Rummutus ihmisoikeuksista jatkukoon

14.9.2020  |  Blogi, Yritysvastuu

Pride-viikon liput ja lakanat on taas viikattu kaappeihin. Koleassa ja tuulisessa säässä ja koronan typistäessä kokoontumisia ilmassa ei ollut samanlaista suuren juhlinnan tuntua kuin tavallisesti Pride-kulkueen vyöryessä kaupungin kaduilla. Tämän ei pidä antaa hämätä. Asia on vähintään yhtä ajankohtainen kuin aina ennenkin, sillä kysymys ei ole enempää eikä vähempää kuin ihmisoikeuksien toteutumisesta.

Olen usein kuullut sanottavan, että se mikä on hyvä vähemmistölle, on tavallisesti hyvä kaikille. Tätä on havainnollistettu esimerkiksi toteamalla, että esteetön ympäristö ei palvele pelkästään pyörätuolia käyttäviä, vaan se on oivallinen myös lastenrattaiden tai kyynärsauvojen kanssa kulkevalle. Tai kenelle tahansa.

Minkälaista olisi sellaisella työpaikalla, jossa panostetaan kaikkien mukaan ottamiseen? Työympäristön, jossa kenenkään ei tarvitse piilotella itseään tai piirteitään, voisi kuvitella olevan miellyttävä. Siellä otetaan huomioon seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt, fyysiseltä työkyvyltään erilaiset, burn out -ongelmista kuntoutuvat tai vaikka jostakin elämässä sattuneesta kriisistä toipuvat. Osa tilanteista on poikkeustilanteita ja luonteeltaan ohimeneviä, osa taas normaalia elämää, mutta samalla eliniäksi vähemmistöön vievää.

Huomio alitajuisiin ennakkoluuloihin

Palaan jälleen vanhaan asiaan, alitajuisiin ennakkoluuloihin. Niitä on kaikilla, vaikka itse kuvittelisi muuta. Jos yhdessä asiassa onkin valaistunut, jokin toinen kohta voi olla edelleen sokea piste. Nostan hattua omalle työnantajalle, joka käynnisti yli vuosi sitten laajan alitajuisia ennakkoluuloja näkyväksi tekevän koulutuksen pakollisena kaikille. 

Se alkoi naisten ja miesten tasa-arvon edistämisestä, mutta samalla se herättelee huomaamaan muitakin ennakkoluuloja kuin sukupuolten tasa-arvoon liittyviä. Koulutustilaisuuksia on järjestetty useita, ja enemmistö meistä on jo sen suorittanut, loputkin tällä tilikaudella.

Vaikka tuo muutaman tunnin koulutus ei vielä vapauta kaikista alitajuisista ennakkoluuloista, se luultavasti saa muistamaan aikaisempaa useammin tällaisen ilmiön olemassaolon ja ehkä parhaassa tapauksessa kyseenalaistamaan omia uskomuksiaan. Hyvä niin, siitä se alkaa.

Seuraava vaihe organisaatiossa on tunnistaa prosesseja ja toimintatapoja, joihin alitajuiset ennakkoluulot ovat pesiytyneet. Sen jälkeen niitä pitää muuttaa inklusiivisemmiksi eli sellaiseksi, että kaikki kokevat kuuluvansa joukkoon. Ettei kenenkään tarvitse käyttää energiaa siihen, että yrittää piilotella itsessään jotakin. Eikö se olisikin hyvä työympäristö ihan kaikille, kuuluipa sitten enemmistöihin tai vähemmistöihin?

Vaikka Pride-viikon liput ja lakanat on viety takaisin kaappeihin, toivottavasti kenenkään ei tarvitse olla siellä siitä syystä, että kuuluu vähemmistöön. Se ei ole tätä päivää enää. On kysymys ihmisoikeuksista. 

Kommentit on suljettu.