Lahja, laina vai elatuslahja – miten ero ratkeaa ja voiko väärä valinta olla rikos?
Helsingin hovioikeus katsoi tuoreessa tuomiossaan, että vastoin henkilön omaa käsitystä hänen äidiltään saamansa varat eivät olleet laina, vaan lahja. Koska lainaksi kuvitelluista varoista ei ollut tehty lahjaveroilmoitusta, seurauksena oli ehdollista vankeutta tuomiona törkeästä veropetoksesta.
Helsingin hovioikeus katsoi tuoreessa tuomiossaan, että vastoin henkilön omaa käsitystä hänen äidiltään saamansa varat eivät olleet laina, vaan lahja. Koska lainaksi kuvitelluista varoista ei ollut tehty lahjaveroilmoitusta, seurauksena oli ehdollista vankeutta tuomiona törkeästä veropetoksesta.
Käytännössä on tavallista, että esimerkiksi vanhemmat rahoittavat lastensa taloudellisia tarpeita myös elatusvelvollisuuden päättymisen jälkeen. Sillä, miten tämä järjestetään, on kuitenkin olennainen vaikutus verokohteluun. Ja kuten Helsingin hovioikeuden tuore tuomio osoittaa, pahimmillaan väärä valinta ja sen seuraukset voivat olla myös rikos.
Hovioikeuden ratkaisema tapaus koski tilannetta, jossa henkilö oli saanut äidiltään kuukausittain noin 2 000 euroa useiden vuosien ajan. Ensimmäisinä vuosina varoja oli käsitelty lahjoina ja niistä oli tehty asianmukaiset lahjaveroilmoitukset. Myöhempien vuosien varojen siirtoja oli kuitenkin alettu käsitellä lainoina ja muun muassa tilisiirtojen selitteenä oli ollut ”lainan nosto”. Lainoista tai niiden takaisinmaksusta ei kuitenkaan ollut laadittu kirjallista sopimusta, vaan tarkoitus oli huomioida ne vasta tulevan perinnönjaon yhteydessä. Lainoina käsitellyistä summista ei ollut myöskään luonnollisesti tehty lahjaveroilmoituksia. Jos myös lainoina käsitellyt suoritukset olisi käsitelty lahjoina, niistä määrättävän lahjaveron määrä olisi ollut yhteensä noin 27 000 euroa.
Kun veropetos tapahtuu jättämällä oikeat tiedot antamatta sen sijaan, että olisi nimenomaisesti annettu vääriä tietoja, puhutaan passiivisesta veropetoksesta. Jotta tällainen passiivisuus voi täyttää rikoksen tunnusmerkit, sen on oltava tahallista. Käräjäoikeus katsoi, ettei tämä vaatimus täyttynyt tapauksessa, mutta hovioikeus arvioi tilannetta toisin.
Hovioikeus antoi arviossaan merkitystä muun muassa sille, että varat siirrettiin saajalle kuukausittain ilman hänen omaa aktiivisuuttaan. Lainan takaisinmaksusta ei ollut sovittu, eikä lainaa myöskään ollut lyhennetty. Tämän ohella varojen saajan omat tulot eivät käytännössä olisi mahdollistaneet lainojen lyhentämistä. Tässä tilanteessa hovioikeus totesi, ettei tilisiirtoihin tehdyllä merkinnällä lainan nostosta ollut merkitystä, vaan tosiasiassa kyse oli ollut lahjoista. Koska myös varojen saajan olisi hovioikeuden mukaan tullut ymmärtää tämä, lahjaveroilmoituksen jättämättä antaminen oli tahallinen teko, josta seurauksena oli viiden kuukauden ehdollinen vankeus. Tämän lisäksi myös aiemmin maksamattomat lahjaverot oli luonnollisesti maksettava.
Mitä olisi voitu tehdä toisin?
Jotta lähipiirin sisäisiä rahansiirtoja voidaan käsitellä lainoina, niihin tulee liittyä aito takaisinmaksutarkoitus. Lainasta on siis syytä sopia kirjallisesti ja lainalla on hyvä olla korko. Lisäksi lainalla tulee olla takaisinmaksusuunnitelma, jota myös todella noudatetaan. Muussa tilanteessa riski lainaksi nimetyn suorituksen käsittelemiseen lahjana on merkittävä.
Lahjojakin on kuitenkin monenlaisia. Vaikka lahjat yleisesti ovatkin veronlaisia, lahjat toisen kasvatusta, koulutusta tai elatusta varten on nimenomaan säädetty verovapaiksi silloin, kun lahjansaajalla ei ole mahdollisuutta käyttää varoja muihin tarkoituksiin. Verovapauden edellytyksenä ei ole lahjansaajan alaikäisyys tai lahjanantajan ja -saajan välinen sukulaisuussuhde. Esimerkiksi täti voi siis antaa aikuiselle sisarenpojalleen lahjoja tämän elatusta varten hyvin vapaasti.
Hovioikeuden ratkaisemassa tilanteessa oli todennäköisesti ollut kyse juuri tästä; säännöllisillä suorituksilla oli katettu saajan elantomenoja. Olennaista on kuitenkin se, missä muodossa taloudellinen tuki annetaan. Laki ei siis mahdollista verovapautta tilanteessa, jossa henkilölle lahjoitetaan rahaa, jolla hän sitten maksaa omistusasuntonsa hoitovastikkeen. Sen sijaan veroseuraamuksia ei synny, jos lahjanantaja maksaa hoitovastikkeen suoraan itse; tällöin ”lahjansaajalla ei ole mahdollisuutta käyttää lahjoitettuja varoja muihin tarkoituksiin”. Vastaavia kuluja voivat olla esimerkiksi asunnon vuokra, terveydenhoitokulut, tavanomaiset vakuutusmaksut, harrastusvälineet tai ruokakulut. Verohallinnon linjauksen mukaan myös opintolainan takaisinmaksu toisen puolesta voi olla verovapaa elatuslahja.
Elatuslahja on varsin huonosti tunnettu ja vähän käytetty tapa siirtää varallisuutta perheessä seuraaville sukupolville. Se voi kuitenkin mahdollistaa huomattavasti isomman verovapaan varallisuuden siirron verrattuna esimerkiksi rahalahjoihin, joiden verovapaa enimmäismäärä on 5 000 euroa kolmessa vuodessa. Kuten verotuksessa yleensä, yksityiskohdilla on merkitystä myös taloudellisen tuen antamisessa.
