Haltonin hallituksen varapuheenjohtaja Tarja Takki-Halttunen vieraili taannoin PwC:n Puhetta omistamisesta -podcastin vieraana keskustelemassa kanssani siitä, miltä omistajan rooli näyttää meillä ja maailmalla. Takki-Halttunen on yrittäjä, perheyrittäjä sekä startup-sijoittaja ja toiminut operatiivisessa vastuussa sekä hallituksen jäsenenä kansainvälisissä yrityksissä.
Vaikuttaa siltä, että tarkasteltaessa suhtautumista perheyrittäjiin muualla maailmassa, esimerkiksi Ruotsissa, perheyrittäjiä arvostetaan enemmän kuin Suomessa. Tämä näkyy muun muassa osinkojen verotuksessa sekä yleisessä keskustelussa osinkojen verotuksen tiukentamisesta entisestään. Onneksi Suomessa on käytössä lahjaveron huojennus sukupolvenvaihdoksessa. Vero kuitenkin maksetaan osingoilla, ja jos osinkoja verotetaan kovalla kädellä, joudutaan perheyrityksissä tosissaan miettimään missä maassa kannattaa sukupolvenvaihdosta tehdä. Kulttuurierot perheyrittäjien arvostuksessa saattavat juontua siitä, että Suomi on ollut köyhä, joten ei ole kyetty toimimaan samalla mallilla kuin länsinaapurissa. Nyt kuitenkin ilmapiiri näyttäisi olevan muuttumassa parempaan suuntaan.
Yhdysvalloissa jokainen ihminen haluaa ensisijaisesti yrittäjäksi, ja yrittäjäsuvun uudet sukupolvet ovat valmiita viemään liiketoimintaa pitkälle.
Suomessa ulkopuolisuuden tunnetta saattaa usein tulla puolisolle, joka on mukana yrityksen toiminnassa, mutta ei ole todellisuudessa sisäpiirissä, kun taas Yhdysvalloissa korostuu erityisesti perheen ja puolisoiden yhteinen yrittäminen. Perheyrityksessä joudutaan pohtimaan myös, miten yhdistetään perheen lasten intohimot ja tulevaisuuden toiveet omiin ajatuksiin yrityksen tulevaisuudesta ja omistajuudesta. Takki-Halttusen mukaan tärkeintä on valmistautua sukupolvenvaihdokseen suunnitelmallisesti. Perheyrittämisen positiivisia puolia tulisi tuoda rohkeasti näkyväksi uudelle sukupolvelle lapsesta asti.
Jokainen sukupolvi haluaisi antaa perheyrityksen eteenpäin parempana kuin itse on sen saanut.
Kasvu vaatii kilpailustrategioita, uusille potentiaalisille markkinoille lähtemistä ja toimimista niin, että uskalletaan epäonnistua. Kun suurin osa perheen omaisuudesta on kiinni perheyrityksessä, tuo se perheyrittäjän näkökulmasta paljon epävarmuutta ja pelkoa riskinotosta, jota kasvu taas edellyttää. Kun omistajia ja mielipiteitä on paljon, voi olla, ettei kasvu edes ole tärkein asia. Takki-Halttunen ehdotti, että mikäli kasvua kuitenkin halutaan, osa perheyrityksestä voitaisiin asettaa “new ventures” -tilaan, jossa otetaan riskejä ja jopa pääomasijoittajia mukaan.
Tarja Takki-Halttusella on ollut uransa aikana operatiivista vastuuta, hän on työskennellyt hallituksessa ja on myös sijoittaja. Takki-Halttusen erilaisilla rooleilla on ollut vaikutus omistamiseen ja sen kehittymiseen. Toimitusjohtajana toimiessaan Takki-Halttunen opetteli kysymyspohjaista johtamista.
Mietin mahdollisimman hyviä kysymyksiä sen sijaan, että menen kertomaan miten asiat tehdään.
Takki-Halttunen painottaa toimitusjohtajan tulosvastuullisen tehtävän hoitamisen opettaneen paljon ja helpottaneen toimintaa hallitustasolla. Asiantuntijatasolta hallitukseen tullessa ideat voivat olla hyvin ideologisia, mutta eivät välttämättä pantavissa täytäntöön. Ihmiset työskentelevät mieluummin yrityksissä, joissa omistajilla on kasvot. Myös asiakkaat usein toivovat pääsevänsä keskustelemaan omistajien kanssa. Haltonilla kokemusta on erityisesti siitä, miten kansainvälisesti ongelmia halutaan selvittää kasvokkain ja henkilökohtaisesti matalalla kynnyksellä.
Kuuntele koko jakso ja muut Puhetta omistamisesta -sarjan jaksot täältä.
Omistajayrittäjäpalvelut
