KHO: Markkinointitoimet eivät muodostaneet yhtiölle kiinteää toimipaikkaa
Korkein hallinto-oikeus antoi vuosikirjapäätöksen KHO 2021:171, joka koski kiinteän toimipaikan muodostumista. Kyse oli ulkomaisesta lääkealan konsernista, jonka ruotsalainen konserniyhtiö vastasi useista alueellisista toiminnoista, kuten myynnistä, markkinoinnista, asiakaspalvelusta ja tuotteiden kehittämisestä. Ruotsalaisella yhtiöllä oli Suomessa kolme työntekijää, joiden tehtävänä oli tuotteiden esittely lääkäreille ja muilla alan asiantuntijoille. Työntekijät eivät tehneet tai neuvotelleet sopimuksia eivätkä vastaanottaneet tilauksia. Yhtiöllä ei ollut liiketiloja Suomessa.
Korkein hallinto-oikeus antoi vuosikirjapäätöksen KHO 2021:171, joka koski kiinteän toimipaikan muodostumista. Kyse oli ulkomaisesta lääkealan konsernista, jonka ruotsalainen konserniyhtiö vastasi useista alueellisista toiminnoista, kuten myynnistä, markkinoinnista, asiakaspalvelusta ja tuotteiden kehittämisestä. Ruotsalaisella yhtiöllä oli Suomessa kolme työntekijää, joiden tehtävänä oli tuotteiden esittely lääkäreille ja muilla alan asiantuntijoille. Työntekijät eivät tehneet tai neuvotelleet sopimuksia eivätkä vastaanottaneet tilauksia. Yhtiöllä ei ollut liiketiloja Suomessa.
Asian aiemmissa käsittelyvaiheissa Verohallinto, oikaisulautakunta sekä hallinto-oikeus olivat katsoneet, että yhtiölle muodostuu Suomeen kiinteä toimipaikka. Oikeuskysymyksenä oli erityisesti se, voidaanko toimintaa pitää luonteeltaan verosopimuksen mielessä avustavana tai valmistelevana, jolloin kiinteää toimipaikkaa ei muodostuisi. OECD:n ohjeiden mukaan esimerkiksi mainostamista voidaan pitää avustavana toimintana. Lähtökohtaisesti yhtiön Suomen toiminnot olivat siten avustavia.
OECD:n ohjeiden mukaan avustavaa ei kuitenkaan ole sellainen toiminta, joka vastaa koko yhtiön ydintoimintaa. Tämä tarkoittaa siis sitä, että sinänsä avustavankin luonteinen toiminta voi muodostaa kiinteän toimipaikan, mikäli koko yhtiön toiminta on samanlaista. Se mikä on avustavaa monelle, ei ole sitä kaikille. Aiemmat ratkaisut perustuivatkin tälle ohjeelle: yhtiön toimintaa Suomessa pidettiin osana yhtiön ydinliiketoimintaa. Esimerkiksi hallinto-oikeus oli katsonut, että Suomen työntekijät tekevät myynninedistämistehtäviä, jotka taas liittyvät keskeisesti myyntiin, mikä vuorostaan oli koko yhtiön ydinliiketoimintaa.
Tiivistetysti oikeuskysymyksen ratkaisu riippui siitä, miten yhtiön toiminnot palastellaan. Avustaako jokin toiminto toista vai onko kyse saman toiminnon osista? Korkein hallinto-oikeus katsoi yhtiön antamien perustelujen ja selvitysten mukaisesti, ettei tuotteiden esittelyä voitu annetun selvityksen perusteella pitää yhtiön ydinliiketoimintana. Vaikka myynti oli osa yhtiön ydinliiketoimintaa, myös myyntiin voi liittyä avustavaa toimintaa, kuten markkinointia tuotteita esittelemällä. Yhtiölle ei siis muodostunut kiinteää toimipaikkaa ja kaikki aiemmat päätökset kumottiin.
PwC toimi asiamiehenä päätöksen kohteena olleessa tapauksessa.