Hiljaisuudessa ne isot ideat syntyvät

Siitä luin pohdiskeluja asiasta, jonka olin itse oppinut – tähän tämä sanonta sopii hyvin – kantapään kautta kävelymatkoillani. Olin kokenut vaelluksillani hiljaisuuden ja lähes meditaatioksi muuttuvan yksinkertaisen askelluksen sielua hellivän vaikutuksen. Minulle tuli tavaksi sanoa uutta matkaa suunnitellessani, että on taas aika saada ruumis ja pää kalibroiduksi, niin että koen niiden olevan kokonaan ja yhtä aikaa jossakin paikassa ja ajassa. Normaalistihan ajatukset myllertävät tulevissa töissä ja väliin tulevissa keskeytyksissä ja vaikka missä.

Ymmärrettävästi silmät poimivat myös Harvard Business Review’n artikkelin The Busier You Are, the More You Need Quiet Time. Siinä kerrotaan, että hiljaisuuden vaaliminen tuo tullessaan ideoita sekä havaintoja heikoista signaaleista. Artikkelin mukaan olemme koko ajan kiinni verbaalisessa agendassa. Mietimme mitä kirjoittaa tai sanoa seuraavaksi, mistä twiitata, mitä päivittää mihinkin sosiaalisen median kanavaan. Tässä tilanteessa on vaikeaa tehdä tilaa uusille näkökulmille ja vaihtoehtoisille lähestymistavoille. Jatkuva puheen ja tekstin tuotanto estää siirtymisen syvempään kuuntelemiseen ja havainnointiin, mikä kuitenkin on uudenlaisten ajatusten maaperää.

Artikkelissa annetaan hiljaisuuden hyötyjen tavoitteluun ohjeita, jotka auttavat kaikkein kiireisimpiäkin. Vinkit neuvovat vetäytymään ennen kokousta viideksi minuutiksi syrjään, viettämään aikaa luonnossa, meditoimaan tai pitämään mediapaastoa.

Oma ajattelua avartanut kokemukseni meditaatiosta on muutaman vuoden takaa. Olin mukana pohjoismaisessa ryhmässä, joka kokoontui aika ajoin pariksi päiväksi kehittämään johtamistaitoja. Olimme taas tulleet kokoon, ja kouluttaja aloitti pienryhmämme kanssa istunnon. Hän kuitenkin keskeytti sen todeten, että meidän mukanamme huoneeseen tuli liikaa levottomuutta ja keskittymättömyyttä. Mutta ei hätää, siihen auttaisi meditointi.

Se saattoi olla meistä useimmille ensimmäinen kerta. Ja tosiaan, lyhyt meditaatiohetki muutti tilanteen. Sen jälkeen olimme läsnä, pystyimme kuuntelemaan toisiamme ja antamaan oman panoksemme ryhmän käyttöön.

Ehkä seuraavat trendikkäät tavat parantaa työn tuottavuutta ovat meditaation kaltaisia. Siitä kai kertoo mindfulnessin yleistyminen, yksinkertaisuudesta tyydytyksen saaminen onnistuneen konmarituksen jälkeen sekä kaikenlaisen hyvinvointia ja palautumista koskevan tiedon tarjonnan lisääntyminen.

Minulla on taas tiedossa oma vaellusreissu. Tällä kertaa lähden liikkeelle tyttären kanssa Lissabonista. Kävelemme reitillä reilut 126 km viidessä päivässä. Tiedän jo aikaisemmilta matkoilta, että pari peräkkäistä yli 30 km:n päivämatkaa tulee koettelemaan. Tiedän myös sen, että yksinkertainen päivästä toiseen askellus ja fyysinen ponnistelu toimii meditaation tavoin. Se tyhjentää mielen, ja sitä minä juuri nyt tarvitsen.

Kävelyn filosofiassa Frédéric Gros kirjoittaa: ”Kävellessämme emme tee mitään, kävelemme vain. Mutta silloin kun meillä ei ole muuta tehtävää kuin vain kävellä, voimme löytää uudelleen puhtaan olemisen tunteen, saada takaisin olemassaolon yksinkertaisen ilon.”

Mitäpä siihen lisäämään. Lähdetään siis matkalle kohti olemisen iloa, kirkkaampaa mieltä. Syvissä vesissä sanotaan suurten kalojen viihtyvän. Yksitoikkoisuudessa ja hiljaisuudessa syntyvät puolestaan oivallukset.

Kirjoittaja Sirpa Juutinen toimi PwC Suomen partnerina ja yritysvastuujohtajana joulukuusta 2003 kesäkuuhun 2021. Yritysvastuun uranuurtajana Suomessa tunnettu Sirpa on vienyt vastuullisuusasioita pitkäjänteisesti ja menestyksekkäästi eteenpäin niin PwC:llä kuin asiakkaidemme liiketoiminnassa.

PwC-uransa jälkeen Sirpa vaikuttaa mm. Outokummun ESG-neuvottelukunnassa.