Selvennystä viejän määritelmään

Alkuperäisen tullikoodeksin määritelmän mukaan ”viejä” on henkilö, joka täyttää kolme seuraavaa vaatimusta: henkilö on sijoittautunut EU:n tullialueelle, hän on sopimuksen osapuolena kolmannessa maassa olevan vastaanottajan kanssa, ja hänellä on toimivalta määrittää, että tavarat on määrä viedä EU:n tullialueen ulkopuolelle. Poikkeuksena tästä muissa tapauksissa viejän tulee olla EU:n tullialueelle sijoittunut henkilö, jolla on toimivalta määrittää, että tavarat on määrä viedä EU:n tullialueen ulkopuolelle.

Määritelmä herätti hämmennystä yritysten sekä eri valtioiden tulliviranomaisten keskuudessa:

Mikäli viejän täytyy olla sijoittunut EU:n alueelle, miten kolmanteen valtioon sijoittunut yritys hoitaa EU-vientinsä?
Mikäli viejänä voi toimia vain henkilö, joka on sopimuksen osapuolena kolmannessa maassa olevan vastaanottajan kanssa, miten toimitaan esimerkiksi tilanteessa, jossa kolmannessa maassa oleva vastaanottaja ei ole osapuolena sopimuksessa (sopimus A:n ja B:n välillä, jolloin A laskuttaa B:tä, mutta toimitus vastaanottaja C:lle)? On epäselvää, voidaanko silloin soveltaa edellä kuvattua poikkeusta.
Mitä tarkoitetaan henkilöllä, jolla on toimivalta määrittää, että tavarat on määrä viedä EU:n tullialueen ulkopuolelle?

Uuden, 31.7.2018 voimaan astuneen oikaisevan asetuksen myötä (2018/1063/EU), viejän määritelmä on seuraava:

i. Henkilö, joka on sijoittunut EU:n tullialueelle ja jolla on toimivalta määrittää ja on määrittänyt, että tavarat on määrä viedä EU:n tullialueelta.
ii. Kun edeltävää ei voida soveltaa, tarkoitetaan viejällä kaikkia EU:n tullialueelle sijoittautuneita henkilöitä, jotka ovat sellaisen sopimuksen osapuolina, jonka mukaisesti tavarat on määrä viedä EU:n tullialueelta.

Uuden määritelmän myötä viejän täytyy edelleen olla sijoittunut EU:n tullialueelle (hänen EORI-numeronsa tulee ilmoittaa SAD-lomakkeessa), mutta viejän ei tarvitse enää olla osapuolena sopimuksessa tavaroiden vastaanottajan kanssa.

Toimivalta määrittää tavaran vienti tullialueelta voi ilmetä esimerkiksi siitä, että tavara toimitetaan suoraan asiakkaalle kolmanteen valtioon.

Mikäli kohtaa i ei voida soveltaa, osapuolten tulee sopia EU:iin sijoittuneesta henkilöstä, jonka vastuulle vienti annetaan. Kyseessä voi olla esimerkiksi huolitsija.

Katso komission julkaisema selventävä tiedote määritelmästä.