EUT: Ruotsin aiemmat korkovähennysrajoitukset osittain EU-oikeuden vastaisia
Euroopan unionin tuomioistuin (”unionin tuomioistuin”) on antanut ennakkoratkaisun 20.1.2021 (C-484/19 Lexel AB) Ruotsin korkeimman hallinto-oikeuden ennakkoratkaisupyyntöön siitä, onko Ruotsin lainsäädännössä olleen korkorajoitussäännöksen soveltaminen unionin sijoittautumisvapauden takaavan artiklan vastaista. Säännöksen mukaan jäsenvaltioon sijoittautuneella yhtiöllä ei ollut oikeutta vähentää toiseen jäsenvaltioon sijoittautuneelle samaan konserniin kuuluvalle yhtiölle maksettuja korkoja, mikäli velkasuhteen syntymisen pääasiallisena syynä katsottiin olevan merkittävän veroedun saaminen.
Euroopan unionin tuomioistuin (”unionin tuomioistuin”) on antanut ennakkoratkaisun 20.1.2021 (C-484/19 Lexel AB) Ruotsin korkeimman hallinto-oikeuden ennakkoratkaisupyyntöön siitä, onko Ruotsin lainsäädännössä olleen korkorajoitussäännöksen soveltaminen unionin sijoittautumisvapauden takaavan artiklan vastaista. Säännöksen mukaan jäsenvaltioon sijoittautuneella yhtiöllä ei ollut oikeutta vähentää toiseen jäsenvaltioon sijoittautuneelle samaan konserniin kuuluvalle yhtiölle maksettuja korkoja, mikäli velkasuhteen syntymisen pääasiallisena syynä katsottiin olevan merkittävän veroedun saaminen.
Tausta
Tapaus koski Ruotsin tuloverolain säännöksiä, joita sovellettiin vuosina 2013–2018. Sen hetkisen lainsäädännön mukaan etuyhteydessä olevien yhtiöiden välisen lainan korkomenot eivät olleet vähennyskelpoisia, mikäli velkasuhteen pääasiallisena (ohjenuorana yli 75 prosenttisesti) syntyperusteena katsottiin olevan konsernin veroedun saaminen.
Tapauksessa ruotsalainen yhtiö oli hankkinut konserniin kuuluvan belgialaisen yhtiön osakkeita samaan konserniin kuuluvalta espanjalaiselta yhtiöltä. Yhtiö rahoitti osakehankinnan ranskalaiselta konserniyhtiöltä ottamallaan lainalla. Ruotsin verohallinto päätyi epäämään vähennysoikeuden, sillä se katsoi, että liiketoimet oli toteutettu verosyistä.
Unionin tuomioistuimen ennakkoratkaisu
Asia eteni Ruotsissa korkeimpaan hallinto-oikeuteen, joka päätyi pyytämään unionin tuomioistuimelta ennakkoratkaisua siihen, onko poikkeussäännön soveltaminen unionin oikeuden vastaista. Ongelmallista oli erityisesti se, että puhtaasti kansallisessa vastaavassa tilanteessa säännös ei olisi soveltunut, sillä yhtiöt olisivat voineet tasata tulostaan konserniavustuksin. Näin ollen kotimaisessa tilanteessa korkomenoille ei olisi voinut olla veromotiivia.
Unionin tuomioistuin katsoi ratkaisussaan, että säännös kohteli eri tavalla kotimaisia ja rajat ylittäviä vertailukelpoisia tilanteita ja muodosti rajoituksen sijoittautumisvapaudelle. Unionin vakiintuneen oikeuskäytännön mukaisesti rajoitus on sallittu vain, jos sille on hyväksyttävä oikeuttamisperuste ja rajoitus on oikeassa suhteessa tähän tavoitteeseen nähden. Unionin tuomioistuimen ratkaisun mukaan rajoitusta ei voitu ensinnäkään oikeuttaa verotusvallan tasapuolisella jakautumisella, sillä sovelletun säännöksen tavoitteena oli veropohjan rapautumisen estäminen.
Poikkeussäännöksen soveltamista ei voitu oikeuttaa myöskään veronkierron torjunnalla, sillä säännöstä voitiin soveltaa muihin kuin täysin keinotekoisiin järjestelyihin, mikä on unionin tuomioistuimen jo pitkään soveltama kriteeri. Ennakkoratkaisussaan tuomioistuin painotti, että poikkeussäännön soveltamisalaan voi kuulua myös markkinaehtoisesti toteutettuja liiketoimia. Nämä eivät voi olla unionin tuomioistuimen mukaan täysin keinotekoisia järjestelyjä. Lisäksi tuomioistuin viittasi aiempaan oikeuskäytäntöönsä, jossa se on pitänyt suhteellisuusperiaatteen mukaisena vain rajoituksia, joissa verotusta oikaistaan korkeintaan markkinaehtoiseen tasoon saakka.
Asia palautuu Ruotsin korkeimman hallinto-oikeuden käsiteltäväksi, joka antaa tuomionsa myöhemmin tänä vuonna. Ennakkoratkaisu on merkittävä etenkin siksi, että Ruotsin verohallinto on kieltänyt konsernien korkomenojen vähentämisen merkittävässä määrässä tapauksista.
Ratkaisun vaikutus Suomessa toimiviin yhtiöihin
Ratkaisu antaa myös hyviä perusteita arvioida suomalaisia vastaavia tapauksia uudestaan. Vaikka Suomessa ei ole täysin vastaavaa lainsäädäntöä, on Suomessa vastaavissa tilanteissa voitu soveltaa yleistä veronkiertosäännöstä, minkä seurauksena korkovähennykset on saatettu evätä. Näissä tilanteissa erityisen mielenkiintoista on arvioida sitä, onko verotusta oikaistu yli markkinaehtoisen tason. Päättyneissäkin prosesseissa voidaan tapauskohtaisesti harkita ylimääräistä muutoksenhakua.
