Uskotko Obamaa?

Ilmastonmuutoksesta alkaa olla paljon mielipiteitä. Jotkut eivät usko tai halua uskoa tieteellisiinkään faktoihin ja jotkut pelkäävät maailmanloppua. Kasvavaa osaa todennäköisesti pohdituttaa sama kysymys, jonka minä sain: ”Pelastuuko maapallo?”

Moni on puhunut siitä, ettei yhden ihmisen – siis oman itsen – tekemisillä ole vaikutusta näin suuren luokan ongelmien ratkaisussa. Sitäkin kuulee, että eihän tähän torjuntatyöhön ole lähdössä mukaan todella paljon saastuttavat maat, kuten Kiina, jolloin muidenkaan ponnisteluilla ei ole merkitystä. Samat saattavat jatkaa, ettei USA:ssa ainakaan suostuta hiilipäästöjen rajoituksiin, koska silloin jouduttaisiin asettamaan rajoituksia yritysten liiketoimintaan, ja sitä ei voi ajatellakaan.

Samanaikaisesti ilmakehän lämpenemisestä hyvin huolissaan olevat yksittäiset ihmiset vaihtavat ikkunoita energiatehokkaampiin, ostavat ilmalämpöpumppuja sekä biopolttoainetta auton tankkiin, lajittelevat jätteensä ja kierrättävät kaiken mitä voivat. Jotkut kutsuvat viherpipertäjiksi mutta tuskin horjuttavat sillä näiden ihmisten asenteita ja yrityksiä tehdä omassa elämässään edes jotain ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi.

Mitä siis vastaan kysyjälle, joka tiedusteli maapallon pelastumisesta? Kerron, että vajaan vuoden vanha Pariisin ilmastosopimus on ensimmäinen merkittävä ja konkreettinen aikomus pysäyttää maapallon ilmakehän lämpeneminen ja että tämän tahtotilan allekirjoitti 195 maata. Kokousta ennen myös joukko isojen yritysten johtajia oli vedonnut valtioiden päämiehiin, että nämä tekisivät asialle jotakin, ja näin tapahtui.

Yritysjohtajat eivät siis yllättäen olleetkaan sopua vastaan, vaikka se samalla merkitsee osalle isoja muutoksia nykyiseen liiketoimintaan. Asian ydin on siinä, että ilmaston lämpenemisen myötä isoja muutoksia tulisi joka tapauksessa, kun maapallon olosuhteet muuttuisivat. Ottamalla asian ajoissa vakavasti tilanteeseen pystytään sopeutumaan, mikä tarkoittaa hallitumpia muutoksia liiketoiminnassa. Useille se merkitsee innovaatioiden kautta syntyviä liiketoimintamahdollisuuksia, kun riskit tunnistetaan ja niihin puututaan.

Entä sitten meidän tavallisten ihmisten pienet toimet ja yritelmät tehdä asialle edes jotain omassa elämässämme? Auttavatko ne pelastamaan maapallon? Suurten massojen pienistä teoista voi kyllä kasvaa merkittäviä ja tilanteeseen myönteisesti vaikuttavia. Ehkä tärkein ansio vielä tällä hetkellä on kuitenkin siinä, että konkreettisesta muutokset omassa kotitaloudessa ja elämässä tukevat asennemuutosta ja auttavat ymmärtämään ongelman todellisen laajuuden. Ja kun suurten joukkojen asenteet alkavat muuttua, alkavat poliitikot kuunnella päätöksiä tehdessään. Myös kuluttajabisneksessä toimivien on syytä tarkkailla, mitä mieltä markkinoilla ollaan ilmaston pilaamisesta. Pienistä puroista voi kasvaa vahva virta.

Ai niin, ja unohdinko mainita, että presidentit Barack Obama ja Xi Jinping paiskasivat viime lauantaina kättä sen kunniaksi, että sekä Yhdysvallat ja Kiina ratifioivat Pariisin ilmastosopimuksen. Helsingin Sanomat (3.9.2016) kertoo Obaman kutsuneen sitä hetkeksi, jolloin päätimme pelastaa planeettamme. Joten jos planeetan tulevaisuudesta kysynyt ei usko minua, niin ehkä hän sai vastauksen Yhdysvaltain presidentiltä siihen, mitä maapallolle tapahtuu.