PWC Uutishuone

Lisäarvoa etsimässä

Tämäkään syksy ei muodostanut poikkeusta. Julkaisimme jälleen PwC:n Yritysvastuubarometrin valottamaan suomalaisten yritysten vastuullisuuden kehittymistä. Olemme tehneet tätä matkaa vuoden 2009 raportoinnista alkaen, joten meillä alkaa olla jo aika hyvä käsitys meneillään olevasta kehityskaaresta.

Joka vuosi olemme tiivistäneet kunkin vuoden päätuloksen barometrin otsikoksi, ja pelkästään niitä seuraamalla matkan suunta alkaa hahmottua: Askel eteenpäin, Lähemmäksi liiketoimintaa, Vauhti hiipuu, Kärki karkaa ja nyt uusimpana Lisäarvoa etsimässä. Siinä ovat viiden viimeisen raportin nimet lueteltuina.

Otsikoista voi päätellä, että yritysvastuuta tarkastellaan suomalaisissa yrityksissä entistä tietoisemmin liiketoiminnasta käsin. Uusimpana asiana niissä on avattu sitä, mikä rooli yritysvastuuseen liittyvillä asioilla on yrityksen arvonmuodostuksessa. Tämä on tehty analysoimalla eri pääomanlajien osuutta liiketoiminnan tarvitsemissa panoksissa.

Barometrin tulokset osoittavat, että nyt uutena asiana on esitetty analyysi, usein kuvan muodossa, yrityksen arvonmuodostuksesta sekä eri pääomanlajien osuudesta siinä. Tällöin mukana ovat olleet myös luonnonpääoma sekä sosiaalinen pääoma, joista varsinkaan jälkimmäistä ei aina mielletä pääomaksi.

Samalla on todettava, ettei tämä kuitenkaan ole se kaikkein yleisin tapa vaan melko lailla harvojen herkkua. Ryhmään kuuluu kolmisenkymmentä edelläkävijää, jotka vuosi vuodelta ovat pystyneet edistämään vastuullisuuttaan ja myös kuvaamaan sitä entistä paremmin liiketoiminnasta käsin.

Suuren enemmistön yritysvastuu näyttäytyy barometrituloksissa enemmän paikallaan pysyvältä. Siihen kyllä panostetaan, mutta nähdäänkö vastuullisuuden sittenkään olevan yksi bisneksen kannalta tärkeä osa-alue? Tätä tulee miettineeksi barometria katsoessa.

Yritysvastuun johtamisessa olemme nähneet viiden vuoden aikana nousua siinä, kuinka monet yritykset asettavat vastuullisuudelleen pitkän aikavälin tavoitteita. Vuoden 2011 raportit kertoivat 31 prosentin toimivan näin, mutta nyt joukko oli kasvanut 44 prosenttiin. Samassa ajassa on noussut 16 prosentista 29 prosenttiin niiden yritysten määrä, jotka esittävät raporteissaan käytännön esimerkkejä yritysvastuuseen liittyvistä liiketoimintamahdollisuuksista.

Ennakoisiko tämä sitä, että ollaan yhä enemmän siirtymässä vastuullisuuden lyhytjänteisestä ja reaktiivisesta johtamisesta kohti tavoitteellisempaa ja kunnianhimoisempia tuloksia hakevaa linjaa? Vai ovatko noista asioista raportoivien yritysten määrät kuitenkin vielä melko vaatimattomia?

Viime vuodet ovat olleet yrityksille monella tapaa haasteellisia, ja on ymmärrettävää, jos yritysvastuu ei ole noussut priorisoitavien asioiden joukkoon. Miksi se sitten on ollut merkittävämmässä roolissa osassa yrityksiä? Tämä kysymys vaivaa mieltä.

En keksi muuta selitystä kuin että näissä yrityksissä vastuullisuudesta koetaan saatavan jossakin muodossa taloudellista lisäarvoa. Sellaista yritysvastuuta kannattaa johtaa ja kehittää.