Sijoittajat planeetan pelastajina

3.12.2018  |  Blogi, Yritysvastuu

Suomessa piipahtaessaan Eila Kreivi käväisi Sustiskahvit-podcastin vieraana. Eila on Euroopan investointipankin johtaja, ja tiiviisti mukana EU:ssa kestävän rahoituksen periaatteita kehittävässä työssä. Kävimme hänen kanssaan keskustelua siitä, miten ilmastonmuutoksen torjuntaan tarvittava vuosittainen noin 180 miljardin potti saadaan ohjatuksi tähän tarkoitukseen. Tiivistän keskustelumme viiteen kohtaan.

1. Ensimmäiseksi Eila Kreivi totesi, että juuri nyt kehittämisen vauhti on kova. Kun alkuvuodesta EU:n korkean tason asiantuntijatyöryhmä (HLEG) jätti raporttinsa Financing A Sustainable European Economy, niin nyt tekninen työryhmä istunut jo kohta puoli vuotta laatimassa konkreetteja säädösaloitteita komissiolle. Työryhmien jäsenenä Eila pääsee näkemään läheltä kehitystyön ja uskoo sillä olevan merkittävät mahdollisuudet kestävän rahoituksen edistämisessä.

2. Yleistymässä olevilla Green bondeilla eli vihreillä joukkovelkakirjoilla saadaan rahoitusta ympäristön hyväksi toimiville projekteille. Nyt työryhmä on luomassa niille standardia ja myös kriteeristöä sille, mitä kaikkea jatkossa voidaan laskea ”vihreäksi” tai kestäväksi. Kritiikkiä olemme kuulleet mm. siitä, että läheskään kaikki niiden kohteet eivät ole olleet erityisen ”vihreitä” – jäävätkö ne siis tulevaisuudessa ilman euroja? Eila Kreivin mukaan rahoituksen löytyminen ei ole sisänsä ongelma, joten myös kaikki ne hankkeet, joiden ”vihreyttä” yhtään voidaan kritisoida, varmasti löytävät rahoituksen muualta eikä niitä tarvitse välttämättä yrittää rahoittaa Green bondeilla. Ne voidaan kohdistaa niihin hankkeisiin, joissa vihreys on aidosti mukana.

3. Green bondien haaste on tällä hetkellä se, ettei niille ole sopivia kohteita. Ongelma ei siis ole rahoituksessa vaan niillä rahoitettavien hankkeiden vähäisessä määrässä, ja tämän viestin Eila Kreivi halusi välittää podcastin välityksellä hankkeiden rakentajille.

4. Keskustelimme myös siitä, onko EU yksin edistämässä ilmastonmuutoksen torjuntaa USA:n mahdollisesti vetäytyessä Pariisin ilmastosopimuksesta. Eila ei pitänyt tätä ongelmana. EU:n lisäksi Aasia, erityisesti Kiina, pyrkii voimakkaasti samoihin tavoitteisiin EU:n kanssa, samoin Etelä-Amerikassa ilmastonmuutoksen tuomat riskit otetaan vakavasti. Mikäli liittovaltio erkanee Pariisin sopimuksesta, ovat osavaltiot, kaupungit ja suuret yritykset jo ilmaisseet aikomuksensa jatkaa ponnistelujaan sopimuksen tavoitteiden saavuttamiseksi.

Globaalissa taloudessa ei voi eristäytyä, eivätkä kuluttajatkaan todennäköisesti siitä palkitsisi. EU ei siis ole ponnisteluissaan yksin.

5. Eila kysyi minulta, mitä muutoksia olen nähnyt suomalaisten yritysten vastuullisuustyössä vuosien kuluessa. Kerroin, että lähes parikymmentä vuotta sitten raportointina ulospäin näkynyt vastuullisuus on vähitellen löytänyt sijansa laajemminkin johtamisen osana. Nyt viimeisten vuosien aikana sijoittajayhteisön rooli on korostunut tarkentuen ESG-kriteereiksi. Myös pääomasijoittaja ovat nyt julkaisseet vastuullisen sijoituspolitiikkansa, ja osa on kehittänyt prosessit ja työkalut sen toteuttamiselle sijoitusprosessissa.

 

Ilmastonmuutoksen torjunta on maailmalle elintärkeä kysymys. Siihen tarvitaan sijoittajien ja rahoittajien tuki, ja siihen tarvitaan mukaan meidät kaikki. EU ja monet maat tekevät isoja aloitteita ja linjauksia, mutta mielestäni myös pienet teot merkitsevät. Ne nimittäin muuttavat meidän ajatteluamme avaten ymmärrystämme tälle tärkeälle asialle. Se saa poliitikot tarttumaan toimeen ja tekemään oikeanlaisia päätöksiä. Me tarvitsemme yrityksille yhteisen, kaikille mahdollisimman samanlaisen ja ennustettavan pelikentän. Se mahdollistaa lisää suuria tekoja.

 

Sustiskahvit löydät myös iTunesista ja Spotifysta!

Sirpa Juutinen

Yritysvastuu

+358 (0)20 787 7815

  

Leave a Reply

(* merkityt kentät ovat pakollisia. Sähköpostiosoitetta ei julkaista kommentin yhteydessä.)