Palkkaa vai työkorvausta – vaikutukset verotukseen ja sosiaaliturvaan
Kollegani, työoikeuden asiantuntija Katja Digert kirjoitti tammikuussa työsuhteen ja toimeksiantosuhteen eroista. Rajanveto-ongelma on klassinen ja sillä on suora yhteys verotukseen. Vero- ja sosiaaliturvavelvoitteet eroavat melko lailla työ- ja toimeksiantosuhteissa. Ja jottei asia olisi liian yksinkertainen, niiden rajanvetoon on myös verotuksessa oma normistonsa, joka saattaa tapauskohtaisesti myös poiketa työoikeudellisesta rajanvedosta.
Kollegani, työoikeuden asiantuntija Katja Digert kirjoitti tammikuussa työsuhteen ja toimeksiantosuhteen eroista. Rajanveto-ongelma on klassinen ja sillä on suora yhteys verotukseen. Vero- ja sosiaaliturvavelvoitteet eroavat melko lailla työ- ja toimeksiantosuhteissa. Ja jottei asia olisi liian yksinkertainen, niiden rajanvetoon on myös verotuksessa oma normistonsa, joka saattaa tapauskohtaisesti myös poiketa työoikeudellisesta rajanvedosta.
Vero-oikeudessa ongelmasta puhutaan tavallisemmin suorituslajien nimien mukaan palkasta ja työkorvauksesta. Ennakkoperintälain 13 §:n mukaisen palkan ja 25 §:n työkorvauksen välinen rajanveto on monissa perustapauksissa helppoa. Kuitenkin tyypillisesti tilanteissa, joissa työhön liittyy sekä työsuhteen että toimeksiantosuhteen piirteitä, työsuhteista on siirrytty vastikään toimeksiantosuhteisiin tai samoissa tehtävissä työskentelee sekä työsuhteisia että toimeksiantosuhteisia, on sopimusosapuolten syytä tarkistaa työn vastineeksi liikkuvan rahan suorituslaji ja velvollisuudet sen ympärillä.
Yhä useammanlaista työtä voidaan nykyään tehdä myös yrittäjänä toimeksiantosuhteessa asiakkaaseen, joka entisessä maailmassa olisi ollut työnantaja. Teollisen agraariyhteiskunnan muuttuminen ajasta ja paikasta riippumattomaksi tietoyhteiskunnaksi vaikuttaa vääjäämättä verotukseenkin. Niinpä palkan ja työkorvauksen rajakin on elänyt ja Verohallinto on aktiivisesti päivittänyt viranomaisohjeitaan aiheeseen liittyen viime vuosina.
Työsuhde vai toimeksiantosuhde?
Kuten työoikeudessa, myös ennakkoperinnässä rajanveto tehdään monikohtaisen kokonaisharkinnan perusteella. Siihen kuuluvat toimeksiantosuhteen muodolliset tunnusmerkit, jotka tarkoittavat yrittäjän formaaleja velvollisuuksia viranomaisia kohtaan, sekä tosiasialliset tunnusmerkit. Muodolliset tunnusmerkit eivät usein yksinään riitä, mutta ovat toimeksiantosuhteen vähimmäisedellytys. Tosiasialliset tunnusmerkit liittyvät toimeksiantosuhteen todelliseen liike- ja yrittäjäriskiin, työn johto- ja valvontaoikeuteen, vastikkeen muodostumiseen ja markkinaolosuhteisiin.
Miksi toimeksiantosuhteen sopijaosapuolten kannattaisi sitten tarkistaa ja varmistua suhteensa laadusta verotuksessa? Varmasti ainakin siksi, että muutos työsuhteesta toimeksiantosuhteeseen ei ole usein mahdollista ilman, että moni asia konkreettisesti muuttuu.
Mikäli toimeksiantosuhde katsotaan työsuhteeksi esimerkiksi verotarkastuksessa, voivat työnantajan takautuvat maksuvelvollisuudet olla mittavat viivästysseuraamuksineen ja veronkorotuksineen.
Ennakonpidätyksen perusteettomasta toimittamatta jättämisestä voidaan työnantajalle määrätä maksettavaksi takautuvasti 40 %:n ennakonpidätys, josta työnantaja voi välttyä tai saada palautuksen, mikäli työntekijä maksaa tai on maksanut tästä palkasta veronsa lopullisessa verotuksessa.
Viivästyskorkoa ei kuitenkaan palauteta kuin osittain ja veronkorotusta ei ollenkaan, kuten ei myöskään työnantajan sairausvakuutusmaksua viivästyskorkoineen ja veronkorotuksineen. Työeläkemaksuista työnantaja saattaa joutua maksamaan takautuvasti oman osuutensa lisäksi myös työntekijän osuuden, sillä työnantaja saa työntekijän eläkelain 154 §:n mukaan pidättää edellisen palkanmaksun yhteydessä pidättämättä jääneen maksun enintään kahden seuraavan palkanmaksun yhteydessä.
Toimeksiantosuhteen edut
Entä miksi toimeksiantosuhde voisi olla työsuhdetta luontevampi tapa järjestää joku tietty työ, tehtävä tai toiminto?
Työ- ja sopimusoikeudellisten näkökantojen lisäksi tähän liittyy myös helpotuksia verotukseen ja sosiaaliturvaan liittyvissä menettelyissä, etenkin toimeksiantajan näkökulmasta.
Mikäli toimeksisaaja kuuluu ennakkoperintärekisteriin, ei maksajalla ole ennakonpidätys- ja ilmoitusvelvollisuutta, vaan toimeksisaajan kuuluu hoitaa veronsa, kirjanpitonsa ja tulojen ilmoittamisen veroilmoituksillaan itse. Niin ikään sosiaaliturvamaksut kuuluvat toimeksiantosuhteessa vain toimeksisaajalle. Yrittäjällä on usein enemmän suunnittelumahdollisuuksia myös verotuksen, sosiaali- ja eläketurvan suhteen kuin työntekijällä. Varsinaisia veroetuja toimeksiantosuhteeseen kuitenkaan harvoin liittyy, etenkään jos yritysmuoto on toiminimi. Voikin kysyä, miksi Verohallinto puuttuu tilanteisiin, joissa ei ole saatavissa lisää verokertymää, vaan vain aiheutetaan ylimääräistä työtä useille tahoille. Onko tarkoituksena vain veronkorotusten ja viivästyskorkojen keinotekoinen ja itsetarkoituksellinen kerääminen?
Alihankkijoille toimeksiantajana toimivan yrityksen on syytä vähentää veroriskejään ja varmistua toimeksiantosuhteiden kohtelusta ennakkoperinnässä. On tärkeää huomioida, että vaikka toimeksiantaja ja alihankkija olisivatkin yksituumaisia sopimussuhteensa laadusta ja velvollisuuksista, ei tämä silti pelasta mahdollisilta työnantajan vero- ja sosiaaliturvavelvoitteilta, jos verotarkastuksen ”kokonaisarvioinnissa” päädytään siihen, että kyseessä onkin työsuhde. Huolellisella ja ennakoivalla valmistelulla voi säästää pitkän pennin ja monet yöunet.
