Ostajan ja myyjän vaikutus käypään arvoon

Suurin osa arvonmäärityksistä tehdään siksi, että halutaan saada selville jonkin yritystoiminnan käypä arvo. Käypä arvo tulee eteen ainakin yrityskauppoja suunniteltaessa, verotuksessa ja tilinpäätöksiä laadittaessa. Yhtä tavallista on, että arvonmääritysten dokumentoinnissa, esimerkiksi arvonmääritysraportissa, keskitytään kuvailemaan itse liiketoimintaa, sen historiaa ja tulevaisuudennäkymiä, mahdollisesti jopa koko maailmantalouden nykytilaa sekä käytettyjä menetelmiä. Kaikki nämä asiat ovat tietysti tärkeitä, mutta jotain puuttuu.

On hyvin harvinaista nähdä pohdintaa siitä, keitä käyvän arvon määritelmän mukaiset tahot, eli ostajat ja myyjät, ovat.

Pohdi myyjän ja erityisesti ostajan roolia ja motiiveja

Myyjän osalta on usein luonteva olettaa, että liiketoiminnan nykyinen omistaja vastaa tyypillistä hyödykkeen myyjää. Tällöin hinta, jolla tämä myyjä olisi valmis myymään, vastaa aika tarkasti hintaa, johon hypoteettinen markkinatoimijakin olisi tyytyväinen. Näin ei kuitenkaan välttämättä ole. Jos esimerkiksi arvonmäärityksen kohteena on liiketoiminta, joka tukee muita konsernin yhtiöitä, siitä voidaan ajatella saatavan yrityskohtaisia synergioita. Nämä synergiat nostavat liiketoiminnan arvoa nykyiselle omistajalle ja myyjän roolissa se ei myisi liiketoimintaa ilman korvausta niistä. Muut markkinatoimijat eivät olisi niistä kiinnostuneita ja suostuisivat siis alhaisempaan hintaan.

Myyjän roolin pohtimista tärkeämpää on usein miettiä, keitä potentiaaliset ostajat olisivat. Tällä on merkitystä erityisesti tilanteessa, jossa kyseiselle liiketoiminnalle on vaikea löytää ostajia tai edes yhtä ostajaa.

Tämä on tuttua jokaiselle, joka on joskus yrittänyt myydä yritystä, joka ei kerta kaikkiaan tunnu kiinnostavan ketään. Jos ostajia on vähän esimerkiksi heikon markkinatilanteen takia tai ylipäänsä alan luonteen takia, on sillä väistämättä vaikutusta liiketoiminnasta maksettavaan hintaan.

Arvonmäärityksissä on tavallista nähdä ns. likviditeetti- tai markkinoitavuusalennus. Tällaisia näkee erityisesti yksityisten yritysten arvonmäärityksissä. Tämä on yleensä joko suora prosenttimääräinen alennus, joka vähennetään osakekannan tai liiketoiminnan arvosta tai sitten pääoman tuottovaatimusta korotetaan jollain prosentilla.

Todella harvinaista on nähdä tarkempia perusteluja sille, miksi alennus ylipäänsä on otettu huomioon tai miksi se on tietyn suuruinen.

Esimerkiksi terveydenhuoltosektorilta löytyy tällä hetkellä useampi halukas ostaja pienemmille yrityksille. Tällaisen pienemmän yrityksen arvonmäärityksessä olisi tämän takia vaikea perustella ainakaan suurta likvidittömyysalennusta.

Potentiaalisten ostajien erilaiset ominaisuudet voivat myös vaikuttaa käypään arvoon, eli hintaan, jonka ne olisivat valmiita maksamaan. Pääomasijoittajat voivat joissain tapauksissa olla valmiita maksamaan korkeampia hintoja kuin teolliset yritykset, ja joskus tilanne voi olla päinvastainen esimerkiksi synergioiden takia. Jos arvonmääritys on laadittu vain nykyisen omistajan näkökulmasta, voivat tällaiset asiat jäädä piiloon.

Lopuksi on todettava, että kaikissa arvonmäärityksissä tällaisia asioita ei edes pitäisi ottaa huomioon. Jos arvonmääritystä tehdään vaikkapa käyttöarvon näkökulmasta, ei arvolle ole vaikutusta sillä, että se olisi juuri tällä hetkellä vaikea myydä esimerkiksi halukkaiden myyjien puuttumisen takia.

Arvonmääritysraportteja luettaessa on tavallista, että potentiaalisten ostajien ja myyjien vaikutusta ei ole tarkasti pohdittu tai ainakaan tätä pohdintaa ei ole kirjoitettu auki. Tämä on selkeä parannuskohde useimmille raportteja laativille.