- Aiheet
Vapaa ja tasavertainen arvoltaan ja oikeuksiltaan
Viime viikolla PwC:n sisäisessä after work -tilaisuudessa, PwC-klubilla, puhuttiin monimuotoisuudesta. Tarjolla oli ruokaa, juomaa ja bändikin, mutta ensin keskusteltiin PwC:n monimuotoisuuteen liittyvistä tavoitteista ja toimista. Toimitusjohtaja Mikko Nieminen kertoi näkemyksiään kuvaten samalla omaa oppimispolkuaan asiassa, ja sitten kuultiin vielä henkilöstön ajatuksia paneelikeskustelussa. Sanoin siellä muutamalle kirjoittavani viikonloppuna asiasta blogitekstin. Nyt kun se pitäisi tehdä, koko asia kuitenkin kyllästyttää.
Kirjoittamiseen liittyen kyllästymisentunne on sen verran outoa, että asiaa on syytä tutkailla tarkemmin. Kun sanon, että minua kyllästyttää kirjoittaa asiasta, niin mihin minä silloin olen kyllästynyt? En ainakaan siihen, mitä PwC on tehnyt asian hyväksi, kun olemme penkoneet syvältä syitä tasa-arvon mahdolliselle toteutumattomuudelle. En ehdottomasti siihenkään, että vuosi sitten meidän johtoryhmämme linjasi, että PwC haluaa olla hyväksyvä ja tasa-arvoinen työpaikka myös seksuaalivähemmistöihin kuuluville. Enkä missään tapauksessa siihenkään, että PwC-klubilla nyt keskusteltiin asiasta.
Puheenvuorojen jälkeen tuli klubilla eräs henkilöstömme jäsen juttelemaan kysyen, että pitääkö tasa-arvoasioita perustella sillä, että asiakkaamme esimerkiksi arvostavat monikulttuurisia asiantuntijatiimejä tai että haluamme olla houkutteleva työnantaja ja saada parhaat osaajat meille. Että eikö tässä lopulta ole kysymys ihmisarvosta ja tasa-arvosta.
Kyllä, niistä tässä pohjimmiltaan on kysymys minunkin mielestäni. Kaivoin esille YK:n Ihmisoikeuksien julistuksen. Sen ensimmäisessä artiklassa sanotaan: Kaikki ihmiset syntyvät vapaina ja tasavertaisina arvoltaan ja oikeuksiltaan. Heille on annettu järki ja omatunto, ja heidän on toimittava toisiaan kohtaan veljeyden hengessä. Siinä perustelu sille, miksi puhutaan inklusiivisuudesta eli kaikki mukaan ottavasta työpaikkakulttuurista.
Toinen artikla jatkaa: Jokainen on oikeutettu kaikkiin tässä julistuksessa esitettyihin oikeuksiin ja vapauksiin ilman minkäänlaista rotuun, väriin, sukupuoleen, kieleen, uskontoon, poliittiseen tai muuhun mielipiteeseen, kansalliseen tai yhteiskunnalliseen alkuperään, omaisuuteen, syntyperään tai muuhun tekijään perustuvaa erotusta. Tässä puolestaan on perustetta monimuotoisuudelle.
Uskon meistä monen omaksuneen edellä esitetyt asiat omiksi arvoikseen. Se ei silti tarkoita automaattisesti sitä, että työpaikan toimintakulttuuriksi vähitellen kiteytyvät käytännöt ilmentävät niitä. Työntekijöiden henkilökohtaiset arvokaan eivät ole täysin samasta puusta veistettyjä, vaikka kaikki jakaisimmekin yleisellä tasolla länsimaiset yhteiskunta-arvot.
Arvojen eroja täytyy toisinaan tasoittaa panostamalla yhteisen kulttuurin ja menettelytapojen luomiseen, joihin niidenkin, joilla on henkilökohtaisella tasolla yhteisestä kulttuurista poikkeavia näkemyksiä, odotetaan sopeutuvan. Tämä vaatii tasa-arvo- ja monimuotoisuusasioiden esillä pitämistä ja niihin investoimista. Se puolestaan on totuttu perustelemaan saatavilla hyödyillä.
Tähän asti pohdinnoissa päästyäni huomaan hyväksyväni tasa-arvoasioista puhumiseen myös sen tavan, jossa kuvataan sitä investointikohteena ja hyötyjä tuovana asiana. Mutta muistetaan nyt kuitenkin, että pohjimmiltaan on kyse siitä, että aina kun tähän maailmaan syntyy lapsi, hän syntyy vapaana ja tasavertaisena arvoltaan ja oikeuksiltaan. Tasa-arvon ei pitäisi olla hänen ongelmansa, vaan me täällä jo olevat teemme siitä mahdollisen ongelman epätasa-arvoa tuottavilla käytännöillämme. Niiden muuttamiseen täytyy panostaa ja investoida. Tästä puhuminen ei kyllästytä.
