PWC Uutishuone
14.12.2016|

Yritysvastuu on verbi

Olen pannut merkille, että kirjallisuudessa minua miellyttävät eniten sellaiset teokset, joissa adjektiiveja on vähän tai tuskin lainkaan. Sellaisiakin kirjoja on. Ne ovat saattaneet vaikuttaa siihen, että karsin teksteistä adjektiiveja jatkuvasti. Eniten ne häiritsevät minua yritysvastuuraporteissa.

Kauneus syntyy katsojan silmässä ja vastuullisuus sidosryhmän mielessä, sanotaan. Kokemus vastuullisuudesta synnytetään pääasiassa tekemällä ja tekemisistä kertomalla, ei asiantilan erinomaisuutta adjektiivein kuvailemalla.

Erityisen allerginen olen vastuullinen-adjektiivin käytölle. Vaikka reaktiosta osa johtuisi yritysvastuun parissa vietettyjen työvuosien määrästä ja ajoittaisesta turhautumisesta, selittyy loppuosa jollakin muulla. Yritysvastuun tavoitteellista kehittämistä voidaan välttää vuosikausia sillä, että todetaan yrityksen toiminnan olleen aina vastuullista tai että vastuullinen toiminta on liiketoiminnan ytimessä. Joillakin se on niin syvällä ytimessä, ettei se murtaudu sieltä esille eikä sidosryhmille muodostu kokemusta vastuullisesta yrityksestä.

Ilman muuta yritysvastuu voi integroitua yrityksen liiketoimintaan, ja näin tilanne joissakin harvoissa yrityksissä jo on. Haluan kuitenkin varoittaa, ettei pidä antaa runsaan adjektiivien käytön oman yritysvastuun kuvailussa johtaa itsepetokseen siitä, että kaikki on jo hyvin. Yritysvastuun maali liikkuu koko ajan, joten missään yrityksessä ei vielä tällä hetkellä olla perillä. Sidosryhmien odotukset muuttuvat, eikä heille mene läpi mikä tahansa vastuullisuustarina.

Kieliopin avulla kuvattuna yritysvastuu on pikemminkin verbejä, teonsanoja, kuin adjektiiveja. Se ei ole mennyttä aikaa kuvaavia imperfektejä eikä pluskvamperfektejä, vaan preesensiä ja futuuria, joka sekin on suomenkielessä preesensmuodossa oleva verbi.

Persoonapronomineista käytössä voivat olla yksikössä minä ja monikossa me, kun kerrotaan kuka tai ketkä ovat tekemässä jotakin vastuullisuustyötä. Passiivimuotoa välttäisin. Laatusanojen tilalle ottaisin myös numeraaleja, joilla saa täsmennetyksi sekä tavoitteita että tuloksia.

Joulupukkia odottavat kuvailevat itseään mielellään kiltiksi ja ystävälliseksi yrittäen näin varmistaa lahjojen tulon. Yrityksen ei kannata tehdä samalla tavalla eli kertoa miten vastuullinen ja hyvä se on ollut. Sidosryhmät nimittäin saattavat käyttäytyä samoin kuin joulupukki: nyökyttelevät kyllä ystävällisesti mutta ajattelevat samalla, että kunhan sanot. Me kyllä me tiedämme, minkälainen sinä oikeasti olet.

Vasta tekoja katsomalla näemme selkeämmin, minkälaista toiminta on, ja palkitaanko siitä lahjoilla vai risukimpulla. Sen vuoksi kannattaa raportoinnissa ja viestinnässä kuvata tekemisiä tavoitteisiin pääsemiseksi sekä tuloksia niiden saavuttamisesta. Tällaista tarinaa joulupukkikin mieluummin kuuntelisi itsekehun sijaan. Ja se mikä puree pukkiin, toimii myös sidosryhmille. Jos oikein hyvin käy, ajattelee joku heistä lopulta, että siinäpä vasta vastuullinen yritys.

 

PS. Toivotan kaikille lukijoille joulumieltä ja tulevan vuoden odotusta sekä kiitän palautteesta, joka on vuoden mittaan monta kertaa lämmittänyt sydäntä. Ensi vuonna jatketaan!

 

Kirjoittaja Sirpa Juutinen toimi PwC Suomen partnerina ja yritysvastuujohtajana joulukuusta 2003 kesäkuuhun 2021. Yritysvastuun uranuurtajana Suomessa tunnettu Sirpa on vienyt vastuullisuusasioita pitkäjänteisesti ja menestyksekkäästi eteenpäin niin PwC:llä kuin asiakkaidemme liiketoiminnassa.

PwC-uransa jälkeen Sirpa vaikuttaa mm. Outokummun ESG-neuvottelukunnassa.