PWC Uutishuone

Lainlaatijalla on sijoittajille asiaa

Rahan sanotaan olevan hyvä konsultti. Paras muutoksen aikaansaaja taitaa kuitenkin olla lainlaatija. Noin kahdenkymmen vuoden yritysvastuun kokemuksella en voi tulla muuhun lopputulemaan, vaikka kuinka olen vuosien varrella kannattanut vapaaehtoisuutta kestävän kehityksen huomioon ottamisessa.

Yritysvastuuta on jopa määritelty lainsäädännöstä käsin sanomalla, että se on vapaaehtoista, lain vaatimukset ylittävää toimintaa kestävän kehityksen edistämiseksi liiketoiminnassa. Osalle yrityksistä vapaaehtoisuutta on tukenut sidosryhmien painostus tai asiakkaiden odotukset, osalle vastuullisuuden pontimena on ollut sosiaalisen toimiluvan säilyttäminen. Se on ollut vapaaehtoinen pakko, ei lain pakottamaa toimintaa.

Liiketoiminnan kielteisiä sosiaalisia ja ympäristövaikutuksia on vähennetty ja myönteisiin panostettu. Yritysvastuusta on myös raportoitu ahkerasti jo vuosien ajan, ja sekin on tehty viime aikoihin asti ilman lainsäädäntöä.

Osa julkaisuista on edelleen hieman kiilloitetun oloisia, kun taas toisista näkyy halu avoimuuteen silloinkin, kun kaikessa ei ole onnistuttu tavoitteiden mukaisesti.

Suomessa noin 160 yritystä laatii vuosittain yritysvastuuraportin. Määrä on pysynyt pitkään suunnilleen samana. Vasta kun kirjanpitolakiin lisättiin tietyille suurille yrityksille velvoite kertoa myös muista kuin taloudellisista tiedoista, raportoijia saatiin jonkin verran lisää. Kokonaismäärä on kuitenkin edelleen melko pieni vaikkapa viidensadan suurimman yrityksen joukossa.

EU:sta kuultiin viime viikolla, että komissio on tehnyt aloitteita lainsäädännön luomiseksi muun muassa siihen, kuinka ESG-asiat (Environment, Social, Governance) pitää ottaa huomioon sijoituspäätösten tekemisessä sekä sijoittajien omassa raportoinnissa. Samoin on tehty aloite EU:n taksonomian luomiseksi ”kestävyydelle” ja ”vihreydelle”, jotta päästään arvioimaan taloudellisten toimien ympäristövaikutusten kestävyys.

Vaikuttaa siltä, että EU:ssa halutaan nyt viedä kestävän kehityksen asioita vauhdilla eteenpäin.

Saimme alkuvuodesta ns. korkean tason työryhmän suositukset, kun Sustainable Finance -raportti julkaistiin tammikuussa. Maaliskuussa komissio antoi oman toimintasuunnitelmansa, joka nyt viime viikolla muuttui jo ensimmäisiltä osiltaan aloitteiksi luoda uutta lainsäädäntöä.

YK antoi syksyllä 2015 Kestävän kehityksen tavoitteet vuoteen 2030. Pariisin ilmastosopimus määritteli hieman myöhemmin samana vuonna joulukuussa tavoitetason, johon meidän tulee päästä päästöjen vähentämisessä välttääksemme katastrofaalisen ilmakehän lämpenemisen.

Kehitys ei kuitenkaan kehity itsestään muuta kuin huonompaan suuntaan.

Myönteisen muutoksen aikaan saamiseksi rahavirtoja on ohjattava kohti ympäristöllisesti ja sosiaalisesti kestävää tulevaisuutta luovia hankkeita, mihin nyt ehdotetuilla säännöksillä pyritään.Toisin sanoen sijoittajien halutaan ohjaavan rahoitusta kyseisiin hankkeisiin, ottavan huomioon omassa toiminnassaan ESG-näkökulmat sekä raportoivan niistä avoimesti.

Sijoittajilla ja rahoittajilla on valta päättää kohteistaan. Halutessaan – tai lainsäätäjän pakottamina – ne voivat edistää kohteissaan ilmastonmuutoksen hillintää ja kestävää kehitystä. Jos raha on hyvä konsultti ja lainlaatija paras, niin nyt yhdistetään molempien vaikutus. Katsotaan, miten pitkälle se riittää.