Solvenssi II menee vakuutusyhtiöiden ytimeen

Vakuutusyhtiöitä koskeva uusi vakavaraisuusjärjestelmä, Solvenssi II muuttaa alan riskienhallintakulttuuria.

Solvenssi II:lla on lukuisia vaikutuksia vakuutusyhtiöiden toimintaan. Henki-, vahinko- ja jälleenvakuutusyhtiöissä opetellaan koko EU-alueen yhteisiä vakavaraisuuden säännöksiä ja yhteisiä raportoinnin malleja.

Riskianalyyseja on laskettu, niistä on raportoitu ja niitä on valvottu totta kai aiemminkin, mutta Solvenssi II pakottaa yhtiöt dokumentoimaan näitä jo olemassa olevia riskienhallintakeinoja systemaattiseksi kokonaisuudeksi, sanoo PwC:n finanssitoimialan asiantuntija Marko Lehto.

Vakuutusyhtiöitä koskevan uuden vakavaraisuusjärjestelmän taustalta löytyy rakenteellisia vastaavuuksia pankkien Basel II-III -vakavaraisuussäännösten kanssa. Talouskriiseissä isoja finanssiyhtiöitä on Euroopassakin kaatunut, ja laskut näistä ovat usein maksaneet valtiot – eli lopulta veronmaksajat.

Toimialan valvojilla ei ole ollut riittävästi riskienhallintakeinoja, erityisesti monikansallisten yhtiöiden osalta. Komissio haluaa ehkäistä vastaisuudessa talouden heilahtelun vaikutuksia yhtiöiden toimintaan yhteisellä sääntelyllä, jossa valvotaan ensisijaisesti vakavaraisuutta ja riskinottoa.

Keskeisintä Solvenssi II:ssa onkin yhtiöiden vakavaraisuuden seuranta, Lehto tiivistää.

Solvenssi II -sääntelyn avulla EU-alueen vakuutusyhtiöt on mahdollista saada samalle viivalle ja verrata keskenään niiden vakavaraisuutta. Ylisuuret riskinotot saadaan hallittua, sillä riski vastaa jatkossa paremmin vaadittavaa pääomaa.

Solvenssi II -lainsäädäntö auttaa myös muodostamaan laajemman käsityksen siitä, millainen EU-alueen markkinatilanne on kokonaisuudessaan. Lisäksi sen tarkoituksena on edistää EU:n sisäistä kilpailua ja pääomien tehokasta hyödyntämistä. Päämäärä on kaikin puolin kannatettava. Käytännössä uutta direktiiviä ei kuitenkaan ole otettu alalla riemukiljahduksin vastaan.

Vuosikausien viilausta

Solvenssi II:n pohjana olevaa direktiiviä puserrettiin kasaan useita vuosia. Alun perin sen piti tulla voimaan 31.10.2012, mutta voimaantuloa muutettiin ja kokonaisuudessaan Solvenssi II -sääntely astui voimaan tämän vuoden alusta.

Syitä lykkääntymiselle oli monia ja yksi niistä oli toimialan kirjavuus: vakuutussektorin asema vaihtelee eri maissa. Myös erilaiset poliittiset vaikutteet hidastivat direktiivin valmistelua. Konsensus piti löytää muun muassa kysymyksiin kuten mitä tarkoitetaan vakavaraisuudella, miten se lasketaan, mitä yksinkertaistuksia eri tilanteissa voidaan sallia ja millaisia toimenpiteitä tulee tehdä, kun yhtiön vakavaraisuusasema heikkenee.

Yhtiöt eri puolilla Eurooppaa ovat pyrkineet varautumaan tulevaan Solvenssi II -sääntelyyn ennakolta, mutta ne ovat joutuneet ampumaan kohti ”liikkuvaa maalia”, kun yksityiskohtia ei vielä oltu määritelty.

Suomessa alan yhtiöiden vakavaraisuus on ollut vähintään kohtuullisen hyvä jo ennen uutta sääntelyä.

Solvenssi II tietää ylimääräistä kuormaa yhtiöille, mikä on pois mm. liiketoiminnan kehittämiseltä. Kuluttaja on se, joka kustannukset lopulta maksaa, Lehto sanoo.

Pienille yhtiöille haasteellinen

PwC:n aktuaariasiantuntija Tony Silander huomauttaa, että varsinkin pienille yhtiöille Solvenssi II:n voimaantulo merkitsee haastetta. Vaikka Solvenssi II sisältääkin ns. suhteellisuusperiaatteen, uusi vakavaraisuuden laskentakehikko on kuitenkin hankala ja työläs. Toisaalta tietojärjestelmien saattaminen asianmukaiseksi vaatii kustannuksia.

Solvenssi II mahdollistaa vakavaraisuuden laskennan myös ns. omalla sisäisellä mallilla. Mallin dokumentointi ja hyväksyttäminen on kuitenkin raskas prosessi, joten selkeä valtaosa yhtiöistä ympäri Eurooppaa laskee Solvenssi II:n mukaiset vakavaraisuusvaateet ns. standardikaavalla. Sisäistä mallia vakavaraisuusvaateiden laskentaan käyttävät aluksi vain hyvin suuret yhtiöt tai yhtiöt, joiden riskiprofiili poikkeaa standardikaavan edellytyksistä, Silander toteaa.

Lehto arvioi, että Suomen vakuutussektorille Solvenssi II:n voimaantulosta aiheutuva kustannus voi nousta jopa sataan miljoonaan euroon ja Euroopan tasolla kustannusten on arvioitu olevan minimissään 3–4 miljardia euroa.

Jatkossa on odotettavaa, että Euroopassa vakuutusyhtiöiden osalta tulee tapahtumaan konsolidoitumista.

Riskienhallintakulttuuri koko yritykseen

Lehto ja Silander huomauttavat, että Solvenssi II:lla on kaiken kaikkiaan laajat vaikutukset koko vakuutusalan kulttuuriin. Yhtiöiden ylimmän johdon on aidosti ryhdyttävä pohtimaan, miten yksittäiset päätökset vaikuttavat niiden vakavaraisuuteen.

Suurin haaste on saada vietyä Solvenssi II:n edellyttämä riskienhallintakulttuuri yhtiöihin. Luonnollisesti tämän tulee lähteä yhtiöiden ylimmästä johdosta ja levitä sitä kautta eteenpäin, Silander huomauttaa.

Ainakin toistaiseksi direktiivi on nähty välttämättömänä pahana ja isona kulueränä.

Toimeenpanovaiheessa myös maantieteelliset kulttuurierot tulevat näkyviin. Suomessa on oltu direktiivin implementoinnin osalta kuuliaisia. Lehdon kreikkalainen kollega oli puolestaan vastikään kuullut sikäläisen vakuutusyhtiön kommentin: ”direktiiviä ei voi implementoida, koska sen edellyttämiin muutoksiin ei ole varaa”.

Yhtiöiden tilannetta on pyritty helpottamaan kohtuullisen pitkillä siirtymäsäädöksillä, jotka ovat voimassa vuoteen 2032 asti, Lehto huomauttaa.

Sääntely ei pääty tähän

Yhtiöt tekevät ensimmäiset uuden Solvenssi II:n mukaiset raportit kevään aikana, vaikkakin raportointia on jo ”harjoiteltu” viime vuonna esiraportoinnilla.

Lehto ja Silander pohtivat, ettei EU:n finanssimaailman regulaatio pääty tähän. Solvenssi II:n onnistumista luonnollisesti seurataan ensin muutama vuosi ja tarvittaessa siihen tullaan tekemään muutoksia. Pankkipuolella on jo nähty, kuinka Euroopan keskuspankki on ottanut kansallisesti tärkeitä pankkeja valvonnan alle. Ei olisi yllätys, jos jotain vastaavaa tapahtuisi tulevaisuudessa vakuutuspuolella.