PWC Uutishuone

Milloin vietetään miestenpäivää?

Naistenpäivää vietettiin viikonloppuna. Tähän liittyen naisille on järjestetty tilaisuuksia, ja työpaikoilla on jaettu ruusuja ja suklaata. Olemme kertoneet tyttärillemme, miten upeita naisia heistä on kasvamassa, ja he puolestaan ovat muistaneet kehua meitä äitejä. Viime viikolla useampaankin otteeseen miespuoliset (ihanat) kollegat kyselivät, että koska se miestenpäivä oikein on?

Kurkistetaanpa ensin tämänhetkiseen tilanteeseen, sillä monia naisten asemaa työelämässä selvittäneitä tutkimuksia julkistettiin juuri naistenpäivän alla. PwC:n Women in Work -tutkimus kertoi Suomen olevan monella mittarilla mitattuna kärkipään maa naisille työelämässä. Palkkaerot eivät kuitenkaan näyttäisi kehittyneen kuten monessa muussa maassa, joten parannettavaakin naisten asemalle työelämässä jää.

Toinen tärkeä PwC:n tutkimus kertoi tuloksia Y-sukupolveen kuuluvien, vuosina 1980–1995 syntyneiden nuorten naisten työelämään liittyvistä odotuksista. Heidän tarpeidensa tiedostaminen on tärkeää, koska he ovat korkeasti koulutettuja ja astuvat työelämään suurempana joukkona kuin mikään aikaisempi sukupolvi. Tarvitsemme jo nyt heidän työpanostaan, mutta jatkossa todennäköisesti kilpailemme tämän sukupolven edustajista. On siis korkea aika valmistautua ottamaan heidät vastaan työpaikoillemme.

Nämä nuoret naiset aloittavat työelämän itseensä luottaen ja odottavat tärkeimpänä asiana työnantajaltaan mahdollisuuksia urakehitykseen. Ne työnantajat, jotka pystyvät vastaamaan haasteeseen, saavat tästä joukosta parhaat osaajat. Urakehityksen jälkeen seuraavaksi tärkeintä näille naisille on kilpailukykyinen palkka. Työn pitää lisäksi olla mielenkiintoista ja tarjota mahdollisuuksia oppimiseen ja kehittymiseen.

Työnantajilla on tekemistä nuorten naisten odotusten täyttämisessä. Työelämään astuessaan he pitävät mahdollisena päästä aikanaan aina ylimpään johtoon asti, mutta mitä pitempään Y-sukupolven edustaja oli ollut työssä, sitä vähäisemmäksi tämä usko hupeni. Mikä vie uskon ja tappaa odotukset?

Tutkimustulokset kertovat, että näiden naisten mielestä työnantajilla on sellaisia ennakkoasenteita, jotka johtavat miesten suosimiseen esimerkiksi työssä ylenemisessä. Näin ajattelee naisista 43 prosenttia ja miehistäkin 22 prosenttia. Samat asenteet tulevat näkyviin naisten mielestä työntekijöiden kehittämisessä. Y-sukupolven naisten näkemykset tästä asiasta synkkenevät selvästi sen mukana, mitä pitempään he ovat olleet työssä.

Toivon kovasti, että vähitellen oppisimme tiedostamaan omat asenteemme. On surullista ajatella, että vielä lapsenikin joutuvat tekemään töitä tällaisissa olosuhteissa. Arvelen, että moni isä näkee tilanteen helpommin oman tyttären kohdalla kuin omalla työpaikallaan. Oman lapsen fiksuus ja valmius vastuunkantamiseen herättää ensin ylpeyttä, mutta myöhemmin kasvaa suuttumus tyttären kohdatessa työelämään pesiytyneitä outoja asenteita. Silti voi olla vaikeaa tunnistaa omalta työpaikalta ja toisten isien ja äitien tytärten kohdalla näiden kohtaamat samankaltaiset asenteiden kummallisuudet.

Meillä on selvästi tarve tunnistaa piilossa olevat ennakkoluulot, jotka tällä hetkellä mahdollisesti ovat estämässä naisten urakehitystä. Tämä on välttämätöntä sen vuoksi, että työnantajat tarvitsevat lahjakasta ja työhönsä panostavaa työvoimaa, myös sen naispuolisia edustajia. Helppoa se ei kuitenkaan ole, sillä piilossa olevat ennakkoluulot ovat piilossa, usein myös itseltä.

Palataanpa tarpeeseen viettää naistenpäivän sijasta miestenpäivää, josta kollegani kyselivät viime viikolla. Silloin en osannut vastata, mutta nyt voisin todeta näin: ”Sinä päivänä, kun näet poikasi kohdalla toteutuvan ne samat ennakkoluulot ja asenteet kuin mitä tyttäresi nyt kohtaa työelämässä, sinä päivänä kun hänen etenemisensä pysähtyy ja kun hän saa samassa asemassa samasta työstä pienempää palkkaa kuin nainen, sinä päivänä kun hän menettää uskonsa oikeudenmukaisuuteen työssä, sinä päivänä meillä on tarvetta miestenpäivälle.” Lupaan lähteä barrikadille asian puolesta.