Lasten suusta kuullaan totuus ilmastonmuutoksestakin

Ilmastonmuutoksen kokoiset haasteet kutistavat pieneksi. Suomi hiilinieluineen ja puhtaine ilmoineen jossakin EU:n koillisimmassa nurkassa on vähäpätöinen ratkaisemaan omilla toimillaan maapallon suuruista ja ilmakehän laajuista ongelmaa. Nopea johtopäätös tilanteesta on, ettei meidän tässä kannata ryntäillä, koska eivät kiinalaisetkaan tai amerikkalaisetkaan toimi: emme me pysty mitään tekemään.

Kun oikein yritän ymmärtää omia ja toisten reaktioita, arvelen tällaisen ajattelun johtuvan siitä, että ilmastonmuutoksen pysäyttäminen tuntuu liian suurelta ja monimutkaiselta asialta. On helpompi yksinkertaistaa asia äärimmilleen ja todeta, ettei kannata kuvitella meiltä löytyvän ratkaisuja.

Totta kaikki tämä. Silti jokin huutaa sisällä, että ei tätä tähän voi jättää. Pakko on yrittää ymmärtää oma roolimme, ja pakko on yrittää hakea tulevaisuutta lapsille ja nuorille. On karmea ajatus, että luonto ja ilmakehä alkaisivat hylkiä ihmistä, jonka toimet ovat saattaneet sen systeemit katastrofin partaalle. Niin voi käydä jos viemme luonnolta mahdollisuudet korjata epätasapaino tilanteessa, jossa maapallo on lämmennyt liikaa.

Puolueet sitoutukoon ilmastonmuutoksen hidastamiseen

Usein näissä ilmastonmuutosta käsittelevissä kirjoituksissa olen puhunut yritysten roolista sen hillitsemisessä. Olen ottanut esille, että vaikka ilmastonmuutos tuo riskejä, jotka on välttämätöntä ymmärtää, sen seurauksena syntyy myös liiketoimintamahdollisuuksia. Näiden asioiden kanssa jatkan työtäni, mutta nyt haluan kuitenkin kääntyä politiikan puoleen; senhän pitäisi määritelmien mukaan olla yhteisten asioiden hoitamista.

Näin vaalikeväänä on herätelty ajatusta siitä, että tarvitsemme ilmastovaalit. Tosin enemmän kuin sitä, että puolueet yrittäisivät keksiä toisista erottautuvia ilmastoavauksia, toivon niiden lupautuvan puoluerajat ylittävään työhön tilanteen ratkaisemiseksi sekä hakemaan yhdessä mutta tosissaan keinoja vaikuttaa asiaan. Se voi olla jotain Suomen rajojen sisäpuolelle keskittyvää, EU:n osana yhdessä toimimista tai jopa maailmanlaajuisen roolin ottamista.

Näyttäkää meille, puolueet, että ymmärrätte tilanteen vakavuuden.

Ei tästä palopuhetta pitänyt tulla, mutta tuli kuitenkin. Kevään tulo on herättänyt kiitollisuuden siitä, että se vielä ylipäänsä tulee, että vieläkin puut saavat lehdet ja vieläkin kukat puhkeavat. Samalla puristaa rinnasta: miten kauan enää? Greta Thunbergin vakavat silmät tuntuvat seuraavan kaikkialle kysyen, miksi emme ole tarttuneet ilmastonmuutoksen torjuntaan aikaisemmin. Miten kauan vielä kestää, että tajuatte, ne tuntuvat syyttävän. Niinkö se on, että lasten ja nuorten suusta kuulemme totuuden, jota yritämme muuten karistaa mielestämme?

Kirjoittaja Sirpa Juutinen toimi PwC Suomen partnerina ja yritysvastuujohtajana joulukuusta 2003 kesäkuuhun 2021. Yritysvastuun uranuurtajana Suomessa tunnettu Sirpa on vienyt vastuullisuusasioita pitkäjänteisesti ja menestyksekkäästi eteenpäin niin PwC:llä kuin asiakkaidemme liiketoiminnassa.

PwC-uransa jälkeen Sirpa vaikuttaa mm. Outokummun ESG-neuvottelukunnassa.