KHO otti kantaa valuuttakurssimuutosten merkitykseen korkovähennysrajoituksia sovellettaessa
Korkein hallinto-oikeus antoi syyskuussa ennakkopäätöksen koskien erityisesti korkovähennysrajoitusten soveltamista ja koron käsitettä. Päätöksessä KHO 2024:103 oli ratkaistavana, tuliko ulkomaan valuutassa otetun velan pääomasta ja koroista aiheutuvat valuuttakurssivoitot ja -tappiot katsoa korkovähennysrajoitusten piiriin kuuluviksi korkotuloiksi ja -menoiksi.
Korkein hallinto-oikeus antoi syyskuussa ennakkopäätöksen koskien erityisesti korkovähennysrajoitusten soveltamista ja koron käsitettä. Päätöksessä KHO 2024:103 oli ratkaistavana, tuliko ulkomaan valuutassa otetun velan pääomasta ja koroista aiheutuvat valuuttakurssivoitot ja -tappiot katsoa korkovähennysrajoitusten piiriin kuuluviksi korkotuloiksi ja -menoiksi.
Korkomenojen vähennyskelpoisuutta rajoittavat säännökset perustuvat Euroopan unionin veron kiertämisen estämistä koskevaan direktiiviin. Direktiivin mukaan ”vieraan pääoman menoihin” kuuluvat muodoltaan kaikenlaisen velan korkomenot, mukaan lukien tietyt vieraan pääoman ja rahoituksen hankkimiseen liittyvistä välineistä johtuvat valuuttakurssivoitot ja -tappiot.
Keskusverolautakunta oli antamassaan ennakkoratkaisussa KVL 2/2024 katsonut, että lainan korkoon ja pääoman lyhennyksen määrään vaikuttavat realisoituneet valuuttakurssivoitot ja -tappiot olivat osa vieraan pääoman ehtoisen rahoituksen kustannuksia. Siten ne olivat korkovähennysrajoituksissa tarkoitettuja korkotuloja ja -menoja.
KHO kuitenkin erotti lainan pääomaan ja korkoihin liittyvät valuuttakurssivoitot ja -tappiot toisistaan. Koska lainan pääomasta aiheutuneet valuuttakurssivoitot ja -tappiot eivät KHO:n mukaan luonteeltaan poikkea vieraan pääoman ehtoisista suorituksista, eivät ne olleet säännöksissä tarkoitettua korkotuloa ja -menoa. Lainan korkoihin liittyvien valuuttakurssivoittojen ja -tappioiden KHO puolestaan katsoi olevan osa lainan korkomenoa ja siten korkovähennysrajoitusten piiriin kuuluvia. Tulkinnanvaraa päätös jättää ainakin niihin tilanteisiin, joissa korkoa pääomitetaan laina-aikana tavalla tai toisella.
KHO:n ennakkopäätös käsitteli myös sitä, tulisiko ulkopuoliselta otetun lainan korkomenoja joltain osin pitää konserniyhteysosapuolelle suoritettuina korkomenoina, kun lainan vakuutena oli yhtiön emoyhtiön saaminen yhtiöltä itseltään. Lain sanamuoto sinänsä puhui tällaisen tulkinnan puolesta. KVL oli kuitenkin ennakkoratkaisussaan katsonut, että ulkopuoliselta otetun lainan korkomenoja ei ollut pidettävä konserniyhteysosapuolelle suoritettuina korkomenoina. Kyse ei ollut konsernin sisäisten korkomenojen vähennysrajoituksen kiertämisestä kolmannen osapuolen kautta järjestettävän lainoituksen avulla. Sisäisellä lainalla ei myöskään ollut vakuusarvoa, koska sille ei voinut saada suoritusta, jos ensisijaiselle ulkoiselle lainalle ei saatu suoritusta. Lisäksi yhtiön varallisuus tarjosi ulkoiselle lainalle täyden vakuuden. KHO katsoi yksimielisesti, mutta perusteluista äänestäen, että KVL:n päätöksen muuttamiselle ei ollut aihetta. Vähemmistöön jääneet olisivat yksinkertaisesti hyväksyneet lain tarkoituksenmukaisen tulkinnan ilman, että vakuuden arvolle annetaan merkitystä.
Päätös on pitkään kaivattu, sillä vastaavat vakuusjärjestelyt ovat hyvin yleisiä ja pankkien tavanomaisesti edellyttämiä. Päätös helpottaa jatkossa vakuuksien järjestämistä tarkoituksenmukaisesti.
