IFRS valokeilassa – Kuinka liikearvon arvonalentumistestaus muuttuu: palautuvatko poistot?
PwC:n Mikä ihmeen IFRS? -blogisarjan neljännessä osassa Ville Toivonen käsittelee liikearvon arvonalentumistestaukseen ehdotettuja muutoksia.
PwC:n Mikä ihmeen IFRS? -blogisarjan neljännessä osassa Ville Toivonen käsittelee liikearvon arvonalentumistestaukseen ehdotettuja muutoksia.
IASB on julkaissut odotetun standardiluonnoksen liikearvon arvonalentumistestauksen sekä liiketoimintahankinnoista esitettävien liitetietojen muutoksista. Ehdotettuja muutoksia voi kommentoida heinäkuun 15. päivään asti, joten niihin on vielä mahdollisuus vaikuttaa. Muutosten voimaantulohetkeä ei ole päätetty.
Käyn tässä kirjoituksessa läpi ehdotetut muutokset liikearvon arvonalentumistestaukseen. Liiketoimintahankinnoista annettaviin liitetietoihin ehdotetut muutokset käyn läpi hieman myöhemmin julkaistavassa kirjoituksessa.
Muutokset IAS 36:een Omaisuuserien arvon alentuminen
Vaikka IAS 36 -tilinpäätösstandardi käsittelee monenlaisten omaisuuserien arvon alentumista, IASB:n ehdottamat muutokset kohdistuvat nimenomaisesti liikearvon arvonalentumistestaukseen. Liikearvoa syntyy IFRS 3 Liiketoimintojen yhdistäminen mukaisista liiketoimintahankinnoista, mutta ei omaisuuserien tai omaisuuseräryhmien hankinnoista.
IASB tarkasteli projektin aikana erityisesti seuraavia kysymyksiä:
- Voiko arvonalentumistestauksen tehokkuutta parantaa?
- Voiko testauksen kustannuksia ja monimutkaisuutta vähentää?
- Tulisiko liikearvon vuosittaiset poistot palauttaa?
Tarkastelen alla, mitä muutoksia IASB ehdottaa – ja ei ehdota – liikearvon arvonalentumistestaukseen.
Vuosittaisia liikearvon poistoja ei tuoda takaisin
Vuonna 2004 IFRS-tilinpäätöksissä luovuttiin liikearvon vuosittaisista poistoista ja siirryttiin vuosittaiseen arvonalentumistestauksen laadintaan. Osana IASB:n viimeisintä projektia, pitkällisten keskustelujen ja tiedonhankintaprosessin jälkeen, IASB päätti säilyttää nykyisen vuosittaisen arvonalentumistestausmallin. Prosessin aikana keskusteltiin myös sellaisesta vaihtoehdosta, että liikearvoa ei poistettaisi vuosittain eikä sitä olisi pakko edes testata joka vuosi, mutta onneksi tästä vaihtoehdosta luovuttiin. IASB:n jäsen Rika Suzuki kertoo lisää päätöksen perusteista tammikuussa 2023 julkaistussa In brief -artikkelissa.
Mielestäni liikearvo on luonteeltaan niin sanottu kuluva vara (wasting asset), joten sen tulee ajan kuluessa poistua taseesta. Vuosittaisten poistojen malliin palaaminen ei olisi kuitenkaan ollut ongelmatonta. Liikearvon taloudellisen vaikutusajan sekä poistomenetelmän määrittämiseen olisi varmasti liittynyt merkittävää johdon harkintaa, ja yhtiöiden välinen vertailukelpoisuus olisi saattanut heikentyä.
Liikearvon kohdistaminen rahavirtaa tuottaville yksiköille (cash generating unit, CGU)
Liiketoimintahankinnassa syntynyt liikearvo on kohdistettava arvonalentumistestausta varten niille CGU:ille, joiden odotetaan hyötyvän hankinnasta johtuvista synergioista. Nykyohjeistuksen mukaan tämän on oltava alin sellainen taso, jolla liikearvoa seurataan sisäistä johtamista varten. On saattanut olla epäselvää, mitä ’liikearvon seuraaminen’ käytännössä tarkoittaa, ja yhtiöt ovat saattaneet kokea, että ne eivät varsinaisesti lainkaan ’seuraa liikearvoa’. Muutos ehdottaa, että liikearvon seuraamisen sijaan ohjeistuksessa viitataan sen liiketoiminnan seuraamiseen, johon kyseinen liikearvo liittyy. On hyvä muistaa, että koska liikearvo ei tuota itsenäisiä rahavirtoja, se on testattava osana jotain CGU:ta, eli käytännössä osana liiketoimintaa. Tämä pieni muutos ohjeistuksen sanamuodossa (liikearvon seuranta -> liiketoiminnan seuranta) toivottavasti helpottaa liikearvon oikean arvonalentumistestaustason määrittämistä.
Ohjeistuksessa säilyy edelleen rajoite, jonka mukaan liikearvoa ei saa testata korkeammalla tasolla kuin IFRS 8:n Toimintasegmentit kappaleessa 5 määritelty toimintasegmentti ennen segmenttien yhdistämistä. IASB ja jotkin tilinpäätösten käyttäjät ovat kokeneet ongelmalliseksi sen, että toimintasegmentti-tasosta on tullut joillekin yhtiöille oletustaso, jolla liikearvo testataan, eikä tämä ole ollut IASB:n tarkoitus. Muutosehdotuksessa korostetaan, että toimintasegmentti-rajoite asettaa ainoastaan ylärajan liikearvon testaustasolle, mutta ei testauksen oletustasoa.
Rajoitusten poisto käyttöarvolaskelmasta
Nykyään käyttöarvon ennakoituja rahavirtoja koskee rajoite, jonka mukaan ne eivät saa sisältää tulevaisuudessa toteutuvista uudelleenjärjestelyistä tai omaisuuserän suorituskyvyn parantamisesta tai lisäämisestä aiheutuvia rahavirtoja. Nämä rajoitukset poistetaan ja tämä muutos tuokin käyttöarvon määrittämisen lähemmäksi käyvän arvon määrittämisen mallia. Ennakoidut rahavirrat on kuitenkin edelleen arvioitava omaisuuserän nykyisen kunnon perusteella, mutta jatkossa niissä huomioidaan nykyinen potentiaali omaisuuserän uudelleenjärjestelyissä sekä sen suorituskyvyn parantamis- ja lisäämistoimenpiteissä. Veikkaan, että jatkossa käydään keskusteluja siitä, miten tämä omaisuuserän ’nykyinen potentiaali’ tulee ymmärtää.
Lisäksi poistuu vaatimus laatia käyttöarvolaskelma ennen verojen vaikutusta. Jatkossa käyttöarvolaskelman ennakoidut rahavirrat ja niihin sovellettu diskonttokorko voivat siis olla joko ennen veroja tai verojen jälkeen määritetyt. Tärkeää toki on, että ennakoidut rahavirrat määritetään yhdenmukaisesti diskonttokoron kanssa. Tämä muutos on järkevä ja poistaa nykyisestä testausmallista yhden käytännön epäloogisuuden.
Muutokset liitetietoihin
Liitetietoihin ehdotetaan vain pieniä muutoksia. Jatkossa liitetiedoissa on kerrottava, onko käyttöarvolaskelmat laadittu ennen vai jälkeen verojen vaikutusten.
Jo nykyään liitetiedoissa on kerrottava kullekin CGU:lle kohdistetun liikearvon määrä. Jatkossa on lisäksi mainittava, mihin raportoitavaan segmenttiin kukin tällainen CGU sisältyy. IASB näkee, että tämä muutos auttaa tilinpäätöksen lukijaa arvioimaan paremmin liikearvotestauksessa käytettyjen oletusten järkevyyttä. Itse en vielä osaa nähdä tätä lisäystä kovin merkittävänä, mutta on toki totta, että yhtiöt antavat raportoitavista segmenteistä melko kattavia taloudellisia tietoja muualla IFRS-tilinpäätöksessä. Näitä tietoja voidaan ehkä hyödyntää, kun arvioidaan liikearvotestauksessa käytettyjen oletusten järkevyyttä.
Lopuksi
Mielestäni ehdotetut muutokset ovat kokonaisuutena oikeansuuntaisia. Oikein sovellettuina ne sekä vähentävät tilinpäätöksen laatijoiden työmäärää ja kustannuksia että parantavat liikearvon arvonalentumislaskelmien laatua.
Ennen arvonalentumislaskelman laadintaa yhtiöiden on kuitenkin edelleen tunnistettava rahavirtaa tuottavat yksiköt ja kohdistettava liikearvo niille testausta varten. Etenkin CGU:iden tunnistaminen edellyttää syvällistä ymmärrystä sekä IFRS-ohjeistuksesta että yhtiön liiketoiminnasta, ja tähän analyysiin muutokset eivät tuo lisäohjeistusta.
