KHO: Listautumiskulujen vähennysoikeus

Korkein hallinto-oikeus julkaisi pitkään odotetun ratkaisun listatutumiskulujen vähennysoikeudesta arvonlisäverotuksessa. Päätös KHO 2023:33 ei ollut aivan sellainen, mitä toivoimme. Vuonna 2015 tapahtuneen pörssiin listautumisen kulujen vähennysoikeus aloittaa KHO:n päätöksellä uuden kierroksen Verohallinnosta. KHO on antanut kaksi muutakin päätöstä hiljattain listautumiskulujen vähennysoikeudesta. Toisessa tapauksessa hallinto-oikeuden päätös jäi asiassa lainvoimaiseksi ja toisessa asia palautettiin verohallinnon uudelleen käsittelyyn.

Päätöksessä KHO 2023:33 oli kysymys yksinomaan verollista liiketoimintaa harjoittavan yhtiön oikeudesta vähentää pörssiin listautumisen aiheuttamien hankintojen sisältämä arvonlisävero. Yhtiö listautui Nasdaq OMX:n päälistalle. Listautumisen yhteydessä ei laskettu liikkeelle uusia osakkeita lukuunottamatta henkilöstöantia, jossa henkilökunnalle tarjottiin merkittäväksi noin 46.000 osaketta, kun yhtiön ulkona olevien osakkeiden määrä oli lähes 8 miljoonaa osaketta.

Päätöksen mukaan listautumisen yhteydessä yhtiö osti mittavan määrän palveluja alihankkijoilta. Hallinto-oikeuden päätöksessä mainittiin hankittuina palveluina arvopaperijärjestelmään liittyminen, listalleottoesitteen laatiminen, due dilligence -työ, yhteydenpito finanssivalvontaan, rahoituksen uudelleen järjestelyn neuvonanto, comfort letter, viestintä- ja markkinointitalojen palvelut ja muut vakiintuneet listautumiseen liittyvät palvelut.

Verohallinto oli jättänyt asian tulkinnallisuuden vuoksi jälkiverottamatta yhtiön vähentämän arvonlisäveron, koska ”listautumiseen voidaan katsoa liittyvän toissijaisesti myös liiketaloudellisia intressejä enemmistöosakkaan toimintaan liittyvien intressien ohella.” Omistaja oli kommandiittiyhtiö ja mitä ilmeisemmin rahasto, jota hallinnoi pääomasijoittajaksi mielletty yhtiö. Verohallinto siis vahvasti epäili vähennysoikeutta, mutta oikeuskäytännön puuttumisen takia ei ryhtynyt toimenpiteisiin eli siirsi asian veronsaajien oikeudenvalvontayksikön ajettavaksi. Pörssiin listautumisia oli tapahtunut Suomessa ennenkin eikä kokemuksemme mukaan koskaan ollut puututtu listautumisen yhteydessä tehtyjen palveluhankintojen vähennysoikeuksiin.

Veronsaajien oikeudenvalvontayksikön valituksen perusteella oikaisulautakunta muutti verohallinnon päätöstä ja katsoi, että yhtiöllä ei ollut oikeutta vähentää listautumiskuluihin sisältyvää arvonlisäveroa muutoin kuin siltä osin, kun ne ovat kohdistettavissa henkilöstöantiin. Henkilöstöantiin kohdistuvaksi vähennyskelpoiseksi osuudeksi on katsottu 0,6 prosenttia listautumiskuluista. Tämä osuus saatiin laskemalla henkilöstöannilla liikkeelle laskettujen osakkeiden suhde ulkona oleviin osakkeisiin. Tätä laskentatapaa KHO käytti toisessakin käsittelemässään jutussa, jossa liikkeeseen laskettujen osakkeiden määrä oli suurempi. Osittaista vähennysoikeutta sovellettiin kaikkiin kuluihin, jotka yhtiö oli kirjannut listautumisprojektille avatulle tilille hankintojen luonnetta sen enempää arvioimatta.

Eräässä toisessa tapauksessa hallinto-oikeus hyväksyi vuonna 2016 tapahtuneen listautumisen osalta käytännössä kaikki kulut ja toisessa tapauksessa laski vähennettävän veron osuuden liikkeelle laskettujen osakkeiden ja osakkaiden myymien vanhojen osakkeiden suhteesta. Asian voisi siis sanoa olleen levällään.

Yhtiö valitti saamasta päätöksestään, mutta Korkein hallinto-oikeus ei hyväksynyt yhtiön vaatimusta täydestä vähennysoikeudesta. Vanhojen osakkaiden osakemyyntien määrä on ollut merkittävä. Tässä tilanteessa listautumisesta ja siihen liittyvistä kustannuksista, kuten listautumiseen liittyvästä neuvonannosta, listautumisesitteen laatimisesta ja listautumisen markkinoinnista osakkeenomistajille koituvaa hyötyä ei voida pitää ainoastaan toissijaisena yrityksen tarpeisiin nähden. KHO ei siis pitänyt kuluja kokonaan yhtiön verolliseen liiketoimintaa liittyvinä kuluina, vaan omistajien intressissä syntyneitä kuluja. Sille mikä asema omistajilla oli ollut KHO ei antanut merkitystä, vaikka oli ilmeisen selvää, että pääomistajana olleen rahaston sijoittajilla ja sitä hallinnoivilla yhtiöillä ja henkilöillä oli ollut erilainen rooli asiassa kuin vähemmistöosakkailla.

Näin ollen osakkeiden myyntiin liittyen KHO:n oli otettava huomioon myös listautumiseen kokonaisuudessaan kohdistuviin hankintoihin sisältyneen arvonlisäveron vähennysoikeutta rajoittavana. Tämän suhteen ei ole merkitystä sillä, että mainitut kustannukset olisivat mahdollisesti olleet samansuuruiset, jos listautuminen olisi toteutettu toisella tavalla, ilman osakkeenomistajien osakkeiden myyntiä. KHO:n mukaan vähennyskelpoisiksi yhtiön yleiskuluksi katsotaan palvelut siltä osin, kun ne kirjanpidossa katostaan liittyvän yhtiön verolliseen liiketoimintaan, joka tässä tapauksessa oli hallinnointipalvelujen myyntiä konsernin muille yhtiöille. KHO:n mukaan oli kuitenkin kiistatonta, että näistä palveluista hyötyi myös yhtiön osakkaat, joista isoin oli kommandiittiyhtiö. Kommandiittiyhtiön luonteen vuoksi voitaneen sanoa hyödyn saajaksi kommandiittiyhtiön yhtiömiehiä. Liiketaloudellisesti kulut olivat yhtiön kuluja

Yhtiön listautuminen aiheuttaa muutoksia yhtiön toimintaan. Pörssiyhtiönä toimiminen voi aiheuttaa yhtiölle tarvetta neuvontapalveluihin, jotka liittyvät esimerkiksi pörssiyhtiön yhtiöoikeudellisiin velvollisuuksiin, kirjanpitoon sekä sijoittajaviestintään. Myös esimerkiksi yhtiön rahoitus voi tulla järjesteltäväksi uudelleen. Näihin liittyvät hankinnat eivät ole yhtiölle vähennyskelvottomia osakkeenomistajien osakkeiden myyntiin liittyvinä kuluina. Kun yhtiön toimintaa on pidetty kokonaan vähennykseen oikeuttavana, tämän kaltaiset yleiskulut ovat yhtiölle kokonaan vähennykseen oikeuttavia. Nähdäksemme esimerkiksi IFRS konvertointi FASista liittyy siten kirjanpitoon ja olisi siten täysin vähennyskelpoinen.

KHO:n mukaan yhtiön vähennysoikeutta on lähtökohtaisesti tarkasteltava hyödykekohtaisesti hankitun tavaran tai palvelun todellisen käyttötarkoituksen mukaisesti. Silloin, kun hyödykettä käytetään sekä vähennykseen oikeuttavaan että siihen oikeuttamattomaan tarkoitukseen, vähennyksen suhdeluku on pyrittävä määrittämään niin, että se kuvastaa hyödykkeen tosiasiallista käyttöä eri tarkoituksiin. Vaikka verohallinto, verotuksen oikaisulautakunta ja hallinto-oikeus olivat käsitelleet listautumiseen liittyvälle projektille kirjattuja kuluja, siinä ei ole arvioitu yhtiön vähennysoikeutta hyödykekohtaisesti. KHO piti hallinto-oikeuden käyttämää laskentatapaa, jossa laskentaperusteena on käytetty uusien listautumisen yhteydessä liikkeelle laskettujen osakkeiden suhteellista osuutta yhtiön osakkeiden kokonaismäärästä listautumisen jälkeen liian alhaisena, kun otetaan huomioon, että yhtiön vähennysoikeuden ulkopuolella ovat vain osakkeenomistajien osakemyyntiä varten tehdyt hankinnat ja listautumiseen kokonaisuudessaan kohdistuvien hankintojen osalta osakkeenomistajien osakemyyntiin liittyvä osuus. Vaikka KHO ei näyttänyt antavan asialle merkitystä, osakkaat olivat maksaneet myyntinsä liittyen muun muassa investointipankin palveluista listautumisen yhteydessä. Korkein hallinto-oikeus totesi, että näyttövelvollisuus vähennysoikeudesta on verovelvollisella eikä tämän osoittamiseksi ole riittävää, että verovelvollinen vetoaa toimintansa olevan kokonaisuudessaan arvonlisäverollista ja vähennykseen oikeuttavaa. Yhtiöllä ei ollut täysimääräistä vähennysoikeutta myöskään sillä perusteella, että vastaavat kulut olisivat syntyneet, jos listautuminen olisi toteutettu toisella tavalla, ilman osakkeenomistajien osakkeiden myyntiä. Yhtiön on siten esitettävä vähennettäviksi vaadittavista listautumiskuluistaan sellaista selvitystä, jonka perusteella voidaan laskukohtaisesti luotettavasti arvioida, kohdistuvatko hankinnat yhtiön omaan arvonlisäverolliseen vähennyskelpoiseen liiketoimintaan vai yhtiön osakkeenomistajien vähennyskelvottomaan osakemyyntiin. Vasta tämän jälkeen tulee arvioitavaksi myös tarkempi vähennysoikeuteen liittyvä jakoperuste niiden hankintojen osalta, jotka liittyvät sekä yhtiön vähennykseen oikeuttavaan toimintaan että osakkeenomistajien vähennyskelvottomaan osakemyyntiin. Asiassa ei siis annettu merkitystä sille, että yhtiön tilinpäätös oli tilintarkastettu ja yhtiökokouksen hyväksymä. Päätöksestä ei ilmene, etteikö kuluja olisi hyväksytty tuloverotuksessa ja toisessa KHO:n käsittelemässä listautumiskuluja koskevassa jutussa verovelvollinen oli nimenomaisesti todennut kulujen hyväksytyn tuloverotuksessa, jossa ei myöskään saada lain mukaan vähentää omistajille tai kenellekään muullekaan kuuluvia kuluja.

Nyt jäädään odottamaan vuonna 2015 tapahtuneen listautumisen lopullisia vähennysoikeuksia veroverovelvollisen esittämän näytön perusteella. Tehdyn verotarkastuksen yhteydessä esitetty näyttö ei ole ollut riittävä, joten uuden osalta joudutaan tekemään uutta verotuskäytäntöä, kun vähennysrajoitusten piiristä on vapautettava hankinnat, jotka eivät liittyneet listautumiseen, vaan olivat vain seurausta listautumisesta kuten esimerkiksi rahoituksen uudelleenjärjestämisestä aiheutuneet kulut. Sen jälkeen on listautumiskuluista selvitettävä osuus, joka kohdistui vanhojen osakkeiden myyntiin, vaikka aikaisemmin verovelvollinen on ollut siinä käsityksessä, että yhtiön kuluksi kirjaamat kulut eivät ole aiheutuneet osakkaiden omistamien osakkeiden myynnistä. KHO evästi laskentaa siten, että 0,6 % on liian pieni osuus. Verovelvollisen ja verohallinnon on nyt päästävä konsensukseen, miten kulut allokoidaan, kun alkujaan kulut ovat aiheutuneet listautumisesta. Tällä laskentatavalla on erittäin painava merkitys erilaisissa listautumistavoissa. Esimerkiksi, jos henkilöstöantia ei olisi tässä tapauksessa järjestetty, pitäisi KHO:n päätöksen mukaan yhtiöllä kuitenkin olla vähennysoikeus osasta kuluja eikä silloin mitään liikkeelle laskettujen osakkeiden merkinnästä saatujen tuottojen ja vanhojen osakkeiden myynnistä osakkaiden saamien tulojen suhdelukua olisi laskettavissa. Teknisessä listauksessa ilman emissiota tai vanhojen osakkeiden myyntiä, vähennysoikeuksiin ei pitäisi olla syytä puuttua, kun osakkaat eivät ole myyneet osakkeitaan. KHO:n päätöksestä ei oikein ilmene, onko esimerkiksi lock up -ehtojen vuoksi myöhemmin tehtävillä myynneillä joku vaikutus vähennysoikeuksiin ja milloin osakkaat saavat myydä osakkeitaan myynnin vaikuttamatta yhtiön vähennysoikeuksiin. Esimerkiksi EUT:n tuomioista ei ole johdettavissa tähän mitään vastausta, mutta nähdäkseni vaikutus vähennysoikeuksiin koskee vain listautumisen välittömässä yhteydessä tapahtuneita myyntejä.

Yhtiön on, yhtiömuodosta riippumatta, tarkoitus tuottaa omistajan sijoittamalle pääomalle tuottoa. Päätöksen perustelu osakkaiden intressissä tehtyjen toimenpiteiden vaikutuksesta yhtiön vähennysoikeuteen on vaarallinen. Silloinhan jaettavan voiton tavoittelu itse asiassa pitäisi rajoittaa vähennysoikeutta, eikä yhtiökokouskuluista samalla logiikalla pitäisi olla vähennysoikeutta.