KKO: Ulkomaisten tulojen ilmoittamatta jättäminen täytti veropetoksen tunnusmerkit
Korkein oikeus katsoi verovelvollisten jättäneen tahallaan ilmoittamatta ulkomaisia pääomatuloja ja syyllistyneen veropetokseen, mutta antoi ratkaisussaan merkitystä vastaajan laiminlyönnin oma-aloitteiselle korjaamiselle. Arvioitavana tapauksessa oli veropetoksen tekotapa ja menettelyn tahallisuus.
Korkein oikeus katsoi verovelvollisten jättäneen tahallaan ilmoittamatta ulkomaisia pääomatuloja ja syyllistyneen veropetokseen, mutta antoi ratkaisussaan merkitystä vastaajan laiminlyönnin oma-aloitteiselle korjaamiselle. Arvioitavana tapauksessa oli veropetoksen tekotapa ja menettelyn tahallisuus.
Veropetoksesta voidaan rikoslain 29 luvun 1 pykälän mukaan tuomita tekijä, joka antaa verotusta varten väärää tietoa, salaa verotusta varten ilmoituksessa veron määräämiseen vaikuttavan seikan, laiminlyö verotusta varten säädetyn velvollisuuden tai muuten petollisesti aiheuttaa veron määräämättä jättämisen tai sen määräämisen liian alhaiseksi. Tuoreessa Korkeimman oikeuden ratkaisussa arvioitiin veropetoksen tekotapaa ja sen tahallisuutta.
Tapauksessa A ja B olivat saaneet verovuosina 2013–2015 tuottoa asiakkuustililleen yhdysvaltalaisessa varainhoitoyrityksessä. Tuloja ei ollut huomioitu Verohallinnon A:lle ja B:lle toimittamissa esitäytetyissä veroilmoituksissa. A oli palauttanut esitäytetyt veroilmoitukset, joihin hän oli tehnyt muita kuin pääomatuloja koskevia korjauksia ja täydennyksiä. B oli verovuodelta 2013 palauttanut esitäytetyn veroilmoituksen, johon hän ei ollut tehnyt veron määräämiseen vaikuttavia muutoksia. Verovuosilta 2014–2015 B ei ollut palauttanut esitäytettyjä veroilmoituksia.
Veropetoksesta tuomitseminen edellyttää, että verovelvolliset ovat menetelleet tahallisesti. A ja B kiistivät olleensa tietoisia siitä, että heidän yhdysvaltalaiselle varainhoitoyrityksen asiakkuustililleen olisi kertynyt tuottoa. Tapauksessa A kertoi kuitenkin tutustuneen varainhoitoyrityksen lähettämään yhteenvetoon sijoitusten kokonaissummasta. Ottaen huomioon varainhoitoyrityksen luonteen ja heidän tietoisuutensa sijoittamisen luonteesta, oli pidettävä varsin todennäköisenä, että sijoitusten ansiosta heidän tileilleen kertyisi tuottoa. A ja B katsottiin toimineen tahallisesti, koska voitiin pitää varsin todennäköisenä, että verovelvolliset olivat tietoisia siitä, että sijoituksista oli kertynyt heille tuottoja, joista olisi tullut tehdä veroilmoitus Suomeen ja että ilmoittamatta jättäminen johti liian alhaisen veron määräytymiseen.
Asiaan ei myöskään vaikuttanut se seikka, että A ja B eivät kertomansa mukaan tienneet verovelvollisuuden syntyneet myös Suomeen, koska olivat siinä käsityksessä, että Yhdysvaltoihin maksettu lähdevero oli riittävä, eikä verovelvollisuutta Suomeen siten ollut. Korkein oikeus katsoi mm., että koska kysymys ei ollut monitulkintaisesta asiasta, oli A:lla ja B:llä ollut mahdollisuus selvittää menettelynsä oikeellisuus.
A:n ja B:n vältettyjen verojen määrä oli kummallakin yhteensä 18 221,00 euroa. Koska A:n ja B:n menettely jatkui samanlaisena vuosina 2013–2015 ja teon pitkäkestoisuus yhdessä vältettyjen verojen määrä huomioiden, KKO katsoi, että teot edellyttäisivät vankeusrangaistuksen tuomitsemista. Koska asiassa ei kuitenkaan ilmennyt syyllisyyttä kokorstavia piirteitä ja A:n ja B:n menettely oli tullut ilmi heidän omasta aloitteestaan heidän itse tekemänsä oikaisuvaatimuksen kautta, jonka lisäksi he olivat maksaneet kaikki heille määrätyt verot, katsoi KKO nämä oma-aloitteiset toiminnat, rangaistusta lienevätviksi seikoiksi. Lieventämisperuste huomioiden, osapuolet tuomittiin tuntuvaan sakkorangaistukseen. Molemmat verovelvolliset tuomittiin sataan päiväsakkoon, josta A:lle tuli maksettavaa 2 800,00 euroa ja B:lle 800,00 euroa.
Johtopäätökset:
Suomen lainsäädäntö ei tunne tehokasta katumista, eli tulojen ilmoitusvelvollisuuden laiminlyönnin oma-aloitteisella korjaamisella ei ole mahdollista välttyä rikosoikeudellisilta seuraamuksilta. Sen sijaan vaikka laiminlyönnin seurauksena saadun hyödyn euroraja ylittäisi ns. törkeän veropetoksen raja, laiminlyönnin oma-aloitteinen korjaaminen on kuitenkin seikka, joka otetaan kokonaisarvioinnissa huomioon rangaistusta määrättäessä.
