Tylsän arjen ylellisyys

Kiehtova ajatus. Itsellekin on käynyt niin, että elämää suuremmat voimat iskeytyvät kylkeen, eikä mikään enää sen jälkeen ole kuin ennen. Joskus suunta on aikaisempaa parempi ja silloin puhumme onnenpotkuista tai sanomme, että se asia oli oikea lottovoitto. Toisen kerran käy huonompi tuuri.

Äkilliset muutokset koemme kriiseinä. Hitaasti mutta vääjäämättömästi etenevistä kehityssuunnista kertovat uutiset tuntuvat liioittelulta. Ja nyt tietenkin puhun ilmastonmuutoksesta. Puolan Katowicessa käydyt neuvottelut siitä, mitä jatkossa ilmastotoimista raportoidaan, miten niitä seurataan ja todennetaan, olivat vaikeat. Lopulta syntyi sopu. Maaliin on kuitenkin matkaa.

Meillä Suomessa liikenne- ja viestintäministeriön vetämä liikenteen ilmastopolitiikan asiantuntijaryhmä kertoi äskettäin toimista, jotka tähtäävät liikenteen päästöjen laskemiseen nollaan vuoteen 2045 mennessä. Äläkkähän siitä syntyi. Kustannuksia olisi tulossa, ja maksajina olisivat yritysten lisäksi kansalaiset.

Suuria muutoksia edessä

Puheissa on helppo olla huolestunut ilmastonmuutoksen etenemisestä kohti pistettä, jossa sitä ei enää voi pysäyttää.

Ilmakehä on iso systeemi, joka ei tunnista valtioiden rajoja. Sen vuoksi ilmastonmuutosta on yritettävä hoitaa systeemisesti ratkaisuja etsien.

Silti, kun parantavien toimien aika on tullut, lääkkeet tautiin maistuvat kovin karvailta. Vaikka emme puhu galaksien törmäyksen mittaluokkaisista asioista, tarvitaan kansalaisten tietoisuudessa rajuja heräämisiä.

Ehkä meillä yksittäisillä ihmisillä vieläkin on toiveajattelua siitä, että voisimme jatkaa elämäämme kuten tähänkin saakka, ja joku muu jossakin muualla hoitaa ongelman pois. Pelkään pahoin, ettei näin ole.

En usko ilmastonmuutoksen ongelmien korjautuvan ilman suuria ja jokaista koskettavia muutoksia, eivätkä kaikki niistä tule olemaan miellyttäviä.

Viime viikolta jäi mieleen eräs keskustelu, jossa keskustelukumppanini totesi uskovansa, ettei ihmiskunta ilmastonmuutoksen seurauksena kokonaan katoa, mutta että sen elämä tulee olemaan jatkossa merkittävästi kurjempaa. Juuri tämä olisi hyvä tiedostaa: jotain tulee ratkaisevasti muuttumaan joka tapauksessa, vaikka vielä aikaa onkin ryhtyä pikaisiin korjaaviin toimiin.

Omassa elämässä galaksien törmäyksiltä tuntuvia vaikeuksia ei aina pysty välttämään. Niiden kanssa on opittava elämään toivoen, että irti sinkoutuneet palaset lopulta löytävät paikkansa. Kunpa meille kävisi ilmastonmuutoksenkin kanssa niin, että ymmärtäisimme mitä pitää tehdä, ja myös tekisimme sen.

Kun elämässä asiat vaikeiden vaiheiden jälkeen jälleen asettuvat kohdalleen, tuntuu taas pian arkiselta. Ihana tylsä arki: silloin on kaikki hyvin. Olisipa tulevillakin sukupolvilla mahdollisuus tylsän arjen ylellisyyteen.

Kaikille blogin lukijoille toivotan onnellista joulua. Olkoon se vaikka tylsä, kunhan saamme viettää sen ilman suuria suruja.

Kirjoittaja Sirpa Juutinen toimi PwC Suomen partnerina ja yritysvastuujohtajana joulukuusta 2003 kesäkuuhun 2021. Yritysvastuun uranuurtajana Suomessa tunnettu Sirpa on vienyt vastuullisuusasioita pitkäjänteisesti ja menestyksekkäästi eteenpäin niin PwC:llä kuin asiakkaidemme liiketoiminnassa.

PwC-uransa jälkeen Sirpa vaikuttaa mm. Outokummun ESG-neuvottelukunnassa.