- Aiheet
Maahantuoja: onko tullausarvosi määritetty oikein?
Tullausarvo määrittää yhdessä tullinimikkeen ja alkuperän kanssa tuotteesta kannettavan tullin määrän. Jos tullausarvo on määritelty väärin, tavarasta maksetaan joko liikaa tai liian vähän maahantuonnin veroja. Liikaa maksetut tullit on mahdollista hakea takaisin jälkikäteen¹. Toisaalta, jos maahantuoduista tavaroista on maksettu liian vähän tullimaksuja, riskinä on, että maksamatta jääneet tullit jälkikannetaan korkoineen tullitarkastuksen yhteydessä ja maahantuojalle määrätään sanktiot väärin määritellystä tullausarvosta.
Euroopan komissio onkin viime aikoina kiinnittänyt yhä enemmän huomioita tullausarvon oikeaan määrittämiseen. Tullit ovat osa EU:n määrärahoja eli ne tilitetään EU:lle, joten tullausarvolla on suora vaikutus EU:n tuloihin. Siksi komissiolla on intressi puuttua sekä vilpittömästi väärin määriteltyihin tullausarvoihin että vilppiin. Etenkin pientavarakaupassa väärin ilmoitetulla tullausarvolla on pyritty välttämään maahantuonnin arvonlisävero². Tämän vuoksi komissio on asettanut tullausarvon tarkemman valvonnan ja siihen liittyvän vilpin estämisen yhdeksi tavoitteeksi seuraaville vuosille (lue artikkelimme Komission uudet suuntaviivat tulliliitolle vuosille 2021–2024).
Myös Euroopan unionin tuomioistuimen (EUT) käsiteltävänä on lähiaikoina ollut useita tullausarvoon liittyviä tapauksia, mikä on osoitus siitä, että toimijoiden on jatkossa kiinnitettävä enemmän huomiota tullausarvon määrittämiseen.
¹ Liikaa maksettujen tullien palautusta on haettava kolmen vuoden sisällä tullauspäätöksen vahvistamispäivästä.
² Maahantuonnin arvonlisäveroa ei kanneta alle 22 euron arvoisista tavaroista. Tulli kannetaan yli 150 euron arvoisista tavaroista. Kuitenkin 1.7.2021 alkaen myös alle 22 euron arvoisista tavaroista tullaan kantamaan maahantuonnin arvonlisävero.
Tullausarvon määrittämisen peruspilarit
Tullausarvo koostuu ensisijaisesti tavarasta maksetusta tai maksettavasta hinnasta eli tavaran kauppa-arvosta, kun tavarat myydään vietäviksi unionin tullialueelle. Kun tullausarvoa ei voida määritellä kauppa-arvon perusteella, tullausarvo määritellään toissijaisin menetelmin, joista säädetään unionin tullikoodeksissa.
Tavaran kauppa-arvoon on lisättävä muun muassa
- provisiot ja välityspalkkiot (ei ostoprovisiot)
- pakkauskustannukset
- ostajan vastikkeetta tai alennettuun hintaan toimitettujen maahantuotujen tavaroiden tuottamiseen käytettyjen työkalujen, matriisien ja muottien arvo sekä
- kuljetuskustannukset unionin tullialueen rajalle saakka.
Tullausarvosta voidaan puolestaan vähentää muun muassa kuljetuskustannukset EU:n sisällä ja ostoprovisiot.
Toistaiseksi tullausarvosta ei ole mahdollista saada sitovaa päätöstä Tullilta. Komissio julkaisi vuoden 2018 alussa julkisen kuulemisen toimijoiden kiinnostuksesta sitoviin tullausarvoratkaisuihin (binding value information), mutta toistaiseksi asiasta ei ole esitetty lakialoitetta. Kuulemisesta ilmeni, että toimijat kokevat hyvinkin hankalaksi tullausarvon määrittämisen jopa niissä tapauksissa, joissa tullausarvo määritetään pääsäännön eli kauppa-arvon perusteella.
Muutamia yleisiä kompastuskiviä tullausarvon määrittämisessä
Kauppa-arvon perustana oleva myynti
Rojaltit ja lisenssimaksut
Aineettomat esineet, jotka liittyvät maahantuotuun tavaraan
Siirtohinnoittelu
Hinnan alennukset
Kauppa-arvon perustana oleva myynti
Kauppa-arvoksi määritellään se myynti, jossa tavara myydään vietäväksi unionin tullialueelle. Koska toimitusketjussa kohti EU:ta on useimmiten useita myyntejä, sen myynnin määrittäminen, jossa “tavara myydään vietäväksi unionin tullialueelle”, ei ole itsestäänselvyys.
Komission uusimman ohjeistuksen (17.9.2020 TAXUD/2623395rev2/2020 Guidance on customs valuation) mukaan ratkaiseva myynti on se myynti, joka toteutetaan myyntiketjussa viimeisenä ja juuri ennen kuin tavarat ylittävät unionin rajan. Kyseinen myynti voi olla myös sellainen, jossa molemmat osapuolet ovat unioniin sijoittautuneita yrityksiä.
Tullivalvonnan alaiseksi (esimerkiksi passitus ja tullivarastointi) asetettujen tavaroiden suhteen on eroteltava kaksi tilannetta. Jos tavarat on jo myyty EU:hun, kun ne asetetaan esimerkiksi tullivarastoon, tällöin ratkaiseva myynti on se, joka on tapahtunut juuri ennen tavaroiden saapumista EU:hun. Jos sellaista myyntiä ei ole, otetaan huomioon se myynti, joka on tapahtunut, kun tavarat on asetettu tullivarastoon.
Jos puolestaan tavaroita ei ole myyty silloinkaan, kun ne asetetaan tullivarastoon, otetaan huomioon se myynti, joka on tapahtunut lähimpänä tullivarastoon asettamista. Toisin sanoen, sen myynnin jälkeisiä myyntejä ei huomioida. Jos tällöin maahantuojana on myyntiketjussa sellainen osapuoli, jolla ei ole mahdollisuutta hyödyntää kyseisessä myynnissä tehtyä kauppalaskua maahantuonnin perusteena, joudutaan tullausarvo määrittämään muulla kuin kauppa-arvolla eli toissijaisilla menetelmillä.
Rojaltit ja lisenssimaksut
Maksettuun tai maksettavaan hintaan lisätään rojaltit ja lisenssimaksut, jotka liittyvät maahantuotuun tavaraan, jotka ostaja joutuu maksamaan myyntiehtona, ja jotka maksetaan joko myyjälle tai myyjään etuyhteydessä olevalle kolmannelle osapuolelle.
Rojaltit ja lisenssimaksut sisällytetään tullausarvoon ainoastaan, kun ne liittyvät itse maahantuotuihin tavaroihin. Tapa, jolla maksu määräytyy, ei vaikuta itsessään, mutta maksusta on voitava erotella se osuus, joka liittyy nimenomaan maahantuotuun tavaraan. Esimerkiksi franchising-lisenssisopimukseen usein sisällytettävät työntekijöiden koulutukseen liittyvät maksut eivät liity maahantuotuun tavaraan eikä niitä näin ollen sisällytetä tullausarvoon.
EUT:n hiljattain asiassa C-76/19 Curtis Balkan (9.7.2020) antamassa tuomiossa muistutettiin myös siitä, että vaikka rojalti maksettaisiin taitotiedosta lopputuotteen valmistusta varten, on rojaltista määritettävä se tullausarvoon lisättävä suhteellinen osuus, joka liittyy niihin maahantuotuihin tavaroihin, jotka tulevat osaksi lopputuotetta.
Maksun on myös oltava tavaroiden myyntiehto – ostaja ei voi ostaa tavaroita maksamatta rojaltia tai lisenssimaksua, eikä myyjä voi myydä tavaroita ilman, että ostaja maksaa lisenssimaksun tai rojaltin. Useimmiten myyntiehto ei ilmene suoraan lisenssisopimuksesta, vaan se päätellään sopimusehdoista ja kaupan olosuhteista. Myyntiehto katsotaan yleensä toteutuneeksi, kun maksu tehdään myyjään etuyhteydessä olevalle osapuolelle. Etuyhteys ei tarkoita pelkästään samaan konserniin kuulumista, vaan voi johtua esimerkiksi kolmannen osapuolen eri asteisista yhteyksistä myyjään, minkä vuoksi on tärkeää arvioida, mitkä yhteydet johtavat varsinaiseen etuyhteyteen.
Aineettomat esineet, jotka liittyvät maahantuotuun tavaraan
Tullia maksetaan vain, jos fyysinen tavara ylittää rajan. Jos fyysisen tavaran mukana tulee kuitenkin myös aineeton tuote, esimerkiksi ohjelmisto, tulee aineettoman tuotteen taloudellinen arvo lisätä tavaran kauppa-arvoon. EUT on hiljattain antamassaan ratkaisussa C-509/19 BMW (10.9.2020) tarkentanut, että ohjelmiston arvo tulee sisällyttää tullausarvoon myös silloin, kun ohjelmisto on annettu ilmaiseksi kolmanteen maahan sijoittautuneelle myyjälle käytettäväksi maahantuodun tuotteen valmistuksessa.
Siirtohinnoittelu
Siirtohinnoittelua ja tullausarvoa koskevat säännökset eivät ole yhteneviä, sillä siirtohinnoittelun ja tulliverotuksen tarkoitukset ja tavoitteet ovat erilaiset.
Siirtohinnoittelulla tarkoitetaan hinnoittelua etuyhteydessä olevien yhtiöiden välisissä liiketoimissa. Verotuksessa käytettyjen siirtohintojen on oltava markkinaehtoisia. Siirtohinnoittelua koskevan sääntelyn keskiössä on kansainvälisesti toimivien yritysten voittojen verotusoikeuden jakaminen eri valtioiden kesken. Maahantuontivaltion intressissä on valvoa sen veropohjaa eli toisin sanoen sitä, ettei käytetty siirtohinta ole liian korkea, jolloin maahantuontivaltioon jäisi liian pieni verotettava tulo.
Tullit ovat puolestaan EU:n yhteisen tulli- ja kauppapolitiikan väline, ja tullimaksut kohdistuvat tiettyyn maahantuotavaan tavaraan. Tulliviranomaisten intressissä on siten valvoa, että tullausarvo sisältää kaikki siihen kuuluvat elementit eli että tullausarvo on riittävän korkea.
EUT on oikeuskäytännössään vakiintuneesti todennut, että tullausarvon tulee ilmentää maahantuodun tavaran todellista taloudellista arvoa. Tullilainsäädännön lähtökohtana on, että kauppa-arvo eli se hinta, joka tavarasta on maksettu tai maksetaan, kun sen myydään vietäväksi EU:n tullialueelle, ilmentäisi mahdollisimman hyvin maahantuotujen tavaroiden taloudellista arvoa. Toisaalta, kun siirtohinnoilla korjataan tavarasta sen maahantuonnin yhteydessä ilmoitettua kauppahintaa jälkikäteen joko ylös- tai alaspäin, ainakaan teoriassa tavarasta kannettujen tullimaksujen perusteena käytetty tullausarvo ei enää ilmentäisikään maahantuodun tavaran todellista taloudellista arvoa.
EUT:n asiassa C-529/16 Hamamatsu Photonics Deutchland GmbH (20.12.2017) antaman tuomion mukaan tullilainsäädännössä ei kuitenkaan velvoitettaisi ilmoittamaan siirtohintaoikaisuja ylös- eikä alaspäin. Tulliviranomaisella ei myöskään ole keinoja suojautua siltä, että tarkistuksia pyydettäisiin yksinomaan alaspäin. EUT:n mukaan ei näin ollen olisi mahdollista hyväksyä tullausarvoksi sovittua kauppa-arvoa, joka muodostuu osittain alun perin laskuun merkitystä ja ilmoitetusta määrästä ja osittain laskutuskauden päättymisen jälkeen tehdystä kiinteämääräisestä tarkistuksesta, ilman että on mahdollista tietää, tehdäänkö laskutuskauden päätyttyä tarkistus ylös- vai alaspäin. Tuomio on ymmärrettävissä niin, että siirtohinnan käyttäminen kauppa-arvona edellyttäisi sen ilmoittamista täsmällisesti jo tullausvaiheessa.
Koska siirtohinnoittelun ja tulliverotuksen intressit kilpailevat keskenään, ratkaisuja tai yhtenäisiä käytäntöjä ei ole vielä saatu aikaan edes Maailman tullijärjestön (WCO) tasolla³. Myös EU:ssa jäsenvaltioiden käytännöt poikkeavat edelleen huomattavasti toisistaan, mikä vaatii toimijoilta suunnitelmallisuutta ja erityistä varovaisuutta tullausarvon määrittämisessä.
³ WCO on julkaissut ohjeistuksen siirtohinnoittelusta ja tullausarvosta, mutta ohjeistus ei ole oikeudellisesti sitova.
Hinnan alennukset
Hinnan alennuksissa suosittelemme erityistä varovaisuutta, sillä niillä voi olla merkittävä vaikutus tullausarvoon. Alennuksen on kohdistuttava tuotuun tavaraan ja alennuksen on oltava voimassa maahantuontihetkellä.Viallisesta tavarasta saatu jälkikäteinen alennus oikeuttaa kuitenkin pyytämään jälkikäteen oikaisua ilmoitettuun tullausarvoon.
Toimijoiden on hyvä huomioida, että tietyt alennuksiksi mielletyt hinnan alennukset saattavatkin koskea niitä hinnan elementtejä, jotka tullikoodeksin mukaan tulee lisätä kauppa-arvoon. Esimerkiksi, jos hinnanalennus johtuu raaka-aineista, jotka ostaja toimittaa myyjälle ilmaiseksi, näiden raaka-aineiden arvo on lisättävä kauppa-arvoon.
