- Aiheet
Yritysvastuun kehittäjän ameebataktiikka
Keskustelu on viime aikoina usein kulkenut siihen, miten yritysvastuu on nyt kaikkien mielessä ja miten lähes jokainen yritys on jo joutunut miettimään omia vastuullisuusasioitaan. Sitten minulta on kysytty pariinkiin kertaan, miten olen jaksanut edistää kestävän kehityksen asioita 20 vuotta; pitkään aikaan aihe kun ei tuntunut tosissaan kiinnostavan yrityksiä. Eikö kertaakaan ole käynyt mielessä luovuttaa?
Ei ole käynyt. Siihen on oikeastaan kaksi syytä. Ensimmäinen on se, että olen ollut koko ajan vakuuttunut siitä, että me kyllä jossakin vaiheessa ymmärrämme elinolojemme rajat ja sen myötä myös yritystoimintaamme kohdistuvat riskit, mahdollisuudet myös. Maailman tila ei näyttänyt vuosien saatossa – valitettavasti – korjaantuvan ja uskoin, että yhtenä päivänä me sen vielä havaitsemme ja alamme tehdä asialle jotain.
Hidaskin kehitys antoi toivoa
Toivoa piti yllä se, että kasvavassa osassa yrityksiä tilanne oltiin jo ymmärretty. Toiminnan mahdollisia haitallisia vaikutuksia alettiin pienentää ja liiketoimintamahdollisuuksia hyödyntää. Asiat kyllä tuntuivat etenevän välillä tuskallisen hitaasti, mutta kun näin edes sen hitaan kehityksen, jaksoin uskoa asiaani.
Suurempi murhe melkeinpä oli se, että enemmistö ns. tavallisesta kansasta ei kantanut kovin paljon huolta esimerkiksi ilmastonmuutoksesta. Epäilinkin, että yritysten hyvä kehitys vielä tyssäisi siihen, että kuluttajilta ei tule tarpeeksi tukea yritysvastuun toteuttamiselle tuote- ja palveluvalikoimassa. Tälle pelolle valitettavasti välillä tuli katetta, kun kerrottiin monen asiakkaan periaatteessa olevan kestävän kehityksen puolesta, mutta kuitenkin poimivan tavarat ostoskoriinsa muilla periaatteilla.
IPCC:n raportin karut viestit tuntuvat kuitenkin nostaneen yksittäisten kansalaisten ilmastohuolen uudelle tasolle. Sitä ovat pohjustaneet tiedot biodiversiteetin huononemisesta. Samoin monien kauppojen aloittamat kampanjat muovikassien vähentämisestä ovat herätelleet tietoisuutta ja vastuullisuutta pienissä teoissa. Tämän myötä uskoni siihen, että kestävän kehityksen mukaiset toimet jatkavat vahvistumistaan, on pysynyt elossa.
Vastuullisuus osaksi liiketoimintaa ja raportointia
Parikymmentä vuotta sitten jätin silloisen päivätyöni herättyäni yritysvastuuasioiden tärkeyteen. Muutaman vuoden pätkätöiden ja jatkuvan rahoituksen etsimisen jälkeen tilanne vähitellen vakiintui, ja jossakin vaiheessa aloitin työt PwC:llä. Tämä yhtiö, jossa edelleenkin olen, oli lukenut yleisestä kehityksestä samat merkit kuin minäkin, ja uskoi yritysvastuukonsultoinnille löytyvän kysyntää.
Alkukankeuksien jälkeen sitä kysyntää on löytynyt, ja markkinat ovat tällä hetkellä olemassa. Sitten päästäänkin siihen toiseen syyhyn, miksi en ole vaikeuksien edessäkään heittänyt hanskoja naulaan. Olen jo luonnostaankin aika sitkeää tekoa, enkä luovuta helpolla. Kun tähän lisätään erään aikaisemman esimieheni opettamana ameebataktiikka, kestää aika paljon vastoinkäymisiä ja takapakkeja periksi antamatta ja jatkaa hitaasti mutta varmasti kohti haluttua suuntaa.
Ameeba nimittäin vetäytyy sieltä, mistä ei pääse eteenpäin, ja venyy niihin suuntiin, joissa tie näyttäisi löytyvän. Tämä yksinkertainen opetus on tullut monta kertaa mieleeni näiden parinkymmen yritysvastuun parissa viettämäni vuoden aikana ja auttanut ohittamaan hankalat tilanteet.
Kaikessa ei ameebasta ehkä kannata kuitenkaan ottaa oppia. Se taitaa olla suhteellisen alkeellinen eläin, yksisoluinen kun tietääkseni on.
Yritysvastuussa ei nimittäin yksinkertaisella enää pääse eteenpäin. Sen kiinnittyminen yhä lujemmin liiketoiminnan osaksi on tarkoittanut sitä, että bisneksen kehittäjien on pitänyt ottaa vastuullisuuden perusasiat haltuun.
Toisaalta, yritysvastuun ammattilaisten on viimeistään nyt katsottava vastuullisuutta vaikkapa arvonluonnin osatekijänä ja mietittävä, miten vastuullisuusasiat näkyvät esimerkiksi taloudellisessa raportoinnissa. Parhaat yritykset ja parhaat ammattilaiset näin jo ovat toimineetkin.
Siinäpä taisi samalla tulla kolmas syy sitkeydelle: tämä on vain niin kiinnostavaa ja työssä onnistuminen palkitsevaa: lopulta myös itse maapallo kiittää.
Kirjoittaja Sirpa Juutinen toimi PwC Suomen partnerina ja yritysvastuujohtajana joulukuusta 2003 kesäkuuhun 2021. Yritysvastuun uranuurtajana Suomessa tunnettu Sirpa on vienyt vastuullisuusasioita pitkäjänteisesti ja menestyksekkäästi eteenpäin niin PwC:llä kuin asiakkaidemme liiketoiminnassa.
PwC-uransa jälkeen Sirpa vaikuttaa mm. Outokummun ESG-neuvottelukunnassa.