosisadan takaisten sääntöjen päivittämisellä 2020-luvun todellisuuteen voidaan nyt paremmin puuttua verotuksen ongelmakohtiin globaalissa ja digitaalisessa talousympäristössä.

Alkuperäisessä sitoumuksessa keskityttiin ainoastaan ns. suosiviin verotoimiin (engl. preferential measures), joissa verovelvollinen saa joko erityiskohtelua tai vapautuksia yleisestä verojärjestelmästä. Uusien sääntöjen myötä soveltamisala laajentuu, kun suosivien verotoimien lisäksi ryhdytään arvioimaan yleisiä verotoimia (engl. tax features of general application).

Tällaisia yleisiä verotoimia pidetään haitallisina, jos ne johtavat kaksinkertaiseen verottamatta jättämiseen (eli siihen, että jokin tulo jää rajat ylittävässä tilanteessa verottamatta esimerkiksi sääntelyn katvealueiden vuoksi) tai veroetuuksien kaksin- tai moninkertaiseen käyttöön (eli esimerkiksi siihen, että sama kulu vähennetään enemmän kuin yhden kerran verotuksessa rajat ylittävässä tilanteessa). Olennaista on, että verotoimi vaikuttaa merkittävästi taloudellisen toiminnan sijoittautumiseen unionin alueella.

Muutoksen seurauksena jäsenvaltiot sitoutuvat arvioimaan olemassa olevaa verosääntelyä ja käytäntöjä päivitettyjen sääntöjen valossa, ja tekemään tarvittavat muutokset sääntelyyn ja käytäntöihin kansallisella tasolla. Päivitetyt säännöt tulee ottaa huomioon myös tulevissa lainsäädäntöhankkeissa. Lisäksi jäsenvaltiot sitoutuvat ilmoittamaan ja toimittamaan vuosittain muille jäsenvaltioille tarkasteltavaksi vireillä olevat sekä ehdotetut verouudistukset, jotka voisivat kuulua päivitettyjen sääntöjen soveltamisalaan verotuksen läpinäkyvyyden ja avoimuuden lisäämiseksi. Jäsenvaltiot tai komissio voivat halutessaan aloittaa keskustelun toisen jäsenvaltion verotoimenpiteistä taikka tuoda EU:n työryhmän tietoon sellaiset toimenpiteet, joista ei ole ilmoitettu vuosittaisessa menettelyssä.

Muutoksen voidaan odottaa vaikuttavan verovelvollisiin ensi sijassa välillisesti. Mikäli jäsenvaltioiden verosääntelyssä kuitenkin tunnistetaan sääntöjen vastaisia elementtejä, voivat sitoumuksen edellyttämät muutokset vaikuttaa konkreettisesti myös yksittäisten verovelvollisten verokohteluun kansallisen tason lainsäädäntömuutosten myötä.

Päivitetyt säännöt tulevat voimaan 1.1.2023 alkaen. Edellä kuvatuista yleisistä verotoimista tulee nykyisten sääntöjen kattamien toimien ohella ilmoittaa vuosittain 1.1.2024 alkaen, ja uusien toimien osalta ilmoittamisvelvollisuus kattaa ainoastaan 1.1.2023 tai sen jälkeen hyväksytyt tai muutetut verosäännökset.