PWC Uutishuone

Kiinan tiellä hiilineutraaliutta kohti

Kuinka monta kertaa olenkaan törmännyt ilmastonmuutosta koskevissa keskusteluissa siihen mielipiteeseen, että eihän pienessä Suomessa kannata vouhkata asiasta, kun Kiina kuitenkin jatkaa omia hiilidioksidipäästöjään ja itse asiassa avaa uusia hiilivoimaloita kaiken aikaa. Tällaista ei niinkään tapahdu yritysten edustajien kanssa keskustellessa, vaan väitteen esittää tyypillisemmin ns. suuren yleisön edustaja. 

Syyskuussa YK:n yleiskokouksessa kuitenkin Kiinan presidentti ilmoitti maan asettaneen tavoitteeksi olla hiilineutraali vuoteen 2060 mennessä. Onhan sinne matkaa, mutta on maa sen verran suuri ja nopean kaupungistumisen kourissa, että ei päästöjä niin vain paineta alas. Suunta on nyt kuitenkin selvillä, ja se tulee tarkoittamaan aika jyrkkää laskua päästöjen määrää osoittavassa käyrässä.

Toinen merkittävä ilmastonmuutoksen hillitsemiseen vaikuttava kannanotto on kuultu Yhdysvaltojen seuraavan presidentin Joe Bidenin suusta: maa aikoo palata Pariisin ilmastosopimukseen, josta vielä nyt valtaa pitävä presidentti on sen juuri irrottanut. Tämä tuo toivoa ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi tehtäviin ponnisteluihin kannustaen jatkamaan niitä määrätietoisesti.

Nämä poliittiset päätökset ovat tärkeä viesti ainakin kahdesta eri syystä.

Ensiksikin maapallolla me kaikki jaamme saman, yhden ja yhteisen ilmakehän.

Siitä ei voi eristää itselleen, perheelleen, yritykselleen tai edes kotimaalleen omaa sopukkaa, jota voisi itse pitää puhtaana ja jota muut eivät pääsisi pilaamaan. Se mitä me kaikki teemme tai jätämme tekemättä vaikuttaa kaikkiin muihinkin: toisten tekemiset  enemmän, toisten vähemmän, mutta kaikkia tarvitaan talkoisiin. Erityisen paljon merkitystä on suurilla toimijoilla, kuten Kiinalla ja Yhdysvalloilla, mutta muillakin on merkitystä.

Kyky ennakoida päätöksiä rohkaisee investoimaan

Politiikkatason päätöksillä kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseen on suuri merkitys yrityksille, jotka tarvitsevat toimintaympäristöönsä ennustettavuutta. Tuotekehitys ja vähähiiliseen tuotantoon siirtymiseksi tehtävät investoinnit voivat olla suuria.

Hallitusten strategisessa päätöksenteossa tarvitaan sekä relevantteja visioita että uskottavia investointi- ja rahoituslaskelmia. Näissä pitkän aikavälinen poliittiset ja globaalisti mahdollisimman kattavat sitoumukset toimivat hyvänä pohjana sekä yrityksille että niiden toimintaa rahoittaville tahoille.

Myös Suomen hallitus on ollut kunnianhimoinen ilmastonmuutoksen hillitsemistä koskevassa tavoiteasetannassa. Suomi aikoo olla hiilineutraali vuoteen 2035 mennessä, kun Euroopan unioni puolestaan tähtää samaan vuoteen 2050 mennessä. Sitoumukset on tehty ja suunta näytetty. Nyt on käytännön tekojen vuoro.

Tässä kohtaa vaikeudet sitten alkavatkin. Vaikka hiilineutraaliuteen siirtyminen luo valtavasti uusia liiketoimintamahdollisuuksia ja sitä kautta työpaikkoja, jostakin on myös luovuttava. Se ei tunnetusti ole aina helppoa niin meille yksittäisille kansalaisille kuin politiikassa aktiivisesti mukana olevillekaan. Tätä tietä on kuitenkin lähdettävä kulkemaan, sillä lyhytnäköisen toiminnan tulokset voivat olla katastrofaaliset. 

Monessa paikassa, myös Kiinassa, ilmanlaatu on muuttunut huonoksi. Muistan muutaman vuoden takaiselta Shanghain matkalta paikallisten huolenaiheen siitä, mitä saasteet tekevät heidän omalle terveydelleen lapsista puhumattakaan. Uskon vakaasti siihen, että jos pystyisimme aikamatkustamaan vuoteen 2050 tai -60 ja näkemään, miten elinkelvottomiksi olosuhteet maapallolla voivat kehittyä ilman todellisia ilmastotoimia, emme epäröisi tarvittavien muutosten edessä.

Nyt meidän on tyydyttävä visioimaan sen puolesta, että haluamme varmistaa hiilineutraaliuden. Se vaatii maailmanlaajuista sitoutumista sekä määrätietoista teollisuuden ja liiketoimintojen uudistamista. Kiinan ja monen muun valtion asettamiin tavoitteisiin johtavalla tiellä kannattaa meidän kaikkien kulkea. Ilmakehä on yhteinen.