Tyhjästä on paha nyhjäistä

Kansainvälinen integroidun raportoinnin neuvosto (IIRC) julkaisi vuoden 2013 lopussa viitekehyksensä, jonka avulla yritykset voivat kertoa, mitä kaikkia resursseja ne tarvitsevat omaan arvonluontiinsa. Ajatus on, että eri sidosryhmät, eivätkä vähiten sijoittajat, pystyisivät ymmärtämään kaikkia niitä osatekijöitä, joista yrityksen tavoitteiden saavuttaminen riippuu.

Viitekehys nosti esiin kuusi pääomanlajia (taloudellinen, luonnonvaroja koskeva, sosiaalinen, inhimillinen, aineeton ja valmistettu pääoma) kehottaen kertomaan yrityksen kustakin niistä tarvitsemat panokset yhdessä tuotosten ja vaikutusten kanssa. Reilu kymmenen suomalaista yritystä julkaisi näitä arvonluontia esitteleviä kuvia jo vuosi sitten. Nyt niitä on tullut yritysten raporteissa vielä enemmän julki.

Arvonluontikuvan laatiminen voi olla melko yksinkertaista, varsinkin jos siinä yhteydessä ei julkaista numeerista tietoa panoksista, tuotoksista ja vaikutuksista. Kuva saattaa syntyä yhden asiaan paneutuvan asiantuntijan kynästä ilman suurempia tuskia. Tarkempia lukuja etsittäessä voi tulla yllätyksiä, sillä harvoin yrityksen siihen asti raportoima tieto on sisältänyt kaikki kuusi pääomanlajia siinä määrin kuin nyt olisi tarve esittää.

Astetta mielenkiintoisempaan suuntaan mennään, kun tuodaan eri pääomanlajeja edustavat asiantuntijat yhteen keskustelemaan siitä, millä tavalla eri panokset liittyvät toisiinsa ja minkälaisia keskinäisiä vaikutuksia niillä on.

Kaikkein kiinnostavimpia mielestäni ovat ne keskustelut, joissa arvioidaan minkälainen kyseisten pääomanlajien lähi- ja kaukaisempikin tulevaisuus näyttäisi olevan: mitä on tapahtumassa niistä kunkin saatavuudelle, laadulle ja hinnalle. Silloin ei enää keskustella siitä, minkälainen arvonluontikuva saadaan osaksi vastuullisuusraporttia, vaan silloin puhutaan strategisista elementeistä. Ennakoitavissa olevat muutokset niissä voivat heiluttaa liiketoiminnan ja arvonluonnin edellytyksiä siinä määrin, että on tarpeen miettiä strategian muuttamista.

On tärkeää ottaa arvonluontikuvan laatimiseen mukaan muitakin kuin vastuullisuuden ja/tai viestinnän kanssa tekemisissä olevia henkilöitä. Se mikä lähti liikkeelle raportoinnin kehittämisestä voikin paljastua mitä merkittävimmäksi liiketoiminnan tulevaisuutta pohdittaessa.

Tavoitellaan siis voittoa jatkossakin. Ymmärretään samalla, että sen aikaansaamiseksi tarvitaan laajasti eri pääomanlajeja nyt ja tulevaisuudessa. Pidetään mielessä niihin liittyen sekä laatu, hinta että saatavuus, joista mikään ei saisi vaarantua jatkossakaan. Lisäarvoa on paha nyhjäistä tyhjästä, voisi todeta vanhaa sananlaskua mukaillen.