EUT: Ranskan verohyvityksen laskemistapa on EU-oikeuden mukainen

Euroopan unionin tuomioistuin antoi 25.2.2021 päätöksen (C-403/19) Société Générale -oikeustapauksessa koskien Ranskan soveltamaa verohyvitysmenetelmää.

Ranskan korkein oikeus (Conseil d’État) oli esittänyt Euroopan unionin tuomioistuimelle ennakkoratkaisupyynnön siitä, onko Ranskan kaksinkertaisen verotuksen estämiseksi soveltama veronhyvityksen laskentatapa yhteensopiva Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen pääomien vapaata liikkuvuutta koskevan 63 artiklan kanssa.

Tapauksessa ranskalainen SGAM-pankki sai osinkoja toisissa Euroopan valtioissa sijaitsevilta yhtiöiltä, jolloin osinkoihin kohdistui kaksinkertainen verotus. Valtioiden välisten verosopimusten mukaan SGAM-pankilla oli toisiin valtioihin maksamiensa lähdeverojen perusteella oikeus veronhyvitykseen Ranskan perimästä yhteisöverosta.

Ranskan veroviranomaisten mukaan hyvitys tuli rajoittaa siihen määrään, joka vastasi verosopimuksissa määrättyä lähdeveroa eikä hyvitys saa ylittää tuloa vastaavaa Ranskan yhteisöveron määrää. SGAM-pankin emoyhtiön Société Généralen mukaan Ranskan veroviranomaisten tulkinta asetti ulkomaisten yhtiöiden kanssa tehdyt liiketoimet epäedullisempaan asemaan verrattuna kotimaisten yhtiöiden kanssa tehtyihin liiketoimiin. Tämä johtui siitä, että osingon maksajan valtiossa lähdevero perittiin bruttomääräisestä osingosta, mutta Ranskassa hyvityksen enimmäismäärä laskettiin nettona, eli osinkotulosta maksettavasta verosta muiden tulosta tehtävien vähennysten jälkeen.

Unionin tuomioistuin totesi ratkaisussaan, että jokainen jäsenvaltio saa vapaasti määritellä osinkoveropohjansa, kunhan se on EU:n lainsäädännön mukainen. Haitat, joita saattaa aiheutua siitä, että eri jäsenvaltiot käyttävät samanaikaisesti verotusvaltaansa, eivät ole EUT-sopimuksessa kiellettyjä rajoituksia, kunhan tämä verotusvallan käyttö ei ole syrjivää. Tuomioistuin katsoi, ettei Ranska ollut verolainsäädännöllään syrjinyt ulkomaisia osinkoja. Kaksinkertaisesta verotuksesta johtuvaa haittaa ei siten voitu pitää pääoman vapaan liikkuvuuden periaatteen vastaisena.