Kannattaako säätiön tai yhdistyksen ottaa testamenttilahjoitus vastaan? PwC:n tilaisuus selvitti kysymyksiä testamenteista
Kuinka tervetulleiksi säätiöiden ja yhdistysten kannattaa toivottaa testamenttilahjoitukset? Vai tarkoittavatko ne ennemminkin työlästä lisäprojektia? Tästä otettiin selvää PwC:n lokakuisessa hybriditapahtumassa, jossa puhumassa olivat PwC:n asiantuntijat Charlotta Olkinuora, Veikko Niinikoski ja Jari Lehtinen.
Kuinka tervetulleiksi säätiöiden ja yhdistysten kannattaa toivottaa testamenttilahjoitukset? Vai tarkoittavatko ne ennemminkin työlästä lisäprojektia? Tästä otettiin selvää PwC:n lokakuisessa hybriditapahtumassa, jossa puhumassa olivat PwC:n asiantuntijat Charlotta Olkinuora, Veikko Niinikoski ja Jari Lehtinen.
Tilaisuuden avannut PwC:n Jaana Salmi huomasi ilokseen, että teema kiinnosti ennätysmäisesti säätiöitä ja yhdistyksiä. Tästä kertoi runsaslukuinen ilmoittautuneiden määrä.
Osallistujat saivat runsaasti ajantasaista tietoa sekä vinkkejä testamenttilahjoituksista. Aamupäivän aikana tilanteita käytiin läpi myös lukuisin esimerkein.
Olkinuora kokosi aluksi omassa esityksessään yhteen perusasiat kuolinpesäselvityksistä testamenttityyppeihin.
Hän kertoi myös mutkista, joita kuolinpesän selvitykseen ja perunkirjoitukseen voi tulla, sekä kävi läpi prosessin peruskuvion.
Varallisuus ja velat selville
Mistä säätiö voi tietää testamentista ja tulevasta lahjoituksesta, jos vainaja ei elinaikanaan ole kertonut tahdostaan?
– Tämä on hyvä kysymys. Testamentin säilytysvastuu on testamentin tekijällä. Yleensä se löytyy pesänselvityksen aikaan esimerkiksi vainajan tallelokerosta tai muusta säilöstä – jopa patjan alta, Olkinuora kertoo.
Televisiosarjoissa testamenteilla juonitaan, mutta myös tosielämässä on mahdollista, että testamentti häviää tai hävitetään.
PwC:n tilaisuudessa lähdettiin kuitenkin siitä, että säätiö tai yhdistys on saamassa testamentattua omaisuutta.
– Perinnönjakoon ei kuitenkaan päästä ennen kuin vainajan jättämä varallisuus ja velat ovat selvitetty, kuolinpesän osakkaat ovat selvillä ja testamentti on saanut lainvoiman, Olkinuora muistutti.
Kun säätiön tai yhdistyksen edustaja saa kutsun perunkirjoitustilaisuuteen, siihen kannattaa osallistua.
Monta eri tyyppiä
Yhdessä ja samassa testamentissa voi olla yleistestamentinsaajia, erityistestamentinsaajia ja omaisuutta voi siirtyä sekä täydellä että rajoitetulla omistusoikeudella, hallinta- ja käyttöoikeudella sekä tuotto-oikeudella testamentinsaajalle.
Olkinuora kertoo esimerkin hallintaoikeusmääräyksestä: asunto on testamentattu hallinta- ja käyttöoikeudella jollekulle, mutta omistusoikeus osoitettu jollekin toiselle.
Rajoitettu omistusoikeus voi olla hankala tilanne. Otetaan esimerkki: perillinen Matti saa yleistestamentinsaajana omistusoikeuden kesämökkiin, mutta isoäiti on testamentannut kesämökin säätiölle Veikon kuoltua.
Veikko ei saa testamentata kesämökkiä eteenpäin mutta hänelle jää jopa oikeus myydä tai lahjoittaa mökki pois.
– Rajoitettu omistusoikeus on sen verran haastava omistusmuoto, että testamentin muotoilu vaatii erityistä tarkkuutta ja sitä varten voi olla tarpeellista nimetä testamentin toimeenpanija valvomaan tilannetta, Olkinuora vinkkaa.
Ehdot selville
Yllä mainitun lykkäävän ehdon lisäksi testamentissa saattaa olla harvinaisempia purkavia ehtoja, joka tarkoittaa sitä, että testamentin saaja joutuu luovuttamaan omaisuuden sille, jolle se lakimääräisen perimyksen takia kuuluisi, ellei tiettyjä velvoitteita täytetä. Purkavaan ehtoon voi kuulua velvoitteita vaikkapa kiinteistön kunnossapidosta.
Hallintaoikeudella voidaan turvata esimerkiksi leskelle hallintaoikeus toisen perimään omaisuuteen. Leski saattaa toisin sanoen asua säätiön perimässä asunnossa kuolemaansa asti.
Olkinuora kertoo, että etenkin ns. keittiön pöydän ääressä tehdyissä testamenteissa voi olla sellaisia ehtoja, joita ei voi käytännössä noudattaa, ehdot ovat tulkinnanvaraisia tai vaikeasti täytäntöönpantavissa, jopa kohtuuttomia. Onneksi näin käy harvoin.
Hän kertoo kuitenkin vastikään eteen tulleesta tapauksesta, jossa säätiölle haluttiin testamentata koko omaisuus mutta testamentin tekijä halusi taata lemmikilleen elinikäisen asumisoikeuden testamentintekijän kotina käytettyyn asuntoon.
Tällaisissa tapauksissa Olkinuora kehottaa pohtimaan hyvää käytännön ratkaisua. Koiraa ei voi jättää asumaan asuntoon yksin, joten käytännössä sellaisenaan testamenttimääräys ei olisi toteutettavissa. Olisihan se aika kohtuutonta, että säätiö joutuisi palkkaamaan lemmikin eliniäksi hoitajan ja henkilön, joka asuisi lemmikin kanssa kyseisessä asunnossa. Myös lemmikinkin näkökulmasta on parempi etsiä sille hyvä koti ja hoitopaikka.
Yleistestamentti vai legaatti?
Testamentinsaajat voidaan jakaa kahteen pääryhmään, yleistestamentinsaajiin ja legaatinsaajiin.
Yleistestamentinsaaja saan tietyn osuuden kuolinpesästä. Saaja on tällöin myös kuolinpesän osakas ja saa kutsun perunkirjoitukseen.
Sen sijaan legaatti tarkoittaa, että legaatinsaajalle määrätään nimeltä mainittu omaisuus, vaikkapa yksittäinen esine, asunto tai euromäärä. Saaja ei ole kuolinpesän osakas eikä hän saa kutsua perunkirjoitukseen.
– Legaatinsaajalle ilmoitetaan legaatista ennen perunkirjoitusta ja tiedustellaan, haluaako legaatinsaaja ottaa kyseisen legaatin vastaan ja kun testamentti on saanut lainvoiman, legaatti suoritetaan kuolinpesästä päältäpäin legaatinsaajalle.
Mitä testamentin laatija haluaa? Oma säätiö, nimikkorahasto vai vapaampaa toimintaa?
Veikko Niinikoski toi tapahtumassa esiin testamentin laatijan näkökulmaa.
Kun testamenttia suunnitellaan hyväntekeväisyyttä varten, vaihtoehtoja hallinnollisen taakan näkökulmasta on eriasteisia: henkilö voi esimerkiksi perustaa oman säätiön testamentilla tai jo eläessään taikka testamentata säätiölle joko tietyn omaisuuden tai tietyn osuuden kuolinpesästä. Tiettyjen edellytysten täyttyessä testamentin saaja voi myös perustaa esimerkiksi testamentin antajan mukaan nimetyn rahaston.
Uuden säätiön perustaminen ja hallinnon velvoitteet teettävät työtä, ja siihen kannattaa yleensä ryhtyä vasta riittävän suurilla summilla. Niinikoski pohdiskeli apurahasäätiöiden osalta eräänlaiseksi ohjenuoraksi vähintään miljoonan tai kahden miljoonan euron pääomaa, jotta vuosittaisesta tuotosta jää kulujen jälkeen vielä jaettavaa. Toiminnasta riippuu, riittääkö pienempi pääoma.
– Nimikkorahasto osana isompaa säätiötä on huomattavasti kevyempi vaihtoehto kuin oma säätiö omalla hallinnolla.
Omaisuuden myynti ja myyjän merkitys verotuksessa
Niinikoski selvitti myös testamentilla saadun omaisuuden myyntiä sekä sitä, onko myyjällä verotuksen kannalta merkitystä.
Käteen jäävään summaan vaikuttaa muun muassa se, onko myytävän omaisuuden arvo noussut kuolinpäivän jälkeen ja onko myyjänä jakamaton kuolinpesä tai yleishyödyllinen yhteisö sen jälkeen, kun pesä on jaettu ja kyseinen omaisuus siirretty tälle yhteisölle.
– Mahdollista kuolinpesälle tulevaa luovutusvoittoa verotetaan kuolinpesän verotuksessa pääomatulona, Niinikoski kertoi.
Hän huomautti, että jos kuolinpesä on riitainen, aikaa kaupantekoon voi kulua jopa vuosia. Esimerkiksi testamentilla saadun kiinteistön tai sijoituskohteen arvo voi ehtiä tuona aikana nousta kuolinpäivästä, ja kuolinpesän on myyjänä maksettava tällöin luovutusvoitosta veroa. Jos omaisuus on jakamattoman kuolinpesän, myynnistä päättävät kaikki kuolinpesän osakkaat yhdessä.
Omaisuuden myyjänä voi olla perinnönjaon jälkeen yleishyödyllinen yhteisö. Sen saama luovutusvoitto on lähtökohtaisesti verovapaata tuloa, kunhan omaisuus ei kuulu sen elinkeinotoimintaan.
Niinikosken esimerkki näytti havainnollisesti, kuinka pesän kokonaisvarallisuus ja jaettavat omaisuudet on otettava huomioon, kun omaisuuden myyntiä suunnitellaan. Jokainen kuolinpesä ja jokainen testamentti ovat kuitenkin yksilöllisiä, joten vertailulaskelmat on tehtävä tapauskohtaisesti. Verotuksen erojen lisäksi on huomioitava se, miten myyntijärjestys vaikuttaa perinnönjakoon käytännössä. Luovutusvoittoa ei toisaalta aina välttämättä synny.
Kannattaako lahjoitusta ottaa vastaan?
Testamenttisaannosta voi luopua kokonaan tai osittain ennen kuin se on otettu vastaan ja ennen kuin perintöomaisuutta on ryhdytty käyttämään.
Luopumisesta on päätettävä pian jo sen vuoksi, ettei siitä tule yllättäviä ja suunnittelemattomia veroseuraamuksia jollekin taholle, vaikka sinänsä yleishyödylliselle yhteisölle itse testamenttisaanto on perintöverotuksessa lähtökohtaisesti verovapaa.
Käytännön seikat ovat usein verotusta tärkeämpiä. Keskeisintä on selvittää, mitä ja minkä arvoista omaisuutta testamentilla saadaan. Erityishuomiota on kiinnitettävä kiinteistöihin sekä niiden sijaintiin ja kuluihin.
Niinikoski kehottaa selvittämään, vaatiiko testamentattu kiinteistöomaisuus erityistä huoltoa ja hoitoa. Onko niihin resursseja?
Hän muistutti, että yleishyödyllinen yhdistys tai säätiö ei voi ottaa vastaan testamenttia, jos se ei pysty toteuttamaan sen ehtoja.
Tukea kiinteistökysymyksiin
Jari Lehtinen esitteli, kuinka erilaisissa kiinteistöasioissa PwC:n tiimit ovat mukana. Neuvoa ja tukea voidaan tarvita kiinteistökauppoihin tai kiinteistösijoituksiin mutta yhtä lailla kiinteistön omistusjärjestelyihin, kiinteistöveroihin, tuotonkasvattamiseen tai analyyseihin.
Tyypillinen tilanne on, jossa yhteydenottaja on saamassa tietyn kiinteistömassan ja kysyy, mitä kannattaisi tehdä seuraavaksi. Pitäisikö se myydä eteenpäin vai voisiko tontille esimerkiksi rakentaa lisää?
– Teemme myös paljon arvonmäärityksiä ja määrämuotoisia raportteja, Lehtinen kertoi.
Kiinteistön omistajia kiinnostaa, paljonko vuokratuottoja on mahdollista saada tai millaisia kuluja on tulevaisuudessa mahdollisesti tiedossa.
PwC:n asiantuntijat ovat selvittäneet myös, voisiko kohteen käyttötarkoitusta ryhtyä muuttamaan. Myös metsäkiinteistöille on tehty arvonmäärityksiä.
– Myyntineuvottelujen aikaan olemme olleet yhteydessä potentiaalisiin ostajiin.
Katso Testamentti säätiölle -tilaisuuden tallenne
