Korkojen vähennyskelpoisuutta koskevia rajoituksia ollaan tiukentamassa

18.10.2018  |  Blogi, Verotus

Suomi implementoi korkovähennysrajoituksia koskevan direktiivin ja korkojen vähentämistä koskevat rajoitussäännökset tiukkenevat. Ymmärrämmekö me mikä on Suomen ja suomalaisten edun mukaista, kun käytämme direktiivin sallimaa liikkumavaraa?

Hallitus antoi syyskuun lopussa esityksen uusiksi säännöksiksi, joiden mukaan korkojen vähentämiseen yhteisöjen verotuksessa tulee lisää rajoituksia. Muutoksilla Suomi implementoi ns. ATAD-direktiivin (EU 2016/1164) korkojen vähennyskelpoisuutta koskevat rajoitukset.

Muutosten tarkempi sisältö lienee jo monelle tuttu. Lyhyesti tiivistettynä nettokorkomenoja saisi jatkossa vähentää 25 % verotuksellisesta EBITDista mikäli nettokorkomenot ylittävät 0,5 miljoonan rajan verovuodessa. Ns. konsernin ulkopuolisille maksettuja korkoja saa vähentää kuitenkin aina 3,0 miljoonaa euroa verovuodessa. Rajoitukset koskevat sekä konsernin sisäisiä että ulkoisia velkoja. Ehdotetut muutokset sisältävät myös tiettyjä helpotuksia pääsäännöstä.

Perustelut direktiiviä tiukemmalle linjalle ontuvat

Direktiivissä on säädetty tietty minimisisältö rajoituksille ja vastaavasti useita poikkeuksia ja helpotuksia rajoituksista laajemmin kuin Suomi on implementoimassa. Direktiivin asettaman rajan mukaan voitaisiin korkoja vähentää aina 30 % verotuksellisesta EBITDAsta. Vastaavasti direktiivi sallii, että 30 %:n rajoitusta sovelletaan vasta kun nettokorkomenot ylittävät 3,0 miljoonan rajan vuodessa.

Direktiivin ja hallituksen esityksen ero on selvä: Suomi on säätämässä direktiiviä selvästi tiukempia korkojen vähennyskelpoisuuden rajoituksia.

Mielestäni hallituksen esityksessä ei esitetä selkeitä perusteita direktiiviä tiukemmalle säännökselle. Hallituksen esityksen taloudellisesta vaikutusarvioinnista ei ainakaan saa kuvaa, että Suomessa koroista johtuvasta aggressiivisesta verosuunnittelusta koituisi veromenetyksiä. Puhumattakaan siitä, että ne olisivat muita EU-maita suurempia, tai että Suomessa esiintyisi muita EU-maita enemmän aggressiivista verosuunnittelua.

Myös lainsäädännön arviointineuvosto kiinnitti asiaan huomiota 19.9.2018 julkaisemassaan lausunnossa. Lausunnossa todetaan, ettei selkeää näyttöä aggressiivisen verosuunnittelun vaikutuksista ole esitetty eikä vastaavasti ole arvioitu tarkemmin sitä, millaista verokilpailua Suomi maana kohtaa. Edelleen lausunnossa todetaan, että hallituksen esityksessäkin on nostettu esiin, että ehdotetuilla rajoituksilla voi olla negatiivisia vaikutuksia työllisyyteen ja investointeihin.

Ehdotetut muutokset kohdentuvat käytännössä melko suppeaan, mutta kansantaloudellisesti merkittävään joukkoon yrityksiä.

Kysynkin, mikä tarve Suomella on säätää direktiiviä tiukemmat rajoitukset? Onko niin, että Suomessa on monia EU-maita suurempi riski ei-toivotusta aggressiivisesta verosuunnittelusta ja muita maita suurempi riski verotulojen menettämisestä? Johtavatko ehdotetut muutokset Suomelle parempaan lopputulokseen kuin täysi direktiivin liikkumavaran hyödyntäminen?

Muutoksella vain vähäinen vaikutus verotuloihin

Ehdotettujen muutosten vaikutukset verotuloihin eivät ole merkittävät, näyttöä aggressiivisen verosuunnittelu laajuudesta ei ole eikä ehdotus lisää investointeja tai paranna työllisyyttä. Emme myöskään ole Euroopan taloudellisessa keskiössä sijaitseva maa, johon kaikki haluavat ja jossa voimme valita meille sopivat investoijat ja markkinatoimijat.

Ehkä on syytä muistuttaa, että verotusmallistamme johtuen yhteisöjen maksamat tuloverot ovat käytännössä hyvin pieni osa verotuloja. Sen sijaan työn ja kulutuksen verottaminen muodostavat tosiasiallisesti merkittävimmät tulonlähteet valtiolle ja kunnille. Suomen yhteiskunnan taloudellisen kehityksen turvaamiseksi meidän pitää maana keskittyä siihen, että taloudellinen aktiivisuus Suomessa lisääntyy. Taloudellinen aktiivisuus kasvattaa niitä verotuloja, jotka ovat yhteiskunnallemme tärkeitä ja kasvattavat hyvinvointia.

Verolainsäädäntö ei yksin ratkaise sijoittautumista tai investointeja, mutta se voi olla yksi useammasta ratkaisevasta muuttujasta.

Suomen talouden kannalta haluan suomalaisena, että kantaisimme eniten huolta siitä, miten saamme Suomeen lisää liiketoimintaa ja lisää yrityksiä – tulevat ne Suomesta tai Suomen ulkopuolelta.

Siksi on hämmentävää nähdä, kuinka haluamme omaehtoisesti heikentää mahdollisuuksiamme maana kansainvälisessä kilpailussa.

 

Petri Seppälä

Veroneuvonta

+358 (0)20 787 7909

  

Leave a Reply

(* merkityt kentät ovat pakollisia. Sähköpostiosoitetta ei julkaista kommentin yhteydessä.)