PWC Uutishuone
PWC Uutishuone

Kassavirtalaskelmat ja IFRS 16

En muista, että mikään IFRS-standardi on aiemmin herättänyt niin suurta hämmennystä kuin IFRS 16. Standardi on nyt ollut voimassa pian vuoden päivät, mutta tuntuu, että siihen liittyviä kysymyksiä tulee jatkuvasti lisää.

Arvonmäärityksiä tekevät ovat tähän mennessä pärjänneet IFRS-standardien suhteen aika helpolla. Minimitasoksi on riittänyt se, että on todennut pörssiyrityksistä laskettujen liikevoittoarvostuskertoimien soveltuvan vähän huonommin ei-IFRS-yhtiön arvostukseen, koska poistokäytännöt Suomen kirjanpitosääntöjen ja IFRS:n välillä voivat johtaa aika suuriin eroihin. 

Nyt IFRS 16 on tehnyt myös käyttökatekertoimien käytön vaikeammaksi. Arvonmäärityskertoimien lisäksi IFRS 16:lla on vaikutuksia myös kassavirtapohjaisiin menetelmiin¹.

Paras tapa tällä hetkellä tuntuu olevan, että IFRS 16:n vaikutuksia ei oteta huomioon, vaan yritystoiminnan kassavirtaa arvioidaan kuten ennenkin.

Se ei vain ole enää niin helppoa kuin ennen.

Rahoitusvelka lisääntyi, kassavirtaa vaikeampi arvioida

Ensinnäkin IFRS 16 on lisännyt IFRS-yritysten rahoitusvelkaa. Rahoitusvelka on yksi painotetun keskimääräisen pääoman tuoton (WACC eli weighted average cost of capital) osatekijöistä. Pörssiyhtiöitä käytetään hyvin usein kaikenlaisten yritysten, myös listaamattomien, tuottovaatimuksen määrittämisen pohjana. Tähän on syynä se, että pörssikurssin kautta saadaan arvioitua ns. beta-luku, joka kuvaa liiketoiminnan riskiä. Samoista yrityksistä arvioidaan myös usein ns. optimaalista pääomarakennetta, joka painottuu nyt entistä enemmän velan puolelle. Ero ei-IFRS- ja IFRS-yhtiöiden välille syntyy pelkästään IFRS 16:n takia.

Toiseksi, IFRS-yrityksille kassavirran arvioiminen on vaikeampaa kuin aiemmin. On ollut aika tavallista, että liiketoiminnan kassavirran lähtötilanteena on pidetty sen liikevoittoa. Liikevoitosta on voinut usein laskea suoraan yritysverojen osuuden². Sitten liikevoittoon on voitu lisätä takaisin poistot, koska ne eivät vaikuta kassavirtaan. Tällä tavalla toimimisen voi unohtaa kokonaan, koska IFRS 16:n lonkerot pitävät poistoja vahvasti otteessaan. Ainakin osa vuokrakassavirrasta on nyt osana poistoja, joten niihin liittyvä osuus poistoista pitää ottaa huomioon kassavirtana.

Poistot eivät ikävä kyllä ole ainoa paikka tuloslaskelmaa, johon IFRS 16:n vaikutukset ovat levinneet. Edelliseen liittyen rahoituskustannukset on yleensä voinut jättää kokonaan huomiotta kassavirtapohjaisissa menetelmissä. Nyt, kun IFRS 16 jakaa vuokrakulut poistoihin ja rahoituskuluihin, pitää myös vuokriin liittyvä osuus rahoituskuluista ottaa huomioon kassavirtana.

Näen työssäni aika paljon eri tahojen tekemiä arvonmäärityksiä. Käytäntö IFRS 16:n suhteen on vaihtelevaa. Osassa IFRS 16:a ei ole mainittu ollenkaan. Eräässä tapauksessa kysyttyäni, onko käyttökatekertoimista siivottu pois IFRS 16:n vaikutukset, sain vastaani kysymyksen ”mikä IFRS 16”?

Vaikutukset tietojen keräämiseen ja malleihin

Käytännön ongelmia liittyy vielä tietojen keräämiseen ja malleihin. Erilaisissa tietokannoissa IFRS 16 -velka esitetään osana nettovelkaa, samalla tavalla kuin yhtiöt sen raportoivat. Vaikutusten siivoaminen pois esimerkiksi nettovelasta, käyttökatteesta ja liikevoitosta vaatii usein niiden keräämistä joko tietokannasta itsestään tai sitten yhtiöiden raportoinnista. Onneksi suurin osa yrityksistä kertoo IFRS 16:n vaikutuksista hyvin avoimesti. 

Kassavirtapohjaista arvonmääritystä varten rakennetut mallit on usein rakennettu niin, että esimerkiksi poistot vaikuttavat mallinnettaviin veroihin. Poistoja ei myöskään vähennetä kassavirrasta ja kassavirta on mallinnettu suoraan käyttökatteen perusteella. Tällöin malleja pitää muokata aika paljonkin, jotta poistoihin ja rahoituskuluihin jakaantuneet vuokrat saadaan otettua oikein huomioon.

Olen kuitenkin luottavainen, että nyt eletään vielä jonkinlaista totutteluvaihetta ja muutaman vuoden kuluttua olemme kaikki tottuneet IFRS 16:een. Tai sitten käy kuten IFRS 3:n kanssa: IFRS 3 muutti liikearvon tilinpäätöskäsittelyn jo yli viisitoista vuotta sitten, mutta yhä kiistellään siitä, pitäisikö liikearvosta tehdä poistoja vai ei.

 

¹ Tässä kirjoituksessa ei käsitellä arvonalentumistestauksia, vaikka ne tehdäänkin usein kassavirtapohjaisesti. Arvonalentumistestauksiin liittyvät laskelmat vasta vaikeaksi ovatkin menneet, mutta käsittelemme niitä pian omassa kirjoituksessaan.

² Kassavirtalaskelmien verot eroavat todellisuudesta, koska usein diskonttokorkona käytetty WACC ottaa jo huomioon rahoitusvelan korkojen verohyödyn.