Kriisiviestinnän asiantuntija: ”Pikkunätti rehellisyys ei riitä, tarvitaan raivorehellisyyttä”

Poimin muutamia keskeisiä kohtia Anna Soraisen kanssa Sustiskahvit-podcastissa käymästäni keskustelusta, joka käsitteli viestintää ja erityisesti kriisiviestintää. Annalla on pitkä kokemus viestinnän ja journalismin parista. Häneltä on äskettäin ilmestynyt kriisiviestintää käsittelevä kirja Sori.

1. Vastuullisuuden vaatimukset ovat kasvaneet
   Vastuullisuuden vaatimukset ovat kasvaneet kaikissa organisaatioissa. Sekä asiakkaiden että oman henkilöstön edessä vastuullisuus on pystyttävä elämään todeksi, minkä vuoksi myös vaatimukset johtajien viestintäosaamisesta ovat kasvaneet.
2. Vastuullisuus on osa kaikkea viestintää
   Ei ole olemassa erillistä vastuullisuusviestintää, vaan vastuullisuus on osa kaikkea viestintää. Viestinnän on oltava aidosti kiinnitettynä organisaation strategiaan, mihin myös vastuullisuuden pitäisi kuulua. Tämä tarkoittaa, että johdon on pidettävä vastuullisuus omalla agendallaan korkealla, ja oltava valmis puhumaan siitä.
3. Viesti myös riskeistä ja epäkohdista
   Hyvin vastuullisuutta esiin tuova viestintä ei tyydy kiiltokuvamaisiin kuvailuihin, vaan näyttää myös riskit ja epäkohdat. Kiiltokuvat eivät edes ole kiinnostavia, on oltava myös rosoja. Nyky-yhteiskunnassa ei voi olettaa, että mitkään asiat pysyisivät piilossa. Ei myöskään ole enää tabuja, joista sidosryhmät eivät uskaltaisi puhua. Sen vuoksi organisaation rehellisyys on tärkeää, ja sen pitää näkyä myös ulospäin. On parempi avata itse havaitsemansa epäkohdat omassa viestinnässään kuin jäädä odottamaan, että joku muu taho tuo ne julkisuuteen.
4. Pyri luomaan luottamuksellinen ilmapiiri
   Näköalattomuus, epärehellisyys ja rohkeuden puute oman toiminnan arvioimisessa voivat johtaa puutteelliseen tilanteiden ennakointiin, mikä puolestaan voi viedä organisaation ja johtajan kriisiviestintätilanteisiin. Pikkunätti rehellisyys ei riitä, vaan on oltava raivorehellinen. Se puolestaan edellyttää luottamuksen ilmapiiriä, jotta kaikista asioista voidaan keskustella. Muuten voi olla vaikeaa ottaa esille vaikkapa käyttäytymiseen tai vapaa-ajan vieton muotoihin liittyviä asioita, joista esimerkiksi hallituksen puheenjohtajan tai toimitusjohtajan joissakin tapauksissa pitäisi puhua jo ennen kriisiin päätymistä.
5. Pyydä anteeksi tekoa, ei toisen tunnetta
   Jos kuitenkin joudutaan anteeksi pyytämistä vaativaan tilanteeseen, on tärkeää pyytää anteeksi omaa käyttäytymistä, omaa tekoa, ei sitä minkä tunteen tekeminen tai sanominen on toisessa aiheuttanut. Jos ei ole mitään anteeksipyydettävää, ei anteeksipyyntöä tietenkään pidä esittää. Usein asia on kuitenkin toisin päin: pitäisi pyytää anteeksi, mutta itse ei näe siihen syytä.
6. Varaudu ja valmistaudu erilaisiin reaktioihin
   Miten jännityksen kanssa elämisen oppii? Anna Soraisen mukaan se sujuu, kun valmistautuu hyvin, pyytää toisilta sparrausta sekä harjoittelee tilanteita etukäteen. Kaikkein vaikeimpien kysymysten eteen jo treenitilanteessa heittäytyminen auttaa selviämään tiukan paikan tullen.

Tässä oli muutama poiminta keskustelustamme, mutta puhuimme muustakin: maineesta, tunteista ja niiden suhteesta järkeen sekä siitä, miten omista vaikeista tilanteista on selvitty.

Jos haluat kuulla lisää, pääset jaksoon näistä linkeistä:
iTunes: https://apple.co/2ItaqFs
Spotify: https://spoti.fi/30VwTkS
SoundCloud: https://bit.ly/2LR794K

Kirjoittaja Sirpa Juutinen toimi PwC Suomen partnerina ja yritysvastuujohtajana joulukuusta 2003 kesäkuuhun 2021. Yritysvastuun uranuurtajana Suomessa tunnettu Sirpa on vienyt vastuullisuusasioita pitkäjänteisesti ja menestyksekkäästi eteenpäin niin PwC:llä kuin asiakkaidemme liiketoiminnassa.

PwC-uransa jälkeen Sirpa vaikuttaa mm. Outokummun ESG-neuvottelukunnassa.