Käyttöomaisuuden ja veropoistojen sudenkuopat

Käyttöomaisuuden tasearvon ja verotuksen menojäännöksen välillä olevat erot saattavat toisinaan aiheuttaa odottamattomia ongelmia. Minkälaisia kysymyksiä viime vuosien aikana on tullut vastaan?

Blogiteksti on alunperin julkaistu 01.04.2022.

Verovuoden poistoja laskettaessa irtaimen, eli käytännössä koneiden ja kaluston osalta suurin sallittu poisto on 25 % menojäännöksestä. Alkusaldoon tehtyjen lisäysten ja vähennysten huomioimisen jälkeen verotuksen poisto tehdään jäljellä olevasta summasta eli menojäännöksestä. Näin pitkälle käyttöomaisuuden verokäsittely on vielä suhteellisen helppoa.

Entä sitten ne tilanteet, jotka eivät olekaan niin helppoja?

Lähtökohtaisesti verotuksen irtainta käyttöomaisuutta ei tarvitse seurata hyödykekohtaisesti. Poikkeaminen tästä yksinkertaisesta lähestymistavasta voi tapahtua monestakin syystä. Yksi sellainen voi olla yhtiön asiakkaille vuokraamat hyödykkeet, jotka leasingkauden jälkeen palautuvat yhtiölle, mutta jotka siirrettiin suoraan vaihto-omaisuuteen. Jos hyödykettä ei myydä käyttöomaisuudesta, epäsuoraa tuloutusta ei voida soveltaa, vaan hyödykkeelle täytyy määritellä sen verotusta varten oleva arvo, jotta hyödyke voidaan siirtää oikealla arvolla vaihto-omaisuuteen. Tämä verotuksen arvo tietysti poikkeaa kirjanpidon vastaavasta arvosta. Jos sama hyödyke päätyy vielä toiselle leasingkierrokselle seuraavalle asiakkaalle, se onkin sitten siirrettävä jälleen takaisin käyttöomaisuuteen. Tässä kohtaa hyödykkeen kirjanpidon arvo saattaa olla vielä tiedossa, mutta entä verotuksen vastaava? Yhden tai muutaman hyödykkeen kohdalla seuranta voi olla vielä mahdollista excel-taulukossa, mutta miten seuranta muutamalle tuhannelle hyödykkeelle rakennetaan?

Edelleen vastaan tulee myös kysymyksiä IFRS 16:sta ja vuokrattujen hyödykkeiden aktivoinnista. Kun kirjanpitolaki kerran sallii aktivoinnin, voi herätä houkutus yhdenmukaistaa erillisyhtiön tilinpäätös konserniraportointia varten jo olemassa olevien lukujen kanssa. Veroilmoitusta laadittaessa tästä yhdenmukaistamisesta kehkeytyy kuitenkin lisähaasteita. Verotuksessa lähestymistapa on ainakin toistaiseksi yksiselitteinen – verotus ei tunnista IFRS 16:n perusteella aktivoituja hyödykkeitä, eikä niistä siten voi tehdä poistoja.

Jos yhtiö on tehnyt jonain vuonna verotuksessa tappion, onko ainoa oikea ratkaisu hyllyttää verotuksen poistot kunnes tappiot on käytetty?

Koneiden ja kaluston sekä rakennusten osalta menojäännöksen ja hyllytettyjen poistojen seuranta on vielä suhteellisen suoraviivaista. Hyllyä voi myös purkaa haluamaansa tahtia, toki poistot eivät saa ylittää 25 % menojäännöksestä yhtenä vuotena. Mutta pitkävaikutteisten menojen osalta verotuskäytäntö saattaa aiheuttaa ei-toivottuja lopputuloksia, kun yhden hyödykkeen kaikki hyllytetyt poistot pitää kirjata kuluksi kyseisen hyödykkeen pitoajan viimeisenä verovuotena. Tämä käytäntö itsessään vaatii kokonaan oman seurannan, jos sen haluaa käsitellä oikein. Vastapainona hyllypoistoille, vanhoja tappioita saa toisaalta vähentää vaikka kaiken kerralla ilman prosenttiperusteista rajoitusta, kunhan verotettavaa tuloa kertyy riittävästi. Tulosta tasaamaan voi siis käyttää molempia keinoja, mutta millä sitten perustella täysien poistojen tekeminen tappiollisena vuonna.

Esimerkiksi käyttöomaisuuskirjanpitoon vuoden aikana kirjatulla maksimipoistolla, joka jonkun muuten pitäisi erikseen peruuttaa rivi riviltä?

Victor Penttinen

Pohditko yhteisöveroilmoituksen laatimiseen liittyviä asioita? Lue täältä 10 vinkkiämme!

Lue myös: Laadukas kirjanpito ja hyvä suunnitelma helpottavat veroprosessia