- Aiheet
Yritysvastuun mitta on palasina maailmalla
Pariisissa mittojen ja painojen museossa lepää metrin prototyyppi. On turvallista tietää, että jostakin löytyy oikea vastaus niinkin perustavaa laatua olevalle asialle. Metrin mitta ei kuitenkaan ole syntynyt itsestään, vaan se on sopimuksen ja määrittelyn tulos. Nykyisin se mitataan matkasta, jonka valo kulkee tyhjiössä tietyssä sekunnin murto-osassa.
Yritysvastuun kehittäjät joutuvat välillä tuskailemaan sen kanssa, ettei yritysvastuulle löydy Pariisista eikä muualtakaan yhtä sovittua mittaa, joka kertoisi millaista sen pitää olla ja mikä määrä on riittävää. Se on vähän kuin kauneus, joka löytyy katsojan silmästä ja kuulijan korvasta mutta jolle ei ole absoluuttista totuutta. Sitä täytyy hakea toimintaympäristöstä ja päätellä myös heikoista signaaleista.
Liiketoimintaa ja sen vaikutuksia sekä niiden taloudellisia seurauksia on totuttu mittaamaan ja raportoimaan. On ymmärrettävää, että eksakteihin tulosmittareihin tottuneita toimijoita yritysvastuun mitattomuus hämmentää. Yritysvastuulla ei ole vain yhtä oikeaa tasoa ja toteutustapaa, ei standardina eikä lainsäädäntönä. Näin ollen perusteet ja tekemisen tavat on löydettävä jostakin muualta kuin lakikirjasta tai standardioppaasta.
Tässä kohtaa me yritysvastuun asiantuntijat tulemme kertomaan, että täytyy kuunnella markkinoiden ja sidosryhmien odotuksia ja muodostaa niistä kaikupohja tutkailuille, mikä taso ja minkälaiset toteutustavat omalle yritysvastuulle pitää virittää. Tämä saattaa olla vastoin sitä, mitä on totuttu tekemään ja mistä suunnasta on ajateltu totuuden löytyvän. Totuus ei löydy pelkästään yrityksen sisältä, vaan sitä on kuulosteltava myös ulkopuolisesta maailmasta.
Asiakkaan sanomme olevan aina oikeassa. Mikäli asiakkaat onnistuvat tuomaan selkeästi esille omat odotuksensa yrityksen vastuullisuudelle, niin sitä ääntä tavallisesti kuunnellaan, oli sitten kysymys energiatehokkuudesta tai lapsityövoiman käytön ehkäisemisestä hankintaketjussa. Toistaiseksi vain harvat kuluttaja-asiakkaat pystyvät tekemään sen sellaisella yritysvastuun kielellä ja termeillä, jotka olisi helppoa omaksua yrityksen päässä oman toiminnan perusteisiin. Toinen kysymys on, että pitääkö kuluttajan osata tehdä niin? Ja vielä yksi lisäkysymys: voisiko yritys omalta puoleltaan olla ennakoimassa asiakkaiden odotuksia, ehkä jopa luoda niitä sen sijaan, että jäädään odottamaan asiakkaiden valaistumista vastuullisuusasioissa.
Tässä kohtaa kuulen mielessäni kuoron, joka kertoo yrityksen tehtävänä olevan voiton tuottamisen eikä kansan valistamisen. Kuluttajat eivät maksa enempää vastuullisesti tuotetuista tuotteista eivätkä näyttäisi ostavan niitä sittenkään, vaikka kertoisivat gallupeissa suosivansa vastuullista kuluttamista. Mikä tässä tilanteessa on järkevää ja kannattavaa, on monen yritysjohtajan huolena.
Pelkästään oman yrityksen ja nykyhetken näkökulmasta vaikuttaisi järkevältä toimia siten, että tuotetaan ja myydään vain ja ainoastaan sitä, mikä nyt menee kaupaksi. Näin varmaan voisi jatkua jonkin aikaan. Olen kuitenkin varma, että se tie tulee kuljetuksi loppuun jollakin aikavälillä. Vastuuttomasti toimien maapallon raaka-aineresurssit näyttävät rajansa, elämisen olosuhteet muuttuvat yhä useammalla sietämättömiksi ja tämä kaikki tulee aiheuttamaan valtavat kustannukset niin valtioiden, yksittäisten ihmisten kuin myös yritysten kannettaviksi. Muutos nykymenoon on välttämättömyys, koska muuten ihmisten ja yritysten toimintaedellytyksiin tulee isoja rajoituksia. Yritysjohdon viisautta vaaditaan miettimään muutosprosessin suunta ja aikataulut sille, miten liiketoiminta perusteita myöten muutetaan kestävän kehityksen mukaisesti, miten se tehdään kannattavasti ja miten asiakaskunta ymmärtää olla tässä työssä mukana.
Myös yhtiön rajojen ulkopuolisesta maailmasta on haettava oikeaa yritysvastuun mittaa samaan tyyliin kuin Pariisin museosta metrin mallikappaletta. Sen oheen on laajennettava ymmärrystä siitä, mitkä seikat nyt ja ennen kaikkea parinkymmenen seuraavan vuoden aikana maapallon nykytilanteesta johtuen tulevat vaikuttamaan vastuullisuuden odotusten tasoon ja muotoihin.
Vaikka yritykset mittaavat tuloksiaan kvartaaleittain, niin strategia laaditaan useammaksi vuodeksi. Onneksi löytyy mahdollisuuksia strategian suuntaan vaikuttavien odotusten kartoittamiseen samoin kuin niiden nykytilan ja kehityssuunnan tulkitsemiseen oikeassa kontekstissa. Mittareitakin pystytään luomaan seurannan mahdollistamiseksi. Ehkä jossakin tulevaisuuden museossa koululaisjoukko kerääntyy virtuaalisen vitriinin ääreen ihmettelemään yritysvastuun mallimittaa. Nyt se vielä pitää rakentaa itse.