Onnittelut 30-vuotiaalle arvonlisäverolaille
Valtioneuvosto antoi odotetusti eduskunnalle torstaina 30.5.2024 hallituksen esityksen 64/2024 yleisen arvonlisäverokannan ja vakuutusmaksuveron korottamisesta 25,5 prosenttiin. Valitettavasti verovelvollisten vahva yhtenäinen vaatimus voimaantulon siirtämisestä vähintään kuukaudella ei saanut muutosta aikaan. Meillä on siis 92 päivää aikaa valmistautua uudistukseen mukaan lukien viikonloput, juhannus ja kesälomat.
Lyhyt kertaus askelmerkeistä:
1) Selvitä, mistä järjestelmistä arvonlisäverotieto tulee laskuille ja veroilmoituksille.
2) Keskustele ohjelmistotoimittajien ja taloushallintopalvelutuottajien kanssa siitä, kuka tekee, mitä ja milloin.
3) Käy läpi sopimuksesi (voidaanko vero lisätä hintaan automaattisesti).
4) Käy läpi voimaantulosäännösten merkitys laskuttamattomissa töissä, ennakkomaksuissa ja jatkuvissa palveluissa.
Kollegan kanssa keskustellessani huomasin, että desimaali tuo ison kululisäyksen. Kollega kysyi: ”Menisikö tuo kympillä?” eli sovelletaanko alennettua 10 prosentin verokantaa myyntiin. Tähän vastaukseni oli: ”Luulen, että kaksnelosta.” Miten sanoa kaksinelosta syyskuusta lähtien? Kaksviispisteviis? Kaksviispilkkuviis? Kaksviisjapuoli? Vai ehkä ”normaali verokanta”? Pieniä ovat nämä ongelmat.
Arvonlisäverotuksella on Suomessa myös pieni juhlapäivä lauantaina, kun tulee 30 vuotta arvonlisäverolain voimaantulosta. Ensisijaisesti voi onnitella suomalaista vientiteollisuutta, joka pääsi eroon piilevän veron kurimuksesta aika tehokkaasti. Toki sitä syntyy edelleen vakuutusmaksuverosta ja esimerkiksi rahoituspalveluiden ostamisesta. Liikevaihtoverotus oli edesmenneen professori Kari S. Tikan sanoin muuttunut tilkkutäkiksi ja mutteriopiksi.
Uudistuksesta voi kiittää henkilöitä, jotka lähtivät viemään Suomea kohti Euroopan unionia ilman arvonlisäveron implementointia. Arvonlisäverotusta oli Suomeen ehdotettu aiemminkin, mutta huoli suutarien ja parturien kurjistumisesta oli aina lopettanut hankkeet. Eurooppalaisen yhdentymisen valmistelu oli ilmeisen tärkeä osa liikevaihtoverotuksen veropohjan laajentamista arvioimaan perustetun työryhmän taustoitusta.
Vuoden 1991 liikevaihtoverolakiin tehdyt muutokset olivat vähennysoikeuksien laajentamisen osalta oikeansuuntaisia, mutta laki ei muistuttanut vielä juurikaan eurooppalaista arvonlisäverotusta.
Iso tai jopa isoin kiitos pitää osoittaa pienelle mutta todella osaavalle valtiovarainministeriön tiimille, joka synnytti nähdäkseni Suomen suurimman verouudistuksen koskaan. Uudistus ei ollut fiskaalisesti siinä vaiheessa suuri, mutta verovelvollisten määrä kolminkertaistui 110 000:stä ja lakiin tuli 150 pykälän sijaan 237 pykälää, joista 15 oli voimaantulosäännöksiä.
Tommi Parkkola, Hannu Taipale, Suvi Anttila ja heidän pieni tiiminsä teki käsittämättömän kovan työn. Pelkästään virallisia dokumentteja seuraten voi huomata, että valmistelussa kuultiin satoja elinkeinoelämän edustajia, viranomaisia ja tutkijoita. Vaikeutta kuvaa myös se, että joulukuussa 1993 eduskunnassa hyväksyttyyn lakiin tehtiin vielä useita muutoksia ennen lain voimaantuloa, viimeisimmät toukokuun lopussa 1994. Laki puristettiin kasaan, vaikka kansanäänestys Euroopan unioniin liittymisestä pidettiin vasta lokakuussa 1994.
Entä sitten juhlakalun kunto 30-vuotiaana? Arvioisin, että kouluarvosanoin enintään 6. Laissa on edelleen viimeisen pykälän järjestysnumero 237, mutta pykälät ovat tuplaantuneet. Numeroiden puuttuessa niiden kylkeen on laitettu aakkosia aina z:aan saakka. Syy ei ole oikeastaan kenenkään. Verokantoja koskeva esitys on 141 hallituksen esitys arvonlisäverolakiin. Suurin osa niistä on tehty arvonlisäverodirektiiviin tehtyjen muutosten takia alkaen heti lain voimaantulon jälkeen, kun Suomi liittyi Euroopan unioniin. Saattaisi olla aika kirjoittaa Ruotsin mallin mukaisesti laki uudelleen ja vastaamaan arvonlisäverodirektiivin rakennetta varsinkin, kun KHO ratkaisi jo yhden asian vetoamalla lain ja direktiivin erilaiseen rakenteeseen (KHO 2024:60). Onnea kuitenkin kolmekymppiselle.
