PWC Uutishuone

Ilmastobudjetti paukkuu

Ilmastotavoitteiden toteutumista vaikeuttaa entisestään kaksi seikkaa: joutuessaan valitsemaan taloudellisesti realististen ja tieteellisesti välttämättömien tavoitteiden välillä, valtiot suosivat ensisijaisesti taloudellisesti realistisia tavoitteita. Lisäksi ilmastopolitiikka on nollasummapeliä, jossa yhden valtion jättäytyminen pois lisää muiden taakkaa.

Tämänhetkisessä tilanteessa koko vuosisadan päästöbudjetti on kulutettu vuoteen 2034 mennessä, mikä lisää ilmastonmuutoksen negatiivisia vaikutuksia, kuten sään ääri-ilmiöitä, konflikteja, epidemioita sekä negatiivisia talousvaikutuksia, moninkertaisesti. Suomeen ilmastonmuutos vaikuttaa suorien vaikutusten, kuten keskilämpötilan muutoksen lisäksi myös epäsuorasti muun muassa ulkomaaninvestointien ja globaalien toimitusketjujen kautta.

Ilmastotavoitteiden toteutumista vaikeuttaa entisestään kaksi seikkaa: joutuessaan valitsemaan taloudellisesti realististen ja tieteellisesti välttämättömien tavoitteiden välillä, valtiot suosivat ensisijaisesti taloudellisesti realistisia tavoitteita. Lisäksi ilmastopolitiikka on nollasummapeliä, jossa yhden valtion jättäytyminen pois lisää muiden taakkaa.Hallitustenvälisen ilmastopaneelin (IPCC) vuoteen 2100 budjetoima hiilidioksidipäästömäärä uhkaa ylittyä jo vuoteen 2034 mennessä, todetaan PwC:n vuosittaisessa ilmastotutkimuksessa Low Carbon Economy Index (LCEI). Tutkimuksen perusteella valtioiden päästövähennykset eivät riitä rajoittamaan ilmaston lämpenemistä kahteen asteeseen, mikä on asetettu Pariisin vuoden 2015 ilmastoneuvottelujen tavoitteeksi.

Keskeiset tulokset ovat hyvin linjassa aiempien vuosien synkkien arvioiden kanssa, joskin mukana on myös häivähdys optimismia. Positiivista kehitystä on nähtävissä kehittyvissä talouksissa sekä uusiutuvien energialähteiden valtavirtaistumisessa.

Vaikka LCEI-tutkimuksen lukemista kokonaisuudessaan voi suositella kaikille maailmantalouden trendeistä ja ilmastopolitiikan vaikutuksista kiinnostuneille, nostaisin kiireisimmille seuraavat viisi huomiota yli muiden:

  1. Ilmastobudjetti paukkuu
    Kuudes LCEI-tutkimuksen ei tuo suurta muutosta tutkimuksen kaikkein keskeisimpään tulokseen: Kuudetta vuotta peräkkäin maailmantaloudessa on jääty tarvittavista päästövähennyksistä: päästöjä on onnistuttu vähentämään bruttokansantuotteeseen suhteutettuna vain 1,2 %. Kehityksen perusteella viime vuonna arvioitua 6,0 %:n vuosittaista päästövähennystä on korjattu ylöspäin 6,2 %:iin. Toisin sanoen globaalien päästöjen tulisi laskea vuosittain viisi kertaa enemmän, jotta ilmaston lämpeneminen jäisi kahteen asteeseen.
  2. Kahden asteen tavoitteisiin pyritään kolmen asteen politiikalla
    Vaikka kansainvälisessä ilmastopolitiikassa tavoitellaankin ilmaston lämpenemisen hillitsemistä 2 celsiusasteeseen, näyttäisi tämänhetkisten sitoumusten yhteenlaskettu päästövaikutus ohjaavan meitä kohti kolmen celsiusasteen lämpenemistä.Ilmastotavoitteiden toteutumista vaikeuttaa entisestään kaksi seikkaa: joutuessaan valitsemaan taloudellisesti realististen ja tieteellisesti välttämättömien tavoitteiden välillä, valtiot suosivat ensisijaisesti taloudellisesti realistisia tavoitteita. Lisäksi ilmastopolitiikka on nollasummapeliä, jossa yhden valtion jättäytyminen pois lisää muiden taakkaa.

    Tämänhetkisessä tilanteessa koko vuosisadan päästöbudjetti on kulutettu vuoteen 2034 mennessä, mikä lisää ilmastonmuutoksen negatiivisia vaikutuksia, kuten sään ääri-ilmiöitä, konflikteja, epidemioita sekä negatiivisia talousvaikutuksia, moninkertaisesti. Suomeen ilmastonmuutos vaikuttaa suorien vaikutusten, kuten keskilämpötilan muutoksen lisäksi myös epäsuorasti muun muassa ulkomaaninvestointien ja globaalien toimitusketjujen kautta.

  3. Kehittyvät taloudet vähensivät päästöjä nopeammin kuin G7-maat
    Haasteellisesta tilanteesta huolimatta LCEI tarjoaa myös häivähdyksen optimismia. Ensimmäistä kertaa kuuden vuoden aikana kehittyvien maiden päästöintensiteetti on laskenut G7-maita nopeammin. Kehittyneiden markkinoiden, kuten Suomen tuotannon siirtyessä kehittyville markkinoille ovat kehittyvien E7-talouksien päästöt kasvaneet nopeasti: ne ovat noin 1,5-kertaiset G7-maiden päästöihin. Tulos valaa uskoa siihen, että myös kehittyvissä talouksissa on tiedostettu päästövähennysten tarve.
  4. Uusiutuvat haastavat fossiiliset polttoaineet
    Toinen positiivinen kehitysaskel on uusiutuvan energian nousu valtavirtaan. Vaikka uusiutuvien osuus maailman energiankulutuksesta on edelleen pieni (2,2 % tai 8,9 % mukaan lukien vesivoima), uusiutuvien osuus maailman sähkönkulutuksesta nousi viime vuonna 22 prosenttiin. Uusiutuvien osuuden odotetaan kasvavan entisestään teknologian kehittyessä sekä sääntelyn ja sijoittajien suosiessa entistä enemmän vähäpäästöisiä vaihtoehtoja.
  5. Pariisi ei voi olla päätös, vaan lähtölaukaus
    Tutkimustulosten viitatessa kolmen tai neljän asteen lämpenemiseen vaikuttaa lähtötilanne ennen Pariisin ilmastoneuvotteluja hankalalta. Tieteellisten skenaarioiden ja kansallisten tavoitteiden välisen kuilun lisäksi sopimuksen syntymistä hidastavat yksittäisten valtioiden vetäytymiset sopimuksesta sekä tiukka aikataulu kansallisten tavoitteiden yhteensovittamisessa. Onkin mahdollista, että Pariisin ilmastoneuvotteluissa ei niinkään keskitytä tämänhetkisiin päästötavoitteisiin, vaan luodaan perusta tuleville kunnianhimoisemmille tavoitteille.

Vaikka Pariisin vuoden 2015 ilmastoneuvottelut ovatkin paras mahdollisuus päästä sopimukseen sitovista päästötavoitteista sitten vuoden 2009 Kööpenhaminan neuvottelujen, määrittävät seuraavan vuoden aikana tehdyt toimenpiteet sen, onnistuuko Pariisi siinä missä Kööpenhamina epäonnistui. Asiantuntijat seuraavatkin nyt yritysten ja poliitikkojen näkemyksiä, kansallisten tavoitteiden kehitystä, sopimusluonnosten kieltä ja valmistelevien kokousten osallistujalistoja.

LCEI-tutkimuksen johtopäätös on selkeä: seuraavan vuoden aikana selviää pystymmekö muuttamaan suuntaa neljän asteen skenaariosta kohti tämänhetkisiä kolmen asteen tavoitteita ja luomaan perustan kehityskululle, joka rajoittaa ilmaston lämpenemisen kahteen asteeseen.

Kahden asteen tavoite vaatii merkittäviä investointeja, mutta vähentää ilmastonmuutoksen haittoja tulevaisuudessa. Kysymys kuuluukin, haluammeko investoida nyt ja rajoittaa ilmaston lämpenemisen kahteen asteeseen vai maksaa moninkertaisen hinnan neljän asteen maailmassa?