IFRS valokeilassa – Ajan kuluminen on varmaa ja muuta osakekohtaisen tuloksen laskemisessa huomioitavaa
PwC:n Mikä ihmeen IFRS? -blogisarjan avaustekstissä Juulia Malmelin pohtii osakekohtaisen tuloksen problematiikkaa.
PwC:n Mikä ihmeen IFRS? –blogisarjan avaustekstissä Juulia Malmelin pohtii osakekohtaisen tuloksen problematiikkaa.
Osakekohtainen tulos
Osakekohtainen tulos kiehtoo minua. Se kertoo osakkeenomistajalle yhdellä vilkaisulla, kuinka paljon hänen omistamansa yhtiö on hänelle tienannut tilikauden aikana. Yrityksen liikevaihdon tai tuloksen kehityksen seuraaminen ei riitä, mikäli samalla ei ymmärrä, kuinka potti jaetaan, ja minkä tahojen kesken.
Osakekohtaisen tuloksen laskenta on helppoa, kun yhtiöllä on osakkeita ja tulos. Mutta mitä sitten, kun löytyy myös etuosakkeita, vaihtovelkakirjoja, optioita, melkein liikkeelle laskettuja osakkeita, omia ja toistaiseksi vielä omia osakkeita sekä osakekannustinjärjestelyitä? Silloin pitää laskea ja esittää erillinen laimennusvaikutuksella oikaistu osakekohtainen tulos ja vieläpä päättää, kummassa tunnusluvussa kukin instrumentti huomioidaan, sekä miten ja milloin. Ei ole ihme, että osakekohtaisen tuloksen laskentaa varten on oma IFRS-standardi.
Tästä päästäänkin kätevästi IAS 33 Osakekohtainen tulos -standardiin, joka on ollut käytössä vuodesta 2001 alkaen. Standardin viimeisimmän merkittävän uudistuksen 20-vuotisjuhlavuosi siis on jo mennyt. Onkin syytä kysyä, alkaako standardi olla aikansa elänyt?
Maalaisjärjellä?
Kuulen usein asiakkaan sanovan, että IFRS-standardeja sovellettaessa on paras pistää maalaisjärki narikkaan. En ole itse tästä aivan samaa mieltä, mutta osakekohtaista tulosta laskettaessa lausahdus saattaa joissain kohdin jopa pitää paikkansa. Mietitäänpä vaikka liikkeeseen laskettuja optioita. Optiot huomioidaan laimentavina vain silloin, kun niiden toteutushinta alittaa kauden keskimääräisen markkinahinnan. Käy maalaisjärkeen. Mutta mitä jos optiot ovat osa vaihtovelkakirjalainaa mahdollistaen velan toteuttamisen yhtiön kantaosakkeina? Silloin markkinahinnan pohdintaa ei tehdä, vaan kaikki vaihtovelkakirjalainat oletetaan vaihdetuiksi, jos vaihdolla on osakekohtaista tulosta laimentava vaikutus (sen jälkeen, kun lainan kirjatut korot ja muut tulosvaikutukset on oikaistu).
Entäpä henkilöstöoptiot. Henkilöstöoption kuluja ei palauteta tulokseen laimennusvaikutusta laskettaessa, vaan selvitetään, kuinka paljon työntekijä vielä tulevaisuudessa joutuu maksamaan optioista työllään, ja tämä tulevaisuuden työn vaikutus sisällytetään option teoreettiseen merkintähintaan, jota taas verrataan kauden keskimääräiseen osakkeen markkinahintaan. Toisaalta, jos optioihin liittyy vaikkapa viiden vuoden tulostavoite, optioita ei voi käsitellä laimentavina, jos tulostavoite ei ole tilinpäätöshetkellä täyttynyt.
Mitä muuta?
Ehdollisesti liikkeeseen laskettavia osakkeita ei sisällytetä laimentamattomaan osakekohtaiseen tulokseen ennen kuin ehdot ovat täyttyneet. Jos ainoa ehto on ajan kuluminen, osakkeet tulee sisällyttää – koska ajan kuluminen on varmaa. (Jos olet tätä koskaan epäillyt, ks. IAS 33.24.)
Muistitko oikaista bonuselementin takautuvasti kaikilta esitettäviltä kausilta? Ja muistithan vähentää etuosakkeiden omistajille kuuluvan osuuden, jos etuosakkeet ovat omassa pääomassa? Mistä päästäänkin toiseen, uudistumassa olevaan standardiin, mutta siitä enemmän ensi kerralla.
Kirjoittaja Juulia Malmelin toimii Directorina PwC:n Corporate Reporting Services -ryhmässä, joka auttaa ratkaisemaan asiakkaiden IFRS- ja ESG-raportoinnin kysymyksiä. Juulian erikoistumisalaa ovat muun muassa rahoitusinstrumenttien tilinpäätöskäsittelyyn liittyvät erityiskysymykset, ja myös osakekohtainen tulos vetää häntä ihmeellisesti puoleensa.
PwC:n blogisarja ”Mikä ihmeen IFRS?” esittelee mielenkiintoisia IFRS-ilmiöitä ja herättelee haastamaan omaa ajattelua.
