Ilmastotavoitteiden ja -toimenpiteiden välinen kuilu kasvaa, osoittaa PwC:n tuorein Net Zero Economy Index -analyysi. Vuonna 2023 maailman hiili-intensiteetti laski vain noin prosentin, mikä on vähiten yli kymmeneen vuoteen. ”Ilman rohkeita ja ripeitä, arvoketjun laajuisia toimia ilmastotavoitteiden ja -toimenpiteiden välinen kuilu jatkaa kasvamistaan”, toteaa PwC Suomen partneri ja yritysvastuun neuvontapalveluiden johtaja Jussi Nokkala. PwC:n Net Zero...

Hiilestä irtautuminen hitainta vuosikymmeneen – välittömiä toimenpiteitä vaaditaan

Pääomasijoittajat ry:n ja PwC:n järjestämän Kasvunrakentaja-kilpailun voittajaksi ja yleisön suosikiksi nousi tänä vuonna avaruusteknologiayritys ICEYE. Kasvunrakentaja-kilpailussa etsitään pääomasijoittajien kohdeyritysten joukosta vuoden kiinnostavinta ja innostavinta kasvutarinaa, johon liittyy tärkeänä osana kasvun rakentaminen yhteistyössä pääomasijoittajan kanssa. Kilpailun voittajan valitsee ulkopuolisista asiantuntijoista koostuva vuosittain vaihtuva tuomaristo. Tuomariston muodostivat tänä vuonna hallitusammattilainen ja startup-sijoittaja Leena Niemistö, Fortumin Innovation &amp; Venturing...

ICEYE valittiin vuoden 2024 Kasvunrakentaja-kilpailun voittajaksi

Viihde- ja media-alan yhteenlaskettu, globaali liikevaihto nousi 5 prosenttia vuonna 2023, kertoo PwC:n tuore tutkimus. Kovimmassa kasvussa Suomessa olivat erityisesti elokuva-ala ja suoratoisto, kun taas kirjoihin ja lehtiin käytettiin aiempaa vähemmän rahaa. Digitaalisuus on tulevaisuudessa yhä tärkeämpi valttikortti kiihtyvässä kilpailussa. Globaali viihde- ja mediatoimiala jatkoi kasvuaan vuonna 2023. PwC:n Global Entertainment &amp; Media Outlook 2024–2028...

PwC:n tutkimus: Viihteeseen ja mediaan käytetään entistä enemmän rahaa – konsertit ja elokuvat pitävät pintansa

Työkykyä tarkastellaan usein sairauslähtöisesti, mutta sen kokonaisvaltaiseen tukemiseen tarvitaan kuitenkin paljon laajempi näkökulma. Työkykyjohtaminen on johdon, esihenkilöiden ja työntekijöiden yhteinen tehtävä. Se edellyttää avointa vuorovaikutusta, yhteistyötä ja jatkuvaa kehittämistä. Laaja-alainen työkyvyn käsite huomioi työn ja työolojen lisäksi myös taidot, osaamisen ja elämäntilanteen. Työkykyjohtaminen tarkoittaa käytännössä työntekijöiden työkyvyn ylläpitämistä ja tukemista arjessa. Työkykyjohtamisessa korostuu ennaltaehkäisevä ja...

Miten työnantajan tulisi tukea työkykyä ja mielenterveyttä arjessa?

Oikeustieteen maisteri, varatuomari, MBA Leenamaija Heinonen liittyy PwC Suomen lakipalveluihin johtajaksi ja ryhtyy kehittämään sekä vetämään työoikeuspalveluita. Leenamaijalla on yli 15 vuoden kokemus työoikeudesta. Hän on työskennellyt aiemmin yli kymmenen vuoden ajan Roschier Asianajotoimistossa, ja PwC:lle Leenamaija siirtyy VTT:ltä, missä hän johti HR Legal Teamia ja toimi People Leadina. &#8220;On hienoa saada Leenamaijan kaltainen kokenut...

PwC vahvistaa työoikeuspalveluitaan – Leenamaija Heinonen johtamaan työoikeuspraktiikkaa

Recently, I had the pleasure of sitting down with Dr. Peter Gassmann, Global Leader of Strategy&amp;, to explore some topics shaping the future of strategy consulting. We spoke about the diverse roles Chief Strategy Officers (CSOs) can hold in different companies, how we as strategy consultants need to work WITH the client, not FOR the...

Key topics shaping our future

CBAM (Carbon Border Adjustment Mechanism) eli hiilirajamekanismi vaatii kaikkia EU-maahantuojia raportoimaan ja vuodesta 2026 alkaen, kompensoimaan hiilidioksidipäästöt tietyistä EU:n ulkopuolelta tuoduista tavaroista, kuten alumiinista, sementistä, sähköstä, lannoitteista, raudasta, teräksestä ja vedystä. Hiilirajamekanismi otetaan käyttöön vaiheittain ja kuluvalla siirtymäkaudella maahantuojien on raportoitava CBAM-tavaroiden suorat ja epäsuorat päästöt Euroopan komissiolle neljännesvuosittain. Kolmen ensimmäisen raportointijakson aikana, raportin on...

CBAM-raportoinnissa siirryttiin seuraavaan vaiheeseen: yritysten on kerättävä ja raportoitava todellisia päästötietoja

Valtiovarainministeriö julkaisi luonnoksen ”eräiden suurten ilmastointineutraaliin talouteen tähtäävien investointien verohyvityksestä” ja pyytää luonnokseen lausuntoja 11.10.2024 mennessä. Kirjoitimme asiasta aiemmin kesällä, kun valmistelusta uutisoitiin. Kun otetaan huomioon, että hyvitykset pitäisi myöntää vuoden 2025 aikana, aikataulu on ylipäätään tiukka, ja tämä näkyy kieltämättä myös hallituksen esityksen luonnoksen tasossa. Nostan esiin joitain seikkoja samalla, kun käyn alla läpi,...

Suurten investointien verohyvitystä koskevan hallituksen esityksen luonnos jättää tilaa aktiiviselle lausuntopalautteelle

Luottamus on arvo, joka on ollut PwC:n toiminnan keskiössä koko yhtiön historian ajan. Suomen PwC täyttää loppuvuodesta 70 vuotta. Toimitusjohtaja Kauko Storbacka ja tietokirjailija Rachel Botsman korostivat yrityksen 70-vuotisjuhlassa luottamuksen merkitystä niin ihmisten hyvinvoinnille kuin yritysten menestykselle.  PwC:n tarkoitus on rakentaa yhteiskuntaan luottamusta ja ratkaista tärkeitä ongelmia. Luottamus oli myös PwC Suomen 70-vuotisjuhlan keskiössä, kun...

PwC:n 70-vuotisen taipaleen keskiössä luottamus 

Vuonna 2025 ensimmäiset yritykset raportoivat tilikauden 2024 tiedot EU:n kestävyysraportointidirektiivin (Corporate Sustainability Reporting Directive, CSRD) perusteella. Samalla näiden yritysten tulee raportoida liiketoimintansa EU-taksonomian kelpoisuus ja mukaisuus. Monia yrityksiä kuitenkin yllättää, että kestävyysraportointidirektiivi edellyttää raportointia myös EU-taksonomiasta. EU-taksonomian kelpoisuus ja mukaisuus perustuu taksonomia-asetukseen, joka määrittelee kriteerit kestävälle liiketoiminnalle. EU-taksonomian kelpoisuus tarkoittaa liiketoimintaa, joka kuuluu EU-taksonomian piiriin,...

Ovatko yritykset valmiita raportoimaan kestävyysraporteissaan myös EU-taksonomiasta?

Korkeimman oikeuden tuoreen päätöksen mukaan veropetos ei ollut lievä, kun vältettyjen verojen määrä oli noin 1000 euroa. Tässä tapauksessa päästiin sakoilla, mutta melko pienillä summilla ehdollinen vankeuskaan ei ole poissuljettua. Jos verottajalle annetuissa henkilökohtaiseen verotukseen vaikuttavissa tiedoissa on ollut virheitä, mahdollisia seurauksia ovat veronkorotus tai joissain tilanteissa myös rikosoikeudelliset sanktiot. Samassa asiassa ei kuitenkaan voida...

Rikosoikeudellistuuko verotus – Milloin virhe verotuksessa on poliisiasia?

Mediassa on viime viikkoina käytetty termiä “joustopesu” kuvaamaan tilannetta, jossa työnantaja antaa nykyisille ja potentiaalisille työntekijöille kuvan todellisuutta joustavammista käytännöistä erityisesti työntekopaikan suhteen. Käytännössä tämä on tarkoittanut sitä, että on puhuttu ja jopa mainostettu joustavia etätyökäytäntöjä, vaikka todellisuudessa työntekijöitä on velvoitettu tulemaan toimistolle. Miksi työnantajat haksahtavat joustopesuun? Vaikka työmarkkinatilanne on palannut viime vuosien aikana takaisin...

Työnantaja, älä sorru joustopesuun!

Etusivu

Verotus

Johtaminen ja vastuullisuus

Yrittäjyys

Juridiikka

Taloushallinto

Teknologia ja digitaalisuus

Strategy& -topics

Medialle

Tilaa uutiskirje

<h2>Keksitään leikille ensin perussäännöt&#8230;</h2>
Vajaa vuosi tyttären kanssa on opettanut, että vaikeita asioita voi lähestyä leikin kautta. Leikitään siis, että verojärjestelmässä kaikkea tuloa verotetaan samalla veroprosentilla. Olisiko meillä veronkiertonormia?
Haaksirikossakin muotoon takertuvat tieteilijät katsovat, että veronkiertonormiamme voi sen kirjoitusasun perusteella soveltaa kahdessa tilanteessa: jos tehdyn toimen muoto ei vastaa sisältöä tai jos tehdyn toimen motiivina on ollut verosta vapautuminen. 
Noh, jos jokaista toimea sen muodosta tai sisällöstä riippumatta verotetaan samalla prosentilla, niin oikean muodon mukaan verottamiselle jäänee vain tilastollinen merkitys. 
<blockquote>Verosuunnitteluun todennäköisesti laitettaisiin myös vähemmän resursseja, jos ei sillä mitään voitaisi saavuttaa.</blockquote>
Tosikoin tieteilijä köhii tässä kohdassa kärsimättömästi ja osoittaa ajatusleikin rajoitukset: ainahan meillä on jotain, mitä ei veroteta tai erilaisia nettotulon laskentamekanismeja tai jaksotussääntöjä tai mitä lie. Mutta sepä olikin leikin tarkoitus. Vastaus alun kysymykseen siis on, että nykyinen veronkiertonormimme vaikuttaa mielekkäältä vain, jos jollain toimella voidaan vähentää verorasitusta. Joku ehkä muistaa tuomioistuimien päätöksissäkin jo pyörineen ilmaisun: ilman nähtävissä olevaa (järjestelmälle vierasta) veroetua ei voida puhua veron kiertämisestä. 
Jos siis muutetaan ajatusleikkiä esimerkiksi siten, että jaetaan tulot ansio- ja pääomatuloihin ja verotetaan ansiotuloja 40 %:n ja pääomatuloja 30 %:n verokannalla, niin veronkiertonormissa on jo ainakin alustavasti maltillisesti enemmän järkeä. Ainakin verorasituksen vähentäminen vaikuttaa jollain toimilla mahdolliselta, eikä siihen taipuminen kaikissa tapauksissa välttämättä ole verojärjestelmän tarkoituksena.
Muutetaan leikkiä lisää: mitä jos ansiotuloja kuitenkin verotetaan progressiivisesti, tuloista riippuen vaikka 20 %:n tai 40 %:n verokannalla? Pääomatuloista maksetaan edelleen 30 % tasapaksua veroa. Kovin ylilyöviä oletuksia ihmisten käytöksestä ei tarvita ennustamaan, että alemmalla portaalla olevat palkansaajat tuskin tekevät kamalan koukeroisia häkkyröitä palkkansa muuntamiseksi pääomatuloiksi (ehkä siis päinvastoin, jos keinot keksitään). Jotkut palkansaajat epäilemättä pääsevät suureksi onnekseen korkeammalle progressioportaalle ja ottavat mieluummin palkkansa vaikkapa osinkoina. Veronkiertonormille on siis edelleen löydettävissä perusteita.
<h2>&#8230;ja sitten kokeillaan pelaamista</h2>
Ajatellaan, että suppeassa kahden tulomuodon maailmassamme työnantaja tarjoaa mahdollisuuden sijoittaa yhtiöön ostamalla sen osakkeita. Sijoitukseen liittyy erinäisiä ehtoja työssä jatkamisesta ja sijoitusta varten otetaan työnantajalta lainaa. Leikkimaailmassamme on epäselvää, tulisiko sijoituksesta saatavaa tuloa pitää palkkana vai pääomatulona. Haetaan ennakkoratkaisu.
Doktriinia intohimoisesti vartioivat tieteilijät pyörittelevät päässään erilaisia ulkoluvulla opittuja sananlaskuja legaliteettiperiaatteesta, sanamuodon mukaisesta tulkinnasta ja yksityisoikeudellisten muotojen kunnioittamisesta. Rehellinen ja käytännöllinen ratkaisuhenkisyys voittaa kuitenkin aina: “Palkalta se enemmän tuntuu, mutta perhana kun ei oikeusjärjestelmä siihen taivu, että selvää pääomatuloa palkkana verotettaisiin. Mutta onhan meillä onneksi tuo veronkiertonormi. Sehän sallii verottamisen todellisen muodon mukaan. Olkoon siis oikea muoto ansiotulo.”
Jos kyse olisi verotuksen toimittamisesta tai sen jälkikäteisestä arvioinnista, voitaisiin käydä normaalia, mutta jälkikäteen kohtalaisen tyhjänpäiväistä keskustelua siitä, oliko tuossa nyt riittäviä liiketaloudellisia perusteita vai mikä se sisältö nyt oikeastaan oli. Kun leikissämme kyse oli kuitenkin ennakkoratkaisusta, tähän liittyy kaksi muuta näkökulmaa, jotka tekevät ratkaisusta nähdäkseni erittäin ongelmallisen.
Ensimmäinen ongelmista esiintyy melkeinpä kategorisesti, kun (yleistä) veronkiertonormia sovelletaan ennakkoratkaisussa. Verovelvollinen on avoimesti pyytänyt ratkaisua tiettyyn toimeen selvittääkseen tulevan verorasituksensa. Aika pitkälle kafkamaiseen maailmankatsomukseen pitää tunkeutua, jotta siinä tilanteessa verovelvollisen katsottaisiin välttelevän veroja. Ehkä siksi veronkiertonormin kirjoitusasussa viitataankin vain jo tehtyihin toimiin ja sen paikka on verotusmenettelylaissa.
Toinen ongelma esiintyy ajoittain. Se on kuitenkin olennaisesti tuhoisampi. Ennakkoratkaisussa veronkiertonormia sovelletaan tuleviin tapahtumiin, vaikka niitä ei aina riittävällä tarkkuudella tiedetä eikä osata ennustaa. Esimerkissämme epäselvää on, tuleeko verovelvollinen kyseisenä verovuonna olemaan ansiotulojensa puolesta alemmalla vai ylemmällä progressioportaalla. Eli mitä jos yhtiöön tehdystä sijoituksesta saatavat tulot ovat kyseisenä verovuonna verovelvollisen ainoat, ja nekin niin vähäiset, ettei niillä patsastella progression kärjessä?
Verotus on vaadittaessa toimitettava ennakkoratkaisun mukaan. Verovelvollinen voisi kaiketi siis vaatia, että sijoituksesta saatua tuloa verotetaan palkkatulona, veronkiertonormin nojalla, vaikka se johtaa hänelle edulliseen lopputulemaan. Kaiketi siinä sitten päälle lätkäistään kuitenkin veronkorotus, kun veronkiertonormia kerran sovellettiin?
<h2>Toimiko leikki vai tuliko itku pitkästä ilosta?</h2>
Esimerkki on tietysti otettu elävästä elämästä, korkeimman hallinto-oikeuden vuosikirjapäätöksestä <a href="https://www.kho.fi/fi/index/paatokset/vuosikirjapaatokset/1398755840693.html" target="_blank" rel="noopener">KHO 2014:66</a>. Siinä KHO päätyi pitämään johdon holdingyhtiön kautta saatua tuloa kaikissa variaatioissaan ansiotulona.
Mietitäänpä ongelmaa, sen syitä ja mahdollisia ratkaisuja vielä hieman tarkemmin. Hätäinen tieteilijä voisi ensinnäkin laukoa, että ongelma on vain perusteluissa. Mutta tällöin kyse on jo isosta ongelmasta. Kyse ei tässä tapauksessa ole vain siitä, että rivien välistä olisi jotain pitänyt lukea. Päätöksen olisi pitänyt nimenomaisesti riippua siitä, että ansiotulojen verorasitus muodostuu pääomatulojen verorasitusta korkeammaksi. Päätös olisi pitänyt kvalifioida, ehkä jakaa kahteen osaan. Kyllä tämä olisi ymmärretty, jos olisi mietitty.
Jos siis pitäisi arvata, niin veikkaisin lehtereiltä piipittävänä tieteilijänä ongelman johtuvan yksinkertaisesti osaksi siitä, ettei ajatus kulkenut loppuun saakka (“onhan se nyt selvää, mitä tuossa yritetään”). Kun tähän yhdistetään vahva muotoja kunnioittava indoktrinaatio, niin veronkiertonormista on valjastettu tarpeeseen sopiva aineellinen normi. 
<blockquote>Sen ongelma taas on siinä, ettei ole suinkaan aiheetonta kysyä kumpi edistäisi oikeusvarmuutta ja ennustettavuutta paremmin: päätöksen perusteleminen ilman veronkiertonormia siten, että pohditaan ansiotulon ja pääomatulon välistä linjaa, vai toteamalla, että “olipa ohuet liiketaloudelliset perusteet”. </blockquote>
Kummasta saataisiin – vuosikirjapäätösten olemusta korostaen – “muissa samanlaisissa tapauksissa” enemmän irti?
<h2>Otettiinko leikistä opiksi?</h2>
Tarkkaan ottaen kyse on kahdesta asiasta: veronkiertonormin soveltamisesta ennakkoratkaisuissa ja veronkiertonormin soveltamisesta aineellisen oikeuden tulkinnan sijaan. Toisen kanssa voi vastentahtoisesti vielä elää, mutta yhdistettynä ne aiheuttavat ripeähköä verenpaineen nousua.
Kursorinen edellä mainitun päätöksen jälkeen annettujen KHO:n vuosikirjapäätösten tarkastelu onneksi osoittaa, että yhdistelmä on sillä tasolla harvinainen. Veronkiertonormin soveltamista on ennakkoratkaisujen yhteydessä harkittu vain neljästi. Näistä kahdessa (<a href="https://www.kho.fi/fi/index/paatokset/vuosikirjapaatokset/1484143481370.html" target="_blank" rel="noopener">KHO 2017:5</a> ja <a href="https://www.kho.fi/fi/index/paatokset/vuosikirjapaatokset/1486122457324.html" target="_blank" rel="noopener">KHO 2017:20</a>) oli kyse edelläkin sinänsä käsitellystä verotusmenettelylain 28 §:stä, eikä KHO kummassakaan tapauksessa päätynyt sitä soveltamaan. 
Ongelma on kuitenkin siinä, että kun veronkiertonormia oli jo aiemmissa instansseissa sovellettu, niin lopputuloksesta huolimatta oikeuskysymys ja sen perustelut keskittyvät väkisinkin veronkiertonormin soveltamisen arviointiin.
Kahdessa tapauksessa (<a href="https://www.kho.fi/fi/index/paatokset/vuosikirjapaatokset/1494244334399.html" target="_blank" rel="noopener">KHO 2017:78</a> ja <a href="https://www.kho.fi/fi/index/paatokset/vuosikirjapaatokset/1620812327506.html" target="_blank" rel="noopener">KHO 2021:65</a>) arvioitavana oli yritysjärjestelysäännösten ikioma veronkiertonormi (EVL 52h §). Tuoreemmassa tapauksessa KHO päätyi myös soveltamaan veronkiertonormia. Kyseinen ratkaisu olikin tämänkertaisen kirjoituksen muusana, joten siihen on hyvä lopettaa.
Yhden tai kahden pedantin tieteilijän puntit menevät varmasti solmuun, kun totean liian yksioikoisesti, että yritysjärjestelyitä koskeva veronkiertonormi poikkeaa yleisestä veronkiertonormista. Se on nimittäin luettava kokonaisuutena yritysjärjestelyjä koskevien normien kanssa. Jälkimmäiset kertovat hyvin yksityiskohtaisesti, minkälaisin (pääasiassa) muodollisin toimin edullinen verotusta lykkäävä kohtelu on mahdollista saavuttaa. Veronkiertonormi antaa näille normeille lisäksi yhteisen sisällöllisen kriteerin: järjestelyille on oltava riittävät verotuksesta riippumattomat perusteet.
<blockquote>Tässä piilee myös veronkiertonormien yhtäläisyys: turha puhua kummankaan kohdalla veronkierrosta, ellei (järjestelmälle vierasta) verotuksellista etua pystytä alkuunkaan löytämään. Tähän kaatui tuo mainittu vuoden 2017 yritysjärjestelyratkaisu.</blockquote>
Menemättä tässä yksityiskohtiin (<a href="https://uutishuone.pwc.fi/osakevaihtoon-ennen-osakkeiden-myyntia-sovellettiin-veronkiertonormia" target="_blank" rel="noopener">ks. uutisemme täältä</a>, tuoreemmassa päätöksessä oli karkeasti ottaen kyse siitä, voitiinko myytäväksi tarkoitettuja osakkeita siirtää tytäryhtiölle osakevaihdolla, jossa niiden hankintameno verotuksessa arvostettaisiin käypään arvoon. Tämä olisi ilmeisesti tarkoittanut, että tulevan myynnin yhteydessä maksettaisiin vähemmän veroa. KHO katsoi, että osakevaihdossa oli kyse vain välivaiheesta, jolle ei löytynyt riittäviä liiketaloudellisia perusteita, ja sovelsi veronkiertonormia. 
Tiivistelmän lukemalla ratkaisu vaikutti pässinlihalta ja ehkä se sitä olikin. Tarkemmalla lukemisella päätöksestä löytyi kuitenkin tuttua makua. Tiheähköönkään kampaan ei tarttunut riittävää kuvausta siitä, miksi hankintameno niin varmasti olisi kasvanut (tarkemmin kiinnostuneille pääasiassa mietin seuraavia: oliko kyse lopulta vain päätöksessä mainitusta kasvaneesta nettovarallisuudesta, mikä erä siinä oli kasvanut, ja erityisesti olisiko se voitu vielä jakaa osinkona). 
Ongelma on luonteeltaan sama kuin alun ajatusleikissä. Kun on kyse tulevista tapahtumista, niin onko nyt aivan satavarmasti mietitty, että ennakkoratkaisun perusteeksi otettavilla oletuksilla syntyy se (järjestelmälle vieras) veroetu?
Tässä osakevaihtoa koskevassa tapauksessa pidän rivien välistä lukemalla olennaisesti todennäköisempänä, että asia oli sinänsä selvitetty, mutta puhti ei riittänyt enää maalisuoralla kirjoitella nyansseja perusteluihin. Sitä sattuu ilman, että kenenkään yöunet kärsivät.
Mutta jos jollain oli siis jotain huomauttamista niistä liiketaloudellisista perusteista, niin sana on vapaa.

Ajatusleikkejä veronkierrosta

Aiheeseen liittyvät sisällöt

Suurten investointien verohyvitystä koskevan hallituksen esityksen luonnos jättää tilaa aktiiviselle lausuntopalautteelle

Rikosoikeudellistuuko verotus – Milloin virhe verotuksessa on poliisiasia?

Muutoksia Ruotsin korkorajoitussääntöihin

Viro aikoo ottaa käyttöön puolustusveron – yrityksille uusi kahden prosentin vero

Yhteyshenkilösi PwC:llä

Rami Karimeri

Muut lukivat myös

Miten työnantajan tulisi tukea työkykyä ja mielenterveyttä arjessa?

PwC vahvistaa työoikeuspalveluitaan – Leenamaija Heinonen johtamaan työoikeuspraktiikkaa

Key topics shaping our future