Koska on vuosi 2015

9.11.2015  |  Blogi, Yritysvastuu

Kanadan pääministeri Justin Trudeaulta kysyttiin viime viikolla, miksi hänen uudessa hallituksessaan pitää olla puolet naisia, puolet miehiä. ”Koska elämme vuotta 2015”, hänen kerrotaan vastanneen. Niin, tarvitseeko sitä enää muuten perustella.

Ja kuitenkin pitää. Noin vuosi sitten annettiin EU-direktiivi ei-taloudellisten tietojen raportoimisesta. Yhtenä uutena asiana direktiivi kehottaa isoja yrityksiä julkaisemaan hallituksen monimuotoisuuspolitiikan. Tätä perustellaan sillä, että hallituksen jäsenten monimuotoinen koostumus ottaen huomioon sukupuolen, iän ja esimerkiksi koulutustaustan estää lankeamasta samanmielisyyden ja yksisilmäisyyden ansaan.

Maailma ympärillä on monimuotoinen. Hallitustenkin on oltava sitä, jotta liiketoimintaympäristöä ei tulkita kapeasti ja siten aiheuteta riskejä liiketoiminnalle.

Meillä PwC-ketjussa on henkilöstöstä arvioitu jo ensi vuonna olevan 80 prosenttia ns. Millennials-sukupolveen kuuluvia eli vuosina 1980–1995 syntyneitä. Se on paljon, mutta silti meitä muunkin ikäisiä on mukana, ja näin on myös asiakaskunnassamme. Olisi virhe johdolta ajatella vain jonkin ikäryhmän, esimerkiksi oman, odotuksia. Sen sijaan pitää huolehtia tässäkin asiassa monimuotoisuudesta.

Entäpä koulutustausta? Siinä missä toisen tieteenalan opiskelija saa koulutuksessaan valmiudet suurten kokonaisuuksien hahmottamiseen ja uuden tiedon muodostukseen sekä entisen kyseenalaistamiseen, on toisen syvintä osaamista pureutua syvälle yksityiskohtiin sieltä lainalaisuuksia hakien. Joku tuntee lait, toinen kulttuurit ja niiden merkityksen, kolmas kansantalouden jne. Monet ammattikäytännöt opitaan vasta työpaikoilla, mutta tapa hahmottaa todellisuutta syntyy usein opintojen aikana. Myös koulutuksellista monimuotoisuutta tarvitaan päätöksenteossa ja liiketoiminnan pyörittämisessä, sillä tässäkään asiassa ei monimuotoisuudesta ole haittaa, päinvastoin.

Miesten ja naisten roolimallit ovat muokkautuneet sukupolvien ketjuissa, ja myös erilaisten kulttuurien ja uskontojen paineissa. Siksi on vaikea sanoa, johtuvatko erilaiset näkökulmat sukupuolesta vai niistä roolimalleista, joihin odotukset ovat naiset ja miehet puristaneet. Mitä pitäisi ajatella siitäkin äskettäin jostakin lehdestä lukemastani jutusta, jossa naispuolinen ”rakkausvalmentaja” kehottaa naisia avuttomuuteen, koska miehet pitävät siitä, että saavat auttaa. Huomaan toimineeni itse juuri päinvastoin käydessäni tyttären kanssa keskusteluja siitä, ettei itseään tarvitse pienentää työssä eikä muutenkaan elämässä sen vuoksi, että joku toinen voisi tuntea itsensä suuremmaksi tai paremmaksi. Hänen isänsä tapasi sanoa, että pitkät ovat komeita. Sillä isä halusi tukea tytärtään, ettei tämä häpeilisi pituuttaan, vaan päinvastoin kulkisi hyväryhtisenä myös korkokengissä.

Jokaisella meillä on tilanteita, joissa on joskus avuton, oli sitten mies tai nainen, ja siinä tilanteessa on mahdollista ja oikein pyytää toiselta apua. Fiksut ihmiset sitä paitsi antavat sitä toisilleen. Mutta ei tämä saisi olla sukupuolisesti avuttomiin ja fiksuihin jakava juttu. Tätä taustaa vasten on itse asiassa ymmärrettävää, jos meitä ”avuttomamman” sukupuolen edustajia ei haluta johtopaikoille, koska niissä nyt kuitenkin tarvitaan fiksuja ihmisiä.

Pitäisi olla itsestään selvää unohtaa tuollaiset sukupuoleen liitettävät stereotypiat. Pitäisi myös olla itsestään selvää, ettei esimerkiksi maan hallituksen monimuotoisuutta tarvitse selitellä, sillä on jo vuosi 2015. Samalla realiteetit puskevat silmille ja joudun huokaamaan, että vaikka on vuosi 2015, niin tässä sitä vielä perustellaan tällaisia asioita.

Jätä kommentti

(* merkityt kentät ovat pakollisia. Sähköpostiosoitetta ei julkaista kommentin yhteydessä.)