PWC Uutishuone
22.11.2021|

Merkittäviä muutoksia energian verotukseen

Hallituksen esityksessä (HE 212/2021) ehdotetaan merkittävää laajennusta sähköverohuojennukseen oikeuttavaan toimintaan. Huojennus laajenee mm. lämpöpumppuihin, uusiomateriaalin valmistukseen ja vesiviljelyyn. Entistä pienemmät konesalit pääsevät alemman veroluokan piiriin samalla kun niiltä edellytetään joko lämmön hyötykäyttöä tai määrättyä energiatehokkuutta. Biokaasulle asetetaan liikennekäytössä vero- ja jakeluvelvoite. Biokaasun pientuotannolle tulee sähkön pientuotantoa vastaavat helpotukset.

Uusioraaka-aineen valmistus alemman sähköveroluokan piiriin

Sähköverolakiin lisätään säännös siitä, että teollisuuteen rinnastetaan myös pääluokan E, vesihuolto, viemäri- ja jätevesihuolto, jätehuolto ja muu ympäristön puhtaanapito, alaluokkaan 38320 (lajiteltujen materiaalien kierrätys) kuuluva toiminta. Tämän tarkoituksena on kohdella kaikkea valmistustoimintaa yhdenmukaisesti siten, että materiaalien ja tuotteiden muuntaminen, valmistaminen tai jalostaminen uusiksi tuotteiksi ja materiaaleiksi ovat oikeutettuja samoihin energiaverohuojennuksiin kuin muukin valmistava teollisuus. Tavaran teollisessa valmistuksessa voisi olla kyse lopputuotteen lisäksi jatkojalostettavan välituotteen valmistuksesta.

Siten energiaverohuojennuksiin on oikeutettu esimerkiksi sellainen uusioraaka-aineen valmistus, jossa uusioraaka-aine käytetään tai toimitetaan käytettäväksi tavaran teollisessa valmistuksessa. Pääsääntönä toiminnan tuli edelleen olla erikseen tarkasteltuna teollisuutta, joten kaikki pääluokkaan E kuuluvat toiminnot, kuten jätteenkeräys, -kuljettaminen ja -lajittelu, eivät olisi verotuen piirissä.

Konesalien sähköveroluokka

Sähköveroluokkaan II kuuluvien konesalien piiriä laajennettaisiin siten, että myös nykyistä pienemmät lämpöä kaukolämpöverkkoon tuottavat konesalit olisivat oikeutettuja hankkimaan sähköä sähköveroluokan II verolla.Konesalin nykyisen laitetilan viiden megawatin kokonaistehovaatimuksen sijasta säädetään vähimmäistaso, yli 0,5 megawattia. Palvelinlaitteiden tehoon luettaviin laitteisiin tulee tarkennuksia ja vuoden 2021 jälkeen käyttöön otetuille konesaleille säädettäisiin niiden palvelinlaitetehoon, hukkaenergian hyötykäyttöön ja energiatehokkuuteen (ERE ja PUE) perustuvia vaatimuksia, jotta ne olisivat oikeutettuja hankkimaan sähköä alennetulla veroluokalla. ERE- ja PUE-arvot jakavat konesalit kahteen kategoriaan.
ERE-konesalit liittyvät kaukolämpöverkkoon ja ovat siten käytännössä kaupunkien läheisyydessä. PUE-konesalit ovat niitä, jotka eivät sijaintinsa takia pysty liittymään kaukolämpöverkkoon. Tunnuslukujen dynamiikan takia konesalille on hyödyksi kuulua ERE-määritelmän alle, jonka myötä konesalirakentamiseen kaupungin läheisyyteen on kannustin. Konesalin tehon mukaan määräytyvä ylijäämäenergian talteenottovelvoite porrastettaisiin konesalin palvelinlaitteiden keskimääräisen tehon mukaan. Viiteen megawattiin asti vuotuinen ERE-luku saisi olla korkeintaan 0,90.Tehovälille 5–10 megawattia sovellettava ERE-luku saisi olla enintään 1,00. Porrastamisen tarkoituksena on luoda kannustin, ettei viiden megawatin tehorajan ylittymisen jälkeen ERE-velvoitteen täyttämiseen tulisi äkillistä pudotusta, vaan velvoite säilyisi, mutta lievempänä, jolloin siirtyminen seuraavaan teholuokkaan olisi joustavampaa. ERE-lukuun liittyvää vaatimusta ei sovellettaisi siltä osin kuin konesalin palvelinlaiteteho ylittää 10 megawattia, joten 10 megawatin ylittävältä osalta talteenottovelvoitetta ei enää olisi.
Esityksen mukaan ERE-luvun ja PUE-luvun tulee perustua todennettuihin mittauksiin, joiden määreistä valtiovarainministeriön asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä. Tarkennuksia tulisi siis siitä, mitä koneita, laitteistoja ja toimintoja otetaan lukuun määriteltäessä konesalin keskimääräistä palvelinlaitetehoa sekä itse ERE-lukua ja PUE-lukua.
Kokonaisteholtaan yli viiden megawatin konesalit, jotka nykyisen lain perusteella ovat olleet veroedun piirissä, saisivat edelleen käyttää sähköveroluokan II mukaan verotettua sähköä ilman lisävaatimuksia.

Lämpöpumput veroluokan II sähkön piiriin

Sähköveroluokkaan II siirrettäisiin sähkö, joka käytetään kaukolämpöverkkoon lämpöä tuottavissa lämpöpumpuissa ja sähkökattiloissa. Myös kaukolämpöverkkoon liittämättömissä lämpöpumpuissa, joiden kokonaisteho on vähintään yhden megawatin, ja geotermisen lämpölaitoksen kiertovesipumpuissa käytettävä sähkö kuuluisi sähköveroluokkaan II.

Sähkön ja lämmön yhteistuotannon verotusta muutettaisiin samalla siten, ettei lämpöpumppujen tuottama lämpö kiristäisi yhteistuotantoon käytettävien lämmityspolttoaineiden verotusta.  

Vesiviljely veroluokan II sähkön piiriin

Kalankasvatuslaitokset siirretään veroluokan II piiriin. Kalankasvatus kuuluu vesiviljelyn toimialaluokkaan A. Vesiviljely olisi oikeutettu myös maatalouden energiaverotukiin ja siirto alemman sähköveroluokan II piiriin toteutettaisiin veronpalautusmenettelyllä.

Biokaasu

Toistaiseksi kokonaan verottomalle biokaasulle esitetään merkittäviä muutoksia. Esityksen mukaan biokaasulle säädetään liikenne- ja lämmityskäytössä valmistevero samalla kun biokaasu lisätään säädöksiin maakaasun rinnalle verottomuuksien ja verotusmenettelyiden osalta. Liikennekäytössä biokaasulle tulee myös voimaan jakeluvelvoite muita liikennepolttoaineita vastaavasti.

Näin jakeluverkot voisivat myös rekisteröityä verovelvollisiksi, jolloin kaasua voidaan siirtää ja myydä verottomana muille luvanhaltjoille ja verottomuuden edellytykset täyttäville tai verollisena kulutukseen luovutuksena. Biokaasulle aletaan myös soveltaa verkon sisäistä taseperiaatetta, joka mahdollistaa kaasun myymisen biokaasun verokannalla mistä tahansa verkosta. Tämä mahdollisuus on myös verkkoon syötetylle tuontikaasulle. Biokaasun verokannan soveltaminen edellyttää kaikissa tapauksissa sitä, että on mahdollista osoittaa, että verkkoon on syötetty myytyä määrää vastaava määrä biokaasua.

Biokaasulle tulee myös oma pientuottajaa koskeva sääntely. Pientuottajan itse tuottama ja liikenne-, työkone- ja lämmityskäytössä käyttämä biokaasu olisi kokonaan verotonta. Pientuottajaa koskeva sääntely olisi lähtökohdiltaan samantapainen kuin nykyinen sähkön pientuotannon verottomuus. Biokaasun pientuotannon raja olisi enintään yhden gigawattitunnin vuodessa. Määrä vastaisi noin 100 000 litraa nestemäistä polttoainetta ja suuruusluokkaisesti yhden tai kahden maatilakokoluokan biokaasutuotantoa. Jos kaasun tuotantomäärä ylittäisi mainitun rajan, toimijan olisi rekisteröidyttävä biokaasun tuottajaksi ja toiminta muuttuisi kokonaisuudessaan pääsääntöisen kaasun verojärjestelmän piiriin. Biokaasun pientuottajien tulisi rekisteröityä biokaasun pientuottajiksi sekä antaa vuosittainen veroilmoitus kaasun tuotantomääristä.

Valter Sundman