Sale-and-leaseback-järjestely ja rahoitusleasingsopimus verotuksessa

KHO katsoi sale-and-leaseback-järjestelyn verotuksessa luovutukseksi kirjanpitolain muuttuneesta käsittelystä huolimatta.

KHO on antanut ratkaisun (KHO 25.10.2016 T 4472, julkaisematon), joka koski sitä, katsotaanko omaisuuden omistusoikeuden siirto sale-and-leaseback-järjestelyssä verotuksessa rahoitustapahtumaksi vai luovutukseksi.

Rahoitusjärjestelyssä yhtiön oli tarkoitus hakea rahoitusta kansainvälisiltä rahoittajilta ja käyttää omistuksessaan olevia kuljetusvälineitä vakuutena. Rahoitusjärjestely toteutettaisiin sale-and-leaseback-järjestelynä, jossa rahoittajat saavat vakuusajaksi kuljetusvälineiden omistusoikeuden, ja hakija vuokraa ne samalla sopimuksella omaan käyttöönsä. Rahoitusjärjestely sisältää osto-option, jonka mukaan yhtiön oli mahdollista ostaa kuljetusvälineet takaisin erikseen sovitun ajan kuluttua.

Hakijayhtiö katsoi, että järjestelyä on katsottava kokonaisuutena rahoitustapahtumaksi. Perusteluissaan hakija nojasi kuljetusvälineistä maksettavan ”vuokran” kirjanpitokäsittelyyn. Konserni soveltaa IFRS-standardeja, joiden mukaisessa tilinpäätöksessä vuokra jaetaan sen taloudellisen luonteen mukaisesti ”lainan lyhennykseksi” ja ”koroksi”. Myös Suomen kirjanpitolakiin lisätty rahoitusleasingsopimuksia koskeva säännös mahdollistaa vastaavan kirjaustavan vuodesta 2016 alkaen, mitä hakijan oli tarkoitus noudattaa.

Keskusverolautakunta katsoi ennakkoratkaisussaan (KVL:012/2016), että kyse on luovutuksesta, jos omaisuuden omistusoikeus siirtyy rahoittajalle. KHO piti ratkaisun voimassa ja viittasi keskusverolautakunnan ratkaisussaan esittämiin perusteluihin.

Kirjanpitolaki muuttui vuodesta 2016 alkaen siten, että rahoitusleasingsopimuksella hankitun omaisuuden osalta vuokralleantaja saa merkitä hyödykkeen tilinpäätökseensä siten kuin se olisi myyty, ja vuokralleottaja siten kuin se olisi ostettu, jos kirjanpitovelvollinen on tehnyt vuokrasopimuksen, jonka kohteena olevaan hyödykkeeseen perustuvat riskit ja edut siirtyvät olennaisilta osin vuokralleottajalle sopimuskauden alkaessa.

Verolainsäädäntö ei kuitenkaan ole muuttunut, eikä vastaavia periaatteita voida soveltaa verotuksessa, koska elinkeinoverolaissa ei ole vastaavia rahoitusleasingsopimuksia koskevia säännöksiä. Oikeuskäytännössä omistusoikeuden on lähtökohtaisesti katsottu rahoitusleasingin osalta olevan vuokralleottajalla vain, mikäli tällä on velvollisuus ostaa kohde vuokrakauden päättyessä. Sale-and-leaseback-järjestelyissä näin ei yleensä ole. Näin ollen KHO:n päätös vahvistaa aikaisempaa tulkintaa asiasta: sale-and-leaseback-järjestely katsotaan verotuksessa luovutukseksi riippumatta sen kirjanpitokäsittelystä, jos juridinen omistusoikeus siirtyy.

Mikäli kirjanpidossa noudatetaan uusia säännöksiä, niihin liittyviä tulo- ja kulueriä (vuokrat, korot ja poistot ym.) käsitellään tältä osin eri tavalla kirjanpidossa ja verotuksessa.