Ruusuja vai tasa-arvoa?

PwC julkaisi kansainvälisenä naistenpäivänä Time to talk: what has to change for women at work -raportin. Sen mukaan näyttää siltä, että naiset ovat entistä kunnianhimoisempia uratavoitteissaan. Kolme neljästä vastaajasta, joita oli yli 60 maasta, kertoi etsivänsä aktiivisesti etenemismahdollisuuksia. Naiset ovat raportinkin mukaan itsevarmoja ja valmiita haasteisiin, minkä toki huomaa myös ympärilleen katsomalla.

Se naisia kuitenkin pelottaa, että perheen perustaminen hidastaa uralla etenemistä tai että töihin vanhempainvapaalta palattuaan saa odotella kauan ylennystä tai vastuun kasvamista. Vaikka yritän ajatella, ettei kyse ole pelkästään naisten tasa-arvosta vaan kaikkien yhtäläisistä mahdollisuuksista, joutuu tässä kohtaa kuitenkin toteamaan tilanteen koskevan enemmän naisia.

Syy on selvä: vanhemmuus ei ainakaan sen alkupäässä jakaudu tasaisesti, vaan naiset kantavat yhä suuremman vastuun. Toki sosiaaliturvajärjestelmäkin kannustaa enemmän äitien kuin isien kotona olemiseen, joten ongelman purkamiseen olisi tartuttava sekä järjestelmien, asenteiden että työpaikkojen käytäntöjen tasolla.

Ruotsissa työaikaan liittyviä joustoja, kuten osa-aikatyötä, käyttävät myös miehet. Onko siinä syy, että PwC:n raportin mukaan joustojen hyödyntämisen koettiin vaikuttavan uraan negatiivisesti vain 15 prosentin mielestä? Omakohtaisten kokemusten tasaisempi jakautuminen avaa silmiä.

Asenteita ja toimintaa muutetaan jo

Naisten omat asenteet näyttäisivät olevan muuttumassa. Viimeisen kahden vuoden aikana kaksi kolmesta ylennyksen saaneesta naisesta oli neuvotellut sen itse itselleen. Samoin suurin osa näkyvän tai vaativan projektin vastuulleen saaneista oli tarjoutunut tehtävään itse.

Entäpä jos olemme lähellä sitä hetkeä, jolloin naiset yksinkertaisesti eivät enää tyydy tilanteeseen? Emmehän me uskoneet, että seksuaaliselle häirinnälle voidaan tehdään jotain. Sitten tuli #metoo. Emme olisi uskoneet kouluampumisten vaikuttavan USA:ssa asemyönteisyyttä vähentävästi, mutta sitten nousivat lukiolaiset kampanjoimaan, ja heitä on yhtäkkiä alettu kuuntelemaan. Nämä ovat vielä pieniä esimerkkejä, mutta kuka olisi arvannut aloitteiden saavan niin paljon tukea kuin ne lopulta saivat.

Se piste tulee aina jossakin, jolloin hiljaisen enemmistön mielipiteet ovat muuttuneet, vaikka niistä ei vielä ole kuultu. Tarvitaan vain yksi näkyvä tapahtuma, ja padot alkavat murtua. On vaikea ennustaa, mikä sellainen tapahtuma tasa-arvon kohdalla olisi ja mitä sitten tapahtuisi. Historiasta tiedämme, että niin kuitenkin on käynyt monta kertaa.

Olen kuullut jonkun miehen tokaisevan tällaisten keskustelujen yhteydessä, että pitää varmaan alkaa olla huolissaan omien poikien mahdollisuuksista työelämässä. Jäin ihan miettimään. Tarkoittikohan hän, että naisten tasa-arvoiset mahdollisuudet tarkoittaisivat naisten ylivaltaa, jossa miehille ei suotaisi samoja mahdollisuuksia? Vai naisten suosimista ilman että heidän kykynsä ja osaamisensa otettaisiin huomioon? Mielestäni tasavertaiset mahdollisuudet tarkoittavat tasavertaisia mahdollisuuksia kaikille sukupuolille.

Mielenkiintoista oli lukea Helsingin Sanomien (10.3.2018) saamasta palautteesta uutiseensa, jossa oli kerrottu lehden lisäävän naisten käyttöä asiantuntijoina tarkoituksena nostaa vähitellen heidän osuutensa 30 prosentista 50:een. Palautteissa aloitetta kiiteltiin laajasti, mutta samalla jotkut olivat huolestuneita siitä, että näin toimimalla lehti joutuu jatkossa tinkimään asiantuntijuudesta. Palautteen antaja ei siis uskonut naisten joukosta löytyvän heitä tarpeeksi.

Olenko oikeassa, kun kuvittelen ns. hiljaisen enemmistön jo vähitellen odottavan korjausliikettä.

Nyt saattaa olla aika laittaa sosiaaliturvajärjestelmät ja työkäytännöt kuntoon ja kuunnella ihmisten ajatuksia. Se työpaikka, jossa on näin tehty, tulee saamaan parhaat työntekijät.

Ehkä siellä ei jaella naistenpäivän ruusuja vaan eletään normaalia tasapuolista arkea.

Kirjoittaja Sirpa Juutinen toimi PwC Suomen partnerina ja yritysvastuujohtajana joulukuusta 2003 kesäkuuhun 2021. Yritysvastuun uranuurtajana Suomessa tunnettu Sirpa on vienyt vastuullisuusasioita pitkäjänteisesti ja menestyksekkäästi eteenpäin niin PwC:llä kuin asiakkaidemme liiketoiminnassa.

PwC-uransa jälkeen Sirpa vaikuttaa mm. Outokummun ESG-neuvottelukunnassa.