Moni on tuumannut, että jättää mielellään vuoden 2020 taakseen ja suuntaa mahdollisimman nopeasti kohti uutta normaalia aikaa.
COVID-19-pandemia on vaikuttanut meidän kaikkien elämään. Emme vielä tiedä, millaiset jäljet se lopulta jättää yhteiskuntaan ja yrityksiin. Selvää kuitenkin on, että paluuta vanhaan tuttuun entiseen ei enää ole.
Pandemian vaikutukset näkyvät jo nyt globaaleissa trendeissä, joista osaa se on kiihdyttänyt, osaa hidastanut. Automatisaatio ja digitalisaatio ovat vauhdittuneet, globalisaatio puolestaan hidastunut.
Nopeat muutokset eivät tietenkään lopu koronapandemian selättämiseen. Uusiin pandemioihin ja muihin isoihin mullistuksiin pitää varautua myös tulevaisuudessa. Yrityksiltä muutosten kiihtyvä vauhti vaatii erityisesti riskienhallintaa, muutosvalmiutta ja kykyä nähdä uusia liiketoimintamahdollisuuksia.
2000-luvun finanssikriisi on vielä hyvin muistissa, ja myös silloin yritykset joutuivat nopeasti ratkaisemaan isoja kysymyksiä sekä muokkaamaan strategiaansa.
Digitalisaatio on vaikuttanut tilanteeseen sittemmin muun muassa niin, että nykyään jokaisen yrityksen on oltava valmis toimimaan alustataloudessa. Tämä vaatii uudistuvaa teknologiastrategiaa ja uutta liiketoimintamallia.
Kyky muuttaa strategiaa nopeasti nojaa vahvaan johtajuuteen, ketterään päätöksentekoon, kriisinhallintaan ja laadukkaaseen dataan.
COVID-19-pandemia on ollut äkillinen, näkyvä kriisi. Käynnissä on kuitenkin laajempi ja hitaampi maailmanlaajuinen murros, jota olemme PwC:llä seuranneet ja raportoineet järjestelmällisesti vuosia ennen pandemiaa.
PwC:n Blair Sheppard julkaisi kesällä kirjan nimeltä Ten Years to Midnight: Four Urgent Global Crises and Their Strategic Solutions. Hän kirjoittaa siinä, että maailmalla ja ihmiskunnalla on kymmenen vuotta aikaa ratkaista kiireisimmät kriisinsä.
Ongelmia, joihin tulee välittömästi puuttua, ovat mm. teknologiakriisi ja johtamiskriisi. Sheppard mainitsee myös Suomessakin ajankohtaiset teemat kuten eriarvoistuminen, yhteiskunnallisten rakenteiden kyseenalaistaminen, vastuullisuus sekä teknologian tuomat haitat.
Teknologiakriisillä kirjoittaja tarkoittaa muun muassa sitä, että talousjärjestelmämme ajaa innovaatioihin mutta ei pysty hallitsemaan niiden tuomia tahattomia kielteisiä vaikutuksia. Teknologia-alalle on syntynyt jättiläisyrityksiä, joita on vaikea, jopa mahdoton hallita. Yhtiöiden monopoli tai lähes monopoliasemat harvoin johtavat lopulta hyvään lopputulokseen.
Johtamiskriisissä on puolestaan kyse siitä, että ne, joiden pitäisi auttaa meitä hallitsemaan kriisejä, keskittyvät liikaa yksittäisiin asioihin sen sijaan että johtaisivat maailmaan kohti kattavampia ratkaisuja. Samaan ongelmaan törmäämme myös Suomessa. Ainakin itsestäni tuntuu, että nyt olisi akuutti tarve yli hallituskausien ylittävälle “Suomi nousuun -visiolle”, mutta aika menee yksittäisten asioiden hoitamiseen ja keskinäiseen kinasteluun.
Vastuullisuudesta ja arvojohtamisesta kirjoittaessaan Sheppard mainitsee, että yritykset voivat olla osa ratkaisua olemalla yhteiskunnallisesti merkityksellisiä. Silloin taloudellisen arvon lisäksi keskitytään myös ei-taloudellisiin saavutuksiin. Moni yritys onkin ottanut johtajan roolin esim. ilmastoon liittyvien tavoitteiden asettamisessa, kun poliitikot eivät ole tätä johtajuutta pystyneet ottamaan.
On selvää, että COVID-19-pandemia kiihdyttää muutoksia ja lisää yritysten painetta sopeutua muutoksiin. Yleisemminkin on kyettävä reagoimaan kriiseihin aiempaa nopeammin, mutta samaan aikaan on myös tehtävä töitä nousua varten – jo nyt.
Yrityksiä tällaisessa tilanteessa auttaa tieto tulevaisuuden menestystekijöistä sekä varautuminen tuleviin poikkeustilanteisiin.
Aikaa vitkasteluun ei ole. Kun tilanteen kriittisyyden ymmärtää ja siihen reagoi, voi toivottaa tulevan tervetulleeksi.
