PWC Uutishuone

Yritysten raportoinnin kolme haastetta

Yritysten raportit alkavat muistuttaa toisiaan, sisältö ei ole kovinkaan strategista eivätkä tiedot aina relevantteja. Siinä kolme päätulosta PwC UK:n tekemästä selvityksestä, jossa arvioitiin FTSE 350 -indeksin yritysten raportointia.

Analyysi osoittaa, että ensinnäkin vuosikertomukset ovat monessa tapauksessa toistensa näköisiä, kun oppia on haettu paljon muiden raportoijien hyvistä käytännöistä. Toisilta oppimisessa tai toimialan parhaiden seuraamisessa ei sinänsä ole mitään moitittavaa. Vanha sanonta, ettei yksi koko sovi kaikille, pitää kuitenkin tässäkin paikkansa. Raporttien laajuus ja esittämistapa ovat edistyneet mutta syvyys ja tiedon laatu eivät välttämättä samassa määrin. Raportoinnista vuoden varrella eri tahoille ei synny yrityksen yhteistä tarinaa.

Olemme nähneet saman haasteen myös Suomessa. Yritykset ovat kehittäneet vuosikertomuksiaan ja yritysvastuutietojensa julkaisua, ja myös verkkoraportoinnissa on edistytty. Tämä voi kuitenkin johtaa siihen, että samoja tietoja löytyy useammasta raportista mutta mistään ei kuitenkaan saa kunnollista kokonaiskuvaa tilanteesta. Pahimmillaan tiedot ovat pikemminkin sirpalemaisia katsauksia kuin selkeä, eri sidosryhmien odotuksia vastaava tarina.

Eräs taloudellisen raportoinnin kehitystä parempaan suuntaan viitoittava asia on uudistettu IFRS-tilinpäätösmalli, joka ohjaa antamaan aikaisempaa helpommin ymmärrettävän ja yksilöllisemmän kokonaiskuvan yrityksen tilanteesta. Se voisi osaltaan olla mahdollistamassa integroituun raportointiin siirtymistä, jolloin kehityspolun päässä voisi ehkä häämöttää vain yksi raportti. Se voi pitää sisällään sekä taloudelliset että ei-taloudelliset tiedot kerrottuna sellaisessa muodossa, että niistä muodostuva kokonaisuus antaa ymmärrettävän kuvan juuri kyseisestä yrityksestä.

Yhden raportin tulevaisuus voi olla vielä jonkin matkan päässä. Siksi voisi olla tarvetta käydä tässä vaiheessa läpi, mitä tietoa kokonaisuudessaan halutaan julkaista ja missä, ja miten siitä kaikesta saisi yrityksen näköisen. Tämä voisi auttaa pitkässä siirtymisessä ensin integroituun ajatteluun, sitten integroituun raportointiin ja lopulta ehkä vain yhteen raporttiin.

Toinen PwC UK:n selvityksessä esille tullut haaste oli se, että yritysten raportointi ei ole kovin strategista. Vaikka tilanne FTSE 350 -indeksin yrityksissä on parantunut aikaisemmasta, vain 37 % perusti raportointinsa suoraan tai epäsuorasti strategisiin teemoihin. Tarkemmalla tasolla katsottuna yrityksistä 35 % linkitti strategian ja riskit, 40 % strategian ja KPI:t ja vain yksi prosentti strategian ja markkinadatan. Kaiken kaikkiaan raportit eivät juurikaan luodanneet tulevaisuuteen. Taaksepäin katsovalla tai nykyhetkeä kuvailevalla raportoinnilla on oma paikkansa, mutta myös kauemmaksi katsovaa, visioista ja pitemmän aikavälin tavoitteista kertomista kaivataan.

Kolmas yritysraportoinnin haaste tulee muuttuvista odotuksista. PwC:n globaali CEO Survey 2016 osoitti, että 63 % sijoittajista ja 76 % toimitusjohtajista uskoo yritysten menestyksen vaativan myös laajempien sidosryhmien odotusten täyttämistä ja siten koostuvan muustakin kuin taloudellista tuloksesta. Tämän vuoksi yritysraportoinnin olisi annettava tietoja kaikille tärkeille sidosryhmille niiden odotusten huomioon ottamisesta. Viestien suuntaaminen heille kuitenkin edellyttää sitä, että sidosryhmät on tunnistettu. Nykyisin on vaikea arvioida, mille sidosryhmille yritysten vuosikertomukset tai yritysvastuuraportit on suunnattu.

Oman kokemukseni mukaan monet yritykset Suomessakin miettivät sitä, miten kehittäisivät raportointiaan. Sen muuttuessa yhä integroidummaksi ja ottaessa uusia muotoja jää mieleen kysymys siitä, mikä tässä kokonaisuudessa on vuosikertomuksen perimmäinen tarkoitus ja voiko se jossakin vaiheessa sekä taloudellisen että ei-taloudellisen raportoinnin uudistuessa kadota kokonaan? Mitä mieltä sinä olet?