PWC Uutishuone

EUT: Unionin oikeus esteenä lähdeveron perimiselle ulkomaiselta yhteissijoitusyritykseltä

Euroopan unionin tuomioistuimen tuoreen ennakkoratkaisun mukaan EU-oikeus estää lähdeveron perimisen kotimaisen yhtiön ulkomaiselle yhteissijoitusyritykselle jakamista osingoista, kun vastaavaa veroa ei peritä kotimaiselta yhteissijoitusyritykseltä.

Euroopan unionin tuomioistuin on antanut ratkaisunsa (C-545/19) ennakkoratkaisupyyntöön, joka koski pääomien vapaata liikkuvuutta. Asiassa arvioitiin Portugalin lainsäädäntöä, jonka nojalla kotimaisen yhtiön ulkomaiselle yhteissijoitusyritykselle jakamista osingoista peritään lähdevero, kun taas kotimaiselle yhteissijoitusyritykselle jaetut osingot on vapautettu tällaisesta lähdeverosta. Unionin tuomioistuimen mukaan arvioitavat säännökset ovat lähtökohtaisesti ristiriidassa pääomien vapaan liikkuvuuden kanssa, jos kotimaiset ja rajat ylittävät tilanteet ovat objektiivisesti arvioituina toisiinsa rinnastettavissa. Erilainen kohtelu voi olla kuitenkin oikeutettua yleistä etua koskevista pakottavista syistä. 

Portugalin hallitus katsoi, että tilanteiden rinnastettavuutta arvioitaessa pitäisi ottaa huomioon verojärjestelmän erityispiirteet lähdeverotusta laajemmin. Asiassa olisi tullut ottaa huomioon kotimaisen yhteissijoitusyrityksen maksamat muut verot sekä sijoittajien verotukseen liittyvät säännökset, jotka Portugalin hallituksen mukaan muodostivat kokonaisuuden. Vaikka tuomioistuin on pitänyt vastaavia seikkoja joissain tapauksissa merkittävänä, tilanteiden rinnastettavuutta on arvioitava säännösten tarkoituksen valossa. Tuomioistuin päätyi siihen, että Portugalin säännöt tosiasiassa erottelevat kotimaiset tilanteet rajat ylittävistä vain yhteissijoitusyrityksen asuinpaikan perusteella. Molemmissa tilanteissa voitot voivat olla taloudellisen kaksinkertaisen verotuksen tai ketjuverotuksen kohteena. Tilanteet olivat siis toisiinsa rinnastettavia.

Portugalin hallituksen mukaan pääomien vapaan liikkuvuuden rajoitus olisi kuitenkin ollut oikeutettu yleistä etua koskevilla pakottavilla syillä: tarpeella säilyttää kansallisen verojärjestelmän johdonmukaisuus ja verotusvallan tasapainoinen jakautuminen jäsenvaltioiden välillä. Tuomioistuin kuitenkin katsoi, ettei syitä voitu Portugalin säännösten tapauksessa hyväksyä. Tuomioistuin katsoi Portugalin lainsäädännön olevan ristiriidassa EU-oikeuden kanssa.