Ovatko yritykset valmiita raportoimaan kestävyysraporteissaan myös EU-taksonomiasta?
Vuonna 2025 ensimmäiset yritykset raportoivat tilikauden 2024 tiedot EU:n kestävyysraportointidirektiivin (Corporate Sustainability Reporting Directive, CSRD) perusteella. Samalla näiden yritysten tulee raportoida liiketoimintansa EU-taksonomian kelpoisuus ja mukaisuus. Monia yrityksiä kuitenkin yllättää, että kestävyysraportointidirektiivi edellyttää raportointia myös EU-taksonomiasta.
Vuonna 2025 ensimmäiset yritykset raportoivat tilikauden 2024 tiedot EU:n kestävyysraportointidirektiivin (Corporate Sustainability Reporting Directive, CSRD) perusteella. Samalla näiden yritysten tulee raportoida liiketoimintansa EU-taksonomian kelpoisuus ja mukaisuus. Monia yrityksiä kuitenkin yllättää, että kestävyysraportointidirektiivi edellyttää raportointia myös EU-taksonomiasta.
EU-taksonomian kelpoisuus ja mukaisuus perustuu taksonomia-asetukseen, joka määrittelee kriteerit kestävälle liiketoiminnalle. EU-taksonomian kelpoisuus tarkoittaa liiketoimintaa, joka kuuluu EU-taksonomian piiriin, sillä taksonomia kattaa vain kourallisen toimialoja. EU-taksonomian mukaisuus puolestaan tarkoittaa liiketoimintaa, joka täyttää arviointikriteerit: liiketoiminnan tulee tukea ainakin yhtä kuudesta ympäristötavoitteista vahingoittamatta muita tavoitteita, täyttää tekniset kriteerit ja noudattaa vähimmäissuojatoimia. Varmennusprosessissa arvioidaan näiden kriteerien täyttymistä, ja puutteet tulee raportoida avoimesti.
Vähimmäissuojatoimet voivat vesittää liiketoiminnan EU-taksonomian mukaisuuden, vaikka Suomessa ja Pohjoismaissa on usein käsitys, että vähimmäissuojatoimet on helposti täytetty. Vähimmäissuojatoimien täyttäminen edellyttää yrityksiä noudattamaan kansainvälisiä ohjeita ja periaatteita, kuten OECD:n toimintaohjeita, yritystoimintaa ja ihmisoikeuksia koskevia YK:n ohjaavia periaatteita sekä kansainvälistä ihmisoikeusasiakirjaa. Pelkkä ohjeiden ja periaatteiden noudatus ei kuitenkaan riitä, vaan yritysten tulee dokumentoida muun muassa lainmukaisuus, prosessit, riskienhallinta ja vastuut ihmisoikeuksiin, lahjontaan ja korruptioon, verotukseen sekä kilpailuoikeuteen liittyen. Dokumentaation, ohjeistuksien ja prosessien olemassaolon todentamiseksi varmentaja voi odottaa yritykseltä esimerkiksi seuraavia todisteita: riski- ja vaikutusarviointien raportit sekä riskienhallintaprosessit, ihmisoikeuspolitiikka, huolellisuusvelvoiteprosessin kuvaus (Human Rights Due Diligence), ilmoituskanava epäeettisestä toiminnasta, lahjonnan ja korruption vastainen politiikka, veropolitiikka, kilpailuoikeudellinen politiikka, sisäisen tarkastuksen raportit sekä koulutusohjelmat näistä aiheista.
Mikäli yritys ei täytä vähimmäissuojatoimia, ei liiketoiminta ole EU-taksonomian mukaista. Moni yritys on voinut aliarvioida vähimmäistason suojatoimien merkityksen raportissa. Ikävimpiä seurauksia voi olla se, että kestävyysraportin varmentaja esittää havainnoissaan ja johtopäätöksessään raportin tietojen paikkansapitävyydestä ja raportointiprosessin asianmukaisuudesta, ettei kaikki taksonomian mukaisuudesta raportissa lausuttu pidä paikkaansa. Tämä ei olisi miellyttävä viesti sidosryhmille, kuten sijoittajille ja rahoittajille.
Mikäli yrityksellä ei siis vielä ole varmuutta vähimmäissuojatoimien täyttämisestä, suosittelemme arvioimaan yrityksen nykytilaa suhteessa vaatimuksiin, jotta puutokset voidaan tunnistaa ja jotta niiden riittävälle käsittelemiselle voidaan laatia tiekartta. Yleisesti ottaen yritysten valmistautuessa CSRD:n vaatimuksiin, painopiste on usein raportoinnin minimivaatimusten täyttämisessä. Tämä voi selittää, miksi vaatimus raportoida EU-taksonomian kelpoisuudesta ja mukaisuudesta on jäänyt vähäiselle huomiolle. Yritysten kestävyysraportoinnin kehitystyön painopiste on usein raportointiprosessien luomisessa ja dokumentoinnissa, IT-systeemien arkkitehtuurin selkiytymisessä sekä dataputken toimivuuden takaamisessa.
Vielä vähäisemmälle huomiolle ovat jääneet CSRD:n ja EU-taksonomian strategiset vaikutukset, jotka mahdollistaisivat regulaation valjastamisen kokonaisvaltaiseen liiketoiminnan kehittämiseen. Strategisesta näkökulmasta katsottuna CSRD ja EU-taksonomia pyrkivät yritysten liiketoiminnan transformaatioon, jotta vihreäsiirtymä mahdollistetaan ja EU:n 2050 nettonollatavoite saavutetaan. Parhaimmillaan CSRD ohjaakin yrityksiä asettamaan ambitiotasoltaan korkeita tavoitteita ja laatimaan niille konkreettiset, analyysiin perustuvat toimenpidesuunnitelmat, joille on määritellyt omistajat ja kannustimet. Samankaltaisesti EU-taksonomia parhaimmillaan ohjaa yrityksiä kehittämään tuote- ja palvelutarjoamaansa kestävämmäksi. Tähän kannustetaan myös vihreisiin sijoituskohteisiin suunnatuilla rahoitusmuodoilla.
Kaikilla näillä toimilla – mukaan lukien vähimmäissuojatoimien täyttämisen edellytyksillä – on vaikutus koko organisaatioon. Tästä syystä kehitystoimiin on välttämätöntä osallistaa koko organisaatiota aina ylimmästä johdosta ja liiketoiminnoista tukifunktioihin. Osaajia tarvitaan niin vastuullisuudesta, taloudesta, IT:stä, hankinnasta, T&K:sta, lakiasioista, henkilöstöasioista kuin myös myynnistä ja markkinoinnista. Avain koko organisaation sitouttamiseen löytyykin katsantokannasta: nähdäänkö regulaatiot pakollisena raportointiharjoituksena, joka on tehtävä kaikkien muiden työtehtävien päälle vai onko kyseessä kuitenkin ydinliiketoiminnan strateginen kehitysurakka? Lienee helppo arvata, kumpi vaihtoehto inspiroi toimintaan.
