KHO: Tavallisen kiinteistöyhtiön sulautuminen tai jakautuminen tapahtui keskinäiseen kiinteistöyhtiöön – varainsiirtoveroa ei tullut maksettavaksi
Varainsiirtoverolain lähtökohtana on, että veroa ei makseta esimerkiksi sulautumisen tai jakautumisen yhteydessä vastaanottavalle yhtiölle siirtyvästä kiinteistöstä (tai arvopapereista), kunhan sulautuminen tai jakautuminen tapahtuu soveltuvia yksityisoikeudellisia sääntöjä noudattaen (jakautuminen edellyttää lain sanamuodon perusteella lisäksi, että kyse on tuloverotuksessa veroneutraalista jakautumisesta).
Varainsiirtoverolain lähtökohtana on, että veroa ei makseta esimerkiksi sulautumisen tai jakautumisen yhteydessä vastaanottavalle yhtiölle siirtyvästä kiinteistöstä (tai arvopapereista), kunhan sulautuminen tai jakautuminen tapahtuu soveltuvia yksityisoikeudellisia sääntöjä noudattaen (jakautuminen edellyttää lain sanamuodon perusteella lisäksi, että kyse on tuloverotuksessa veroneutraalista jakautumisesta).
Lain sanamuodossa puhutaan kuitenkin kiinteistön siirtymisestä “toimintaa jatkavalle” yhteisölle. Oikeudellisia kysymyksiä oli tämän johdosta oikeastaan kaksi. Ensinnäkin kyse oli siitä, tuleeko toiminnan jatkamisen vaatimukselle antaa merkitystä. Toiseksi kyse oli siitä, voidaanko vaatimuksen katsoa täyttyvän käsillä olleissa tilanteissa.
Tilanteet poikkesivat tältä osin toisistaan siten, että sulautumisessa tavallinen (ei-keskinäinen) kiinteistöyhtiö sulautui ennestään keskinäiseen kiinteistöyhtiöön. Keskinäisen kiinteistöyhtiön yhtiöjärjestyksen huoneistoselitelmää oli luonnollisesti tarpeen samassa yhteydessä muuttaa. Jakautumisessa taas tavallinen kiinteistöyhtiö olisi jakautunut ensin tavallisiksi kiinteistöyhtiöiksi, mutta jakautumisen jälkeen (mahdollisesti samana päivänä) yhtiöjärjestyksiä olisi muutettu siten, että vastaanottavista yhtiöistä tulisi keskinäisiä kiinteistöyhtiöitä.
Verohallinto ja hallinto-oikeus olivat päätyneet antamaan toiminnan jatkamisen vaatimukselle merkitystä. Päätöksissä oli lisäksi katsottu, että sulautuminen keskinäiseen yhtiöön ei täytä tätä vaatimusta, koska yhtiön tilat siirtyvät samalla osakashallintaan. Yhtiö ei siis “jatka toimintaa”. Vero tuli siis maksaa. Jakautumisen osalta veroa taas ei tullut alemmissa instansseissa maksettavaksi, koska jakautuminen tapahtui tavallisiin kiinteistöyhtiöihin, eikä sen jälkeiselle yhtiöjärjestyksen muutokselle annettu merkitystä.
KHO päätyi kuitenkin vanhaan oikeuskäytäntöön sekä lain esitöihin viitaten siihen, ettei lain tarkoituksena ole veroseuraamusten liittäminen sulautumisen tai jakautumisen kaltaisiin muodonmuutoksiin, joissa yhteisön identiteetti pysyy yksityisoikeudellisesti samana. Vaikka KHO ei nimenomaisesti ottanut asiaan kantaa, voitaneen päätellä, ettei ainakaan näissä tilanteissa “toiminnan jatkamisen” vaatimukselle annettu käytännössä itsenäistä merkitystä.
Kts. KHO 2021:182 ja KHO 2021:183.
