Teoista sanoihin

Toisaalta näen työssäni myös sen puolen, kuinka kunnianhimoisesti ja työtunteja säästämättä raportointia tehdään ja kehitetään vuodesta toiseen. Alkaa tuntua, että vaikka yritysvastuu näkyy raportointina ja on hyvin mukana yrityksen pintakerroksissa, niin miten syvälle yrityskulttuuriin ja organisaation lonkeroihin se lopulta on jalkautunut?

Vai onko niin, että yritysvastuuta kyllä viedään käytäntöön voimalla, mutta se ei vain ole vielä päässyt perille? Vai voisiko olla totta, ettei sitä kuitenkaan olla tekemässä tosissaan?

FIBSin viimevuotinen yritysvastuututkimus kertoi, että suurin syy yritysvastuuseen panostamiseen on yrityksen maineen rakentaminen. Tätä mieltä oli lähes puolet vastaajista. Mielenkiintoista on se, että samassa tutkimuksessa vain 17 prosenttia piti motivaationa yrityksen riskien hallintaa. Voisiko nämä tulokset tosiaankin tulkita niin, ettei yritysvastuun syvällisen jalkauttamisen merkitystä ja hyötyjä sittenkään ole ymmärretty, kun sen merkitys riskien tunnistamisessa ja hallinnassa ei nouse tutkimuksessa esille?

Sinänsä noiden asioiden ei tarvitse olla ristiriidassa. Kun riskit on hyvin hallussa myös yritysvastuun lasien läpi katseltuna, ei maineenkaan pitäisi olla vaarassa. Mutta jos haetaan hyvää mainetta pelkästään kynällä eli kirjoittamalla maailmaa syleileviä tekstejä raporttiin todellisuuden ollessa jotain muuta, voidaan maine sen rakentamisen sijasta päinvastoin riskeerata.

Yksi ensimmäisistä johdolle kuuluvista asioista yritysvastuun käytäntöön viemisessä on oikean suunnan ja toimintaperiaatteiden osoittaminen. Tämä perustuu yhtiön arvoille ja eettisille ohjeille, jotka usein on kirjoitettu Code of Conductin muotoon.

Toissa viikolla PwC:n pitämässä tilaisuudessa puhuimme yrityksissä tapahtuvista väärinkäytöksistä ja Global Economic Crime Survey 2016:n Suomea koskevista tuloksista. Sen mukaan lähes 90 prosentilla suomalaisyrityksistäkin on Ethics & Compliance -ohjelma, jossa Code of Conduct tyypillisesti on yhtenä osana.

Eettiset periaatteet eivät kuitenkaan vähennä esimerkiksi väärinkäytösriskejä, jollei periaatteita ymmärretä oikein tai jollei niitä ole sisäistetty. Jos ne ovat mukana syvällä yrityskulttuurissa, niillä on oma osuutensa myös väärinkäytösten ennaltaehkäisyssä.

Yritysvastuun muuntuminen kirjoitetuista periaatteista käytännön teoiksi on oltava tavoitteena yritysvastuutyössä. Se on toimintana paljon muutakin kuin torjuttuja väärinkäytösriskejä, vaikka voi auttaa myös siinä. Tavoitetta ei kuitenkaan saavuteta pelkällä raportoinnilla ja viestinnällä.

Silti avointa ja läpinäkyvää, yrityksen tosiasiallisia käytäntöjä vastaavaa raportointia tarvitaan. Se tukee yrityskulttuurin muodostumista ja auttaa sanomaan kiitos ei väärinkäytöspaineille. Kun kuljetaan sekä sanoista tekoihin että teoista sanoihin, vältetään niiden väliset ristiriitaisuudet. Maine rakentuu lopulta tosiasioiden varaan. Onko se hyvä vain huono, jää arvioijan päätettäväksi.